Antiquