Antike

Kilpailevat kansat

Asetelmaltaan Antike on tuttu. Moni peli sijoittaa tapahtumansa Välimeren ympäristöön antiikin ajoille. Antike ei kuitenkaan ole varsinainen sivilisaatiopeli Civilizationin hengessä.

Pohjimmiltaan pelissä on kyse tehokkuudesta. Pelin voittaa se, joka saavuttaa nopeimmin vaaditun määrän voittopisteitä. Oman kansakunnan mahtavuutta ei muilla keinoin mitata ja olenkin nähnyt pelejä, joissa päällisin puolin varsin tyylikkään näköinen valtakunta on jäänyt hyvin vähille pisteille.

Pelin ratkaisee se, mitä resursseja tuotetaan ja kuinka ne käytetään mahdollisimman hyvin voittopisteiden saamiseksi. Antike onkin logistiikkapeli, yhdenlainen optimointihaaste. Tehokkain pelaaja voittaa.

Ulkoinen toteutus

Antike on pienen julkaisijan peli, ja siltä myös näyttää. Kuvitus on ihan hyvää, joskin hieman clip art -henkistä. Pelilauta on kuitenkin selkeä ja toimiva. Se on myös mukavasti kaksipuolinen: toisella puolella on Välimeri, toisella Lähi-itä. Se tuo mukavasti vaihtelua peliin.

Laatikossa on varsin paljon roinaa. Jokaisella pelaajalla on paljon puunappuloita. Kaupunkeja kuvaavat kiekot, sotilaita Carcassonne-meeplet, laivat taas ovat tuttuja Catanin uudisasukkaiden lisäosista. Näiden lisäksi on pahvisia kolikoita esittämässä eri raaka-aineita. Kolikot toimivat hyvin, joskin pienimpiä ykkösen kolikoita voisi olla enemmän.

Yleensä tapana on valittaa, kuinka pelien laatikoissa on liikaa ilmaa. Ei tässä tapauksessa! Päinvastoin, laatikko on aivan liian matala. Vaikka heittäisi laatikosta pahvisen insertin menemään, kaikkien palojen ahtaminen sisään niin, että laatikko pysyy kiinni on hieman hankalaa. Tämä onkin pahin ongelma pelin toteutuksessa.

Pelin kulku

Antike on mekaanisesti hyvin yksinkertainen peli. Sen sääntöjen opettaminen on helppoa, mistä nautin aina suuresti. Peli myös etenee hyvin nopeasti, sillä pelaajilla on vuorollaan usein vain yksi toiminto.

Vuoron kulku on hyvin yksinkertaista: ota kolikko (rahat ovat jokeriresurssi), valitse toiminto, suorita toiminto, rakenna kaupunkeja jos voit, ota voittopisteet jos saat, seuraava. Alkuvaiheessa varsinkin yhteen vuoroon menee maksimissaan sellaiset 20 sekuntia.

Rondel

Toimintoja säätelee rondel. Se on laudan nurkassa oleva ympyrä, joka on jaettu kahdeksaan osaan. Osat ovat marmori, kulta, rauta, temppeli, tiede, sotajoukkojen rakentaminen ja kaksi manööveriä. Nämä ovat pelin eri toiminnot.

Pelaajat aloittavat haluamastaan kohdasta ja saavat sitten jokaisella vuorolla siirtää nappulaansa kehällä yhdestä kolmeen askelta ilmaiseksi. Jos haluaa enemmän askelia, pitää maksaa yksi raaka-aine jokaisesta askeleesta.

Ovelaa hommasta tekee toimintojen sijoittelu. Kunkin toiminnon pari on täsmälleen toisella puolella kehää. Jos vaikka ottaa marmorin, temppelinrakentaminen, johon marmoria käytetään on juuri sopivasti vastakkaisella puolella. Jos haluan hypätä heti rakentamaan temppeliä, joudun jättämään väliin muita kiinnostavia toimintoja ja maksamaan ekstrahypystä.

