Amun-Re
| Julkaisija: | Hans im Glück / Rio Grande Games (2003) |
| Suunnittelija: | Reiner Knizia |
| Pelaajamäärä: | 3-5 |
| Pelin pituus: | 90 min |
| Tähdet: |  |
Kategoriat
Samanlaisia pelejä
Paluu Egyptiin
Amun-Re (suomalaisittain kai Amon-Ra) oli Knizialle jonkinlainen paluu Egypti-teemaan, jonka edellinen edustaja on maineikas Ra. Tällä kertaa teema on huomattavasti vahvemmin pelissä. Amun-Re olisi merkittävästi vaikeampi uudelleenteemoittaa kuin Ra, josta tuli uudessa versiossaan (Razzia!) mafiosoteemainen.
Pelaajat kisaavat maineesta ja menestyksestä Egyptissä vanhan ja uuden kuningaskunnan aikaan. Pelaajat kahmivat itselleen alueita, joille rakennetaan pyramideja statussymboleiksi. Elintärkeä Niilin tulviminen on myös mallinnettu peliin kiinnostavalla tavalla.
Omaperäisin idea on kuitenkin laudan tyhjennys pelin puolessa välissä: pelaajien omistukset poistetaan, alueet tyhjenevät pyramidejä lukuunottamatta ja peli alkaa tavallaan alusta. Laudalla olevat pyramidit muuttavat kuitenkin alueiden arvoja merkittävästi.
Pelin komponentit ovat Hans im Glückin pelien tapaan laadukkaat. Pyramidit ja niiden rakennuskivet on tehty jostain erikoisesta hartsimaisesta muovista. Materiaali on erikoinen, mutta miellyttävä. Pahvilätkiäkin riittää, puukuutioita ei sentään nähdä. Pelin kansikuva on kerrassaan vaikuttava, muuten kuvitus on perushyvää Franz Vohwinkeliä.
Kuva: John Carlton
Asioiden kulku Egyptissä
Jokaisen kierroksen alussa pelaajat ostavat alueita. Myynnissä on alue kutakin pelaajaa kohden. Huutokauppamekanismi on kiinnostava. Pelaajat tekevät tarjouksia asettamalla pelimerkkejä alueita kuvaaville korteille. Jos ensimmäisen kierroksen jälkeen jokainen on tarjonnut eri alueelle, huutokauppa loppuu ja pelaajat saavat alueensa.
Jos ja kun kiistoja tulee, ne pelaajat joiden tarjous on ylitetty, saavat nyt tehdä uudet tarjoukset. Samalle alueelle ei saa tarjota, joten kiista siirtyy helposti muualle. Näin jatketaan, kunnes jokaisen pelaajan tarjousmerkki on eri alueella. Alueiden hinnat nousevat jyrkästi, joten pitkään tarjouskilpaa ei kestä.
Alueilla on merkittäviä eroja. Toiset sopivat maanviljelykseen, toiset taas tuottavat rahaa muuten. Jotkut antavat voittopisteitä. Usein joku alueista on selkeästi paras, mutta mikä, riippuu paljon pelaajien pelityylistä ja siitä, missä vaiheessa peliä ollaan. Alkuvaiheessa hyvä alue voi olla lopussa huono. Toisella kierroksella mukaan tulevat laudalla jo valmiiksi olevat pyramidit, mikä tekee jännittävästä huutokauppavaiheesta vielä kiinnostavamman.
Niilin rannalla tapahtuu. Kuva: Gary James
Toimintaa
Huutokaupan jälkeen pelaajat säntäävät ostoksille hankkimaan maanviljelijöitä, pyramidien rakennuskiviä ja toimintokortteja. Hinnat nousevat jyrkästi: ensimmäinen maanviljelijä maksaa yhden rahan, neljäs jo kympin. Suuria hankintoja ei siis tehdä kerralla, vaan ostoksia on tehtävä vähän kerrassaan.
Ostosten jälkeen seuraa toinen jännittävä vaihe: uhraus Amon-Ralle. Uhrilahjojen runsaus määrää Niilin tulvimisen. Mitä suuremmat tulvat, sitä kannattavampaa maatalous on. Luonnollisesti joidenkin pelaajien toiveena on runsas sato, kun taas maanviljelyä karttavat rakastavat kuivuutta. Uhraamisen sijasta on myös mahdollista varastaa kolehdista.
Pisteitä!
Puolivälissä päästään laskemaan pisteitä. Niitä kertyy pyramideista, pyramidiseteistä (yksi pyramidi jokaisella omistetulla alueella), isoimmasta pyramidirykelmästä kummallakin puolella Niiliä, temppeleistä alueilla sekä toimintakorteista saaduista bonuskorteista, jotka palkitsevat tiettyjen alueyhdistelmien omistamisesta.
Pisteidenlaskun jälkeen laudalta poistetaan omistusmerkit ja maanviljelijät ja kolmen kierroksen sykli toistetaan uudestaan. Lopuksi lasketaan pisteet ja eniten kerännyt voittaa.
