Huonot pelit
Kirjoitan arvosteluja pääasiassa hyvistä peleistä. Huonot pelit eivät useinkaan pääse lainkaan arvosteltaviksi. Jos laajasta pelikokemuksesta on jotain oppinut, niin ainakin oman makunsa: tiedän usein jo etukäteen pelit, joita ei kannata edes kokeilla, koska en pitäisi niistä kuitenkaan.
On kuitenkin ikävää, että nämä huonot pelit jäävät kokonaan vaille mainintaa. Siksi aloitin tämän sivun. Päivitän tänne kommentteja peleistä, jotka ovat niin huonoja, etten ole edes kiinnostunut kokeilemaan, tai joista en muuten vain viitsi kirjoitella kunnollista arvostelua (huonojen pelien arvosteleminen on sinänsä varsin hauskaa).
Pelikulttuurillinen kysymys
Kuten Bruno Faiduttikin kertoo artikkelissaan Themes & Mechanics 1.0, pelisuunnittelu on jakautunut kahteen leiriin: saksalaiseen ja amerikkalaiseen. Amerikkalainen koulukunta lähtee teemasta ja kehittelee sen ympärille pelimekaniikan, vaihtelevalla menestyksellä, kun saksalaisille teema on yleensä sivuseikka ja vaihdettavissa tarpeen mukaan.
Pidän saksalaisen koulukunnan peleistä. Useimmat pelit, joista en pidä, kuuluvat amerikkalaiseen koulukuntaan. Amerikkalaisen koulukunnan helmasynti on pelien tarpeeton venyttäminen. Illuminatikin voi kestää tuntikausia. Tunninkin mittaisena se on hieman liian pitkä. Hauska teema saattaa saada pelaamaan, mutta kun peli ei olekaan mukava ja kestää tuntikausia, kärsimys on taattu. Cults Across America on toinen mainio esimerkki: hauska aihe innostaa kokeilemaan, pelimekaniikka on silkkaa keskinkertaisuutta ja peli kestää tuntikausia. Kärsimys on taattu.
Pelaamiskulttuurillinen kysymys
Asia nyt vain on niin, että pelaaminen ei ole mitään leikinlaskua. Kun pelataan, niin pelataan. Lähestulkoon inhoan pelaamisen valepukuun kätkettyä joutilasta ajanvietettä. Miksi pitäisi leikkiä jonkun The Great Dalmutin parissa, kun voi pelata Gang of Fouria, jossa on epämääräisen virityksen sijasta kunnollinen pelirakenne? Suhtaudun pelaamiseen aika vakavasti ja kaipaan siksi pelejä, jotka tarjoavat muutakin kuin puolivillaisia pelimekaniikkoja ja huumoria.
Steve Jackson Games
Steve Jacksonin pelifirma on huonojen (vai pitäisiköhän sanoa vääränlaisten) pelien julkaisijoista merkittävin. Firmalla ei taida olla yhtään hyvää julkaisua. Chez Geek on firman peleistä lähimpänä hyvää. Munchkinia riitti yksi peli perusversiota: typerä peli, jonka sinänsä hauskat roolipelivitsit nauttii mieluummin pakkaa selaamalla.
Steve Jackson Gamesin lisäosatehdas on melkoinen ihme. Pelit ovat systeemejä, joihin tuotetaan lisäosaa lisäosan perään. GURPSin myötä firmalla on tähän kokemusta, se on selvä. SJG:n pelit tuntuvat muutenkin tarkoitetun roolipelaajille, jotka haluavat vähän jotain kivaa lautapelintapaista kaveriporukalla pelattavaksi. Lautapeliharrastajalle SJG:n dollaritehdas tarjoaa mielestäni perin vähän.