Anathema

Noitavainot kasinolla

Kiinnostuin Anathemasta heti. Olen yleensäkin ottaen kiinnostunut korttipeleistä, noitavainot ovat kiinnostava aihe ja ennen muuta, pelin on kuvittanut eräs suurimmista suosikeistani, Drew Tucker.

Pelin aiheena ovat siis Salemin noitavainot 1600-luvun lopussa. Teemalla ei ole oikeastaan mitään tekemistä pelin kanssa. Anathema perustuu perinteiseen Kasino-korttipeliin. Peli eroaa jonkin verran Suomessa pelattavasta Kasinosta, mutta erot eivät ole suuria. Pelin pakkakin on itse asiassa perinteinen: neljä maata, kortit 1-13. Maat on pistetty uusiksi ja kortit on vain numeroitu, mutta pakka on muuten täysin yhteensopiva.

Korttipelien kierrätys

Voidaankin kysyä, mitä mieltä on julkaista perinteisiä korttipelejä joko hyvin pienin muutoksin tai sellaisenaan, kenties paperinohuen teeman kera. Anathemaa oikeuttaa lisäksi korttien upea kuvitus, mutta ilman sitä kynnys pelin ostamiseen olisi varsin korkea. Puuhan mielekkyys riippuu tietysti pelistä. Tuskin olisi järkeä julkaista vaikkapa Pokeria kaupallisena versiona. Sen sijaan Kasino on jo huomattavasti harvinaisempi peli (se on käsittääkseni Suomessa huomattavasti tunnetumpi kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa).

Anatheman hankkimisen mielekkyys riippuukin siitä, tunteeko Kasinoa etukäteen. Jos Kasino on tuttu ja sitä pelaa muutenkin, ei Anathemaa kannata hankkia. Jos peli sen sijaan on uusi tuttavuus, voi jo harkitakin.

Takaisin peliin

Anathemassa on kyse korttien keräämisestä. Pelin perusmekaniikka on se, että kullakin kortilla voi kerätä pöydältä kortteja sen arvon mukaan. Jos pöydällä on kortit 2, 3 ja 5, voisi ne kerätä pelaamalla kympin (2+3+5=10). Kerääminen onnistuisi myös vitosella, koska 2+3=5 ja viitosen voi kerätä sellaisenaan. Jos ei pysty keräämään mitään, pitää pelata pöytään yksi kortti.

Pisteitä saa korttien enemmistöstä, familiar-korttien (Kasinon pataenemmistö, siis) enemmistöstä ja sekalaisista pistekorteista. Perinteiseen Kasinoon nähden etuna on se, että korteissa lukee selvästi niiden pistearvo, jos kortilla joku arvo on. Ei tarvitse muistella, mitkä kortit ovat erikoispisteiden arvoisia.

Peliä mutkistaa vielä rakentaminen, eli korttien yhdistely pöydällä suurempiarvoisiksi kokonaisuuksiksi. Se on hyvä sääntö, mutta pelin varsinainen oma lisä taas ei. Joissain korteissa nimittäin on erikoisominaisuuksia, jotka aktivoituvat, kun kortin kerää jollain tietyllä kortilla. Ominaisuudet eivät ole kiinnostavia ja niiden aktivoituminen taas on täysin satunnaista. Ei hyvä.

Heitetäänkö roviolle vai jokeen vai annetaanko mennä?

Anathema on hauska peli. Se on yksinkertainen ja kohtalaisen tuurivetoinen. Kaksinpelinä se on parhaimmillaan ja esimerkiksi junamatkan tekemiseksi se sopii mainiosti. Useammalla pelaajalla pelaaminen onnistuu, mutta ei ole yhtä hauskaa kuin tiiviimpi kaksinpeli.

Suomi ei ole välttämättä parasta markkina-aluetta Anathemalle. Jos Kasino ei ole kuitenkaan tuttu peli, kannattaa tutustua, mutta rahan säästämiseksi kannattaa ehkä kokeilla tavallisella korttipakalla ensin. Lopulta onkin jokaisen oma asia, haluaako maksaa pelistä, jota voi hyvin pelata myös tavallisella korttipakalla. Jos pitää Drew Tuckerin taiteesta, on peli ehdottomasti ostamisen ja kehystämisen arvoinen. Itsekin olisin ostanut pelin kyllä jo korttien ulkoasun vuoksi, jos en olisi sitä onnekkaasti voittanut.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Ripeä, pelaajien mahdollisuudet ovat kohtalaisen rajalliset.	Mutkikkuus: Yksinkertainen. Rakentaminen ja muut kehittyneemmät säännöt eivät ole täysin intuitiivisia, mutta ei peli vaikea ole.
Onnen vaikutus: Melko suuri, joskin taidokkaampi pelaaja voittanee silti suurimman osan peleistä.	Jännitys: Kohtalainen.
Ilkeys: Melkoinen, toisen nenän edestä tulee vietyä kortteja usein.	Vuorovaikutus: Melko matala, lähinnä kilpailua samoista korteista.
Ulkonäkö: Erinomainen, aivan huippuluokkaa. Drew Tuckerin taide tosin tuntuu jakavan mielipiteitä vahvasti.	Teema: Kiinnostava, mutta valitettavasti peli on oikeastaan täysin abstrakti.
Pelaajille: Kohtalainen. Melko tuuripitoinen ja kevyt korttipeli sellaisesta pitäville.	Ei-pelaajille: Hyvä, perinteisistä korttipeleistä pitäville.
Kaksinpelattavuus: Erinomainen, peli on parhaimmillaan kahdella pelaajalla.	Uudelleenpelattavuus: Kohtalainen.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu muutamaan peliin.
Hyvä 2-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 2 pelaajalla.

Linkit

Virallinen kotisivu
Shannon Appelclinen arvostelu RPG.netissä
Tom Vaselin arvostelu BoardGameGeekissä
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-01-30.