Pyramidi ja toisen alku. Kuva: John Carlton
Hienovaraista säätöä
Amun-Re ei ole suurten tekojen peli. Menestys edellyttää hienovaraista työtä tavoitteiden saavuttamiseksi. Paljon riippuu alueista ja siitä, millainen yhdistelmä niitä pelissä nähdään. Huutokauppoja värittävät sekä yhteiset tekijät kuten maanviljelyksen merkitys että yksityisemmät bonuskorttien määrittämät tarpeet. Tämän johdosta huutokauppavaihe voi olla hyvinkin jännittävä. Rahan paljous pelissä vaihtelee; toisinaan tarvitaan hyvinkin tarkkaa rahankäyttöä, toisinaan voi tuhlatakin.
Itse toimintovaihe ei ole erityisen kiinnostava. Pelin fokus on ehdottomasti alueiden hankkimisessa ja toisaalta uhraamisessa. Senkin kiinnostavuus riippuu hieman asetelmasta: parhaimmillaan peli on silloin, kun vastakkain on kaksi suunnilleen yhtä vahvaa blokkia maanviljelyksen kannattajia ja vastustajia.
Pelissä on hienoinen onnitekijä toimintakorttien suhteen. Se ei ole kuitenkaan ongelma. Useimmat kortit ovat hyviä joka tapauksessa, ikävintä on saada samoja kortteja useampia. En näe toimintakortteja elintärkeinä pelinratkaisijoina, vaikka hyvällä kortilla voikin olla parhaimmillaan vahvakin vaikutus. Joskus käy tuuri, joskus ei, mutta useimmiten sillä ei ole niin väliä.
Yhteenveto
Amun-Re on pelimekaanisesti kiinnostava peli ja siksi tutustumisen arvoinen. Itse on kuitenkaan pelille lopulta lämmennyt. Vaikka huutokauppavaihe voikin olla jännittävä ja pelitilanteen resetointi puolessa välissä on oiva peliä rytmittävä draamallinen elementti, kokonaisuus jää sittenkin vähän vaisuksi. Pelaan peliä mielelläni, mutta en esimerkiksi kokenut mitään tarvetta omistaa sitä.
En osaa määritellä tarkemmin, miksei peli miellyttänyt sen enempää - jokin vain jäi puuttumaan. Pelin teema on kuitenkin toteuttu mielenkiintoisina pelimekaniikkoina poikkeuksellisen hyvin. Jo sen vuoksi pidän Amun-Retä kokeilemisen arvoisena, erityisesti jos kokee Egypti-teeman mielenkiintoiseksi.
Faktalaatikko
Selitys eri kenttien merkityksistä
| Tahti: Hyvä. Vain toimintavaiheessa on tylsää odottelua, muuten pelaajat ovat mukana pelissä, kiitos huutokauppojen ja muun yhteistoiminnan. | Mutkikkuus: Kohtalainen. Peli ei ole aivan helpoimpia oppia lukuisten pienten yksityiskohtien vuoksi. Itsekin pelasin peliä monta kertaa hieman väärin. |
| Onnen vaikutus: Melko matala. Toimintakortit ovat keskeisin onnitekijä, eikä kyse ole mielestäni mistään ongelmasta. | Jännitys: Hyvä. Huutokauppamekanismi on kiinnostava ja uhrausvaihe voi olla myös jännittävä. |
| Ilkeys: Matalahko. Suoraa jäynäntekoa voi tehdä melko vähän, enemmän on kyse epäsuorasta sabotoinnista esim. uhrauksessa. | Vuorovaikutus: Kohtalainen. Tiiviimmillään vuorovaikutus on huutokaupoissa, muuten peli on melko omatoimista puuhastelua. |
| Ulkonäkö: Hyvä. Tyylikäs, käytännöllinen ja paikoin jopa näyttävä. | Teema: Erittäin hyvä. Saksalaispeliksi suorastaan poikkeuksellisen vahvasti mekaniikkaan upotettu teema. |
| Pelaajille: Hyvä, selkeästi lihaisampi peli, jossa riittää pohdiskeltavaa. | Ei-pelaajille: Huono, turhan monimutkainen. Voi toimia, jos teema kiinnostaa ja porukasta löytyy kokeneempi pelaaja opettamaan. |
| Kaksinpelattavuus: Ei toimi. | Uudelleenpelattavuus: Hyvä, alueiden vaihtelu tuo peliin vaihtelua joka kerta. |
| Kieliriippuvuus: Pelin komponenteissa on jonkun verran tekstiä, apulapuilla pärjää. | |
| Arvostelu perustuu muutamaan peliin. |
|
| Hyvä 3-5 pelaajalla. Parhaimmillaan 4-5 pelaajalla. |
|
Linkit
Bruno
Faidutti
Shannon
Appelclinen arvostelu RPGnetissä
Brian Banklerin arvostelu BoardGameGeekissä
Richard Fawkesin arvostelu BoardGameGeekissä
Joe Golan loistelias sessioraportti BoardGameGeekissä
Kumpulan pelikerhon arvostelu
BoardGameGeek