Tuotantoa

Pelissä on kolme raaka-ainetta: kulta, rauta ja marmori. Kartan kaupungit ovat kukin jotain kolmesta lajista. Kun valitsee rautatoiminnon, kaikki pelaajan rautakaupungit tuottavat yhden raudan.

Kullekin raaka-aineelle on oma tarkoituksensa. Raudalla luodaan yksiköitä: yksi rauta on yksi laiva tai sotilas. Marmorilla rakennetaan monikäyttöisiä temppeleitä: viisi marmoria maksava temppeli lisää tuotantoa, parantaa kaupungin puolustusta ja tuo voittopisteitä. Kulta kehittää tiedettä. Tiede tarjoaa neljä kehittämisen osa-aluetta: maajoukkojen nopeus, merijoukkojen nopeus, tuotannon tehokkuus ja puolustus.

Valtakuntien törmäykset

Uusia kaupunkeja perustetaan marssittamalla sotajoukkoja tyhjille alueille. Kaupunkeja voi myös vallata muilta pelaajilta, mikäli haluaa säästää kaupunginperustuskuluissa.

Sotiminenkin kuuluu asiaan. Antikessa se tosin on hyvin kallista. Kun kaksi vihamielistä yksikköä kohtaa, kumpikin pelaajista voi päättää taistella, jolloin kumpikin menettää yhtä monta yksikköä. Rauhallinen yhteiselokin toki onnistuu.

Koska sotiminen on hyvin kallista, sotaherrat eivät tässä pelissä juhli. Monesti sotiminen jää uhaksi ja kilpavarustelluksi: kun naapuri rakentaa armeijoita, pitää itsekin seurata perässä, eikä lopulta kummankaan kannata hyökätä.

Voittopisteet

Sitten voittamiseen - sehän on tärkeintä. Voittopisteet ovat muinaisten merkkihenkilöiden muodossa ja jaettu eri ryhmiin. Kun saavuttaa vaaditun voittoehdon, saa pisteen ja pistettä osoittavan kortin itselleen. Eri kategoriat ovat:

• Kuningas: piste jokaisesta viidestä kaupungista valtakunnassa
• Kansalainen: piste jokaisesta kolmesta temppelistä
• Navigaattori: piste seitsemän merialueen hallinnasta
• Tiedemies: piste jokaisesta ensimmäisenä keksitystä kehityksestä
• Sotaherra: piste jokaisesta tuhotusta temppelistä

Nämä toimivat siis siten, että ensimmäisen kuninkaan saa kun on viisi kaupunkia, toisen kun on kymmenen ja niin edelleen. Mikä tärkeintä, kortteja on rajallinen määrä! Kun ne loppuvat, siitä kategoriasta ei voi enää saada pisteitä.

Mikä parasta - ja tämä on todella hyvä juttu - voittopisteitä ei voi menettää. Jos valtakunta on jossain vaiheessa 15 kaupungin kokoinen, siitä saa kolme kuningasta, eikä niitä menetä, vaikka myöhemmin tulisikin turpiin. Tämä varmistaa, että vaikka johdossa olevaa pelaajaa lyötäisiin kuinka, peli ei voi mennä taaksepäin.

Itse pidän tätä pientä ratkaisua Antiken parhaana piirteenä. Mare Nostrum toimi toisin ja tuloksena oli viisituntinen peli, josta viimeiset kolme tuntia olivat loppupeliä, jossa kulloistakin johtajaa torpattiin porukalla.

Yhteenveto

Vaikka vastakkaisiakin mielipiteitä on kuultu (muun muassa Chris Farrellilta ja Rick Heliltä), pidän Antikea ehdottomasti vuoden 2005 parhaimpiin peleihin kuuluvana; se oli Essenin toinen todellinen helmi Cayluksen ohella.

Ehkä tärkein syy, miksi pidän Antikesta on sen nopeus. Peli on erittäin nopea, kokonainen kierros laudan ympäri menee samassa ajassa kuin yksi vuoro normaalissa pelissä. Nelinpeli onkin ohi alle puolessatoista tunnissa. Peli hidastuu vasta, jos joku pelaajista suorittaa suuria sotilastoimenpiteitä, eikä niitäkään nähdä usein.

Olen pelannut peliä tähän mennessä kahdella, neljällä ja kuudella pelaajalla. Kaksinpeli on käytännössä nelinpeli, jossa kumpikin pelaa kahta kansaa - ihan ok, siis, mutta ei mitään ihmeellistä. En hankkisi Antikea pelkäksi kaksinpeliksi. Nelinpeli sen sijaan on oikein mainio elämys. Kuudella pelaajalla lauta on aivan toisella tapaa ahdas, mutta peli toimii silti erittäin hyvin, eikä hidastu juurikaan - saimme kuuden hengen pelin pelattua noin tunnissa.

Muunnelmien tarvetta

Kolminpelissä on pieniä ongelmia. Suunnittelija on itsekin todennut, että kolminpelin vaatimus 12 voittopisteestä on kohtuuton ja voi jumittaa pelin. Kolminpeliä kannattaa suunnittelijan mukaan pelata 10 pisteeseen tai vaihtoehtoisesti siten, että kukin pelaa kahta kansaa. Tiedäpä tuosta, kun en ole kokeillut.

Muillakin pelaajamäärillä kannattaa ehkä harkita voittoehdon pudottamista yhdellä pisteellä. Ainakin nelinpeli neljän tasaisen pelaajan kesken juuttui tasapeliin kahdeksaan pisteeseen. Voittaja olisi ehkä selvinnyt, mutta emme jaksaneet jatkaa vääntämistä - pitkiksi venyvät taistelut eivät kiinnostaneet ketään pelaajista, tasapeli oli parempi ratkaisu.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Hyvin nopea. Peli on harvinaisen reipastahtinen, kiitos mukavan lyhyiden vuorojen.	Mutkikkuus: Hyvin yksinkertainen. Perustoiminnot selittää hetkessä ja taistelun kiemuratkin melko nopeasti.
Onnen vaikutus: Matala. Aluksi arvotaan, kuka saa minkäkin kansan, mutta siihenpä ne tuurielementit sitten jäävätkin. Pelaajien toimien aiheuttamaa kaaosta onkin sitten siitä edestä.	Jännitys: Hyvä, varsinkin jos on loppupelissä mukana kärkikahinoissa.
Ilkeys: Kohtalainen. Mahdollisuus suoraan vuorovaikutukseen taistelemalla avaa aina mahdollisuuden ilkeydelle. Sotiminen on kuitenkin niin kallista, ettei sitä ihan huvikseen viitsi tehdä.	Vuorovaikutus: Korkea. Kamppailu elintilasta ja rajallisista voittopisteistä on tiukkaa, eikä peliä voi pelata yksinpelinä omassa nurkassa.
Ulkonäkö: Perushyvä, toimiva, ainoana oikeana ongelmana laatikon liian pieni koko.	Teema: Todellisuudessa aika ohut, mutta toimii kyllä hyvin. Klassinen teema johtaa Civilization-vertailuihin, mutta sille ei voi mitään.
Pelaajille: Erittäin hyvä logistiikka- ja valtakunnanrakennuspeli.	Ei-pelaajille: Hyvä, yksinkertainen ja mielenkiintoinen sotaisammista peleistä pitäville.
Kaksinpelattavuus: Mahdollista, mutta ei mitenkään erityisen hehkeää.	Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Kaksipuolinen lauta tarjoaa erilaisia elämyksiä, muutenkin eri kansojen sijainti kartalla tuo vaihtelua.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu muutamaan peliin.
Hyvä 2-6 pelaajalla. Parhaimmillaan 4-5 pelaajalla.

Linkit

Julkaisijan kotisivu
Keltit peliin lisäävä muunnos
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-02-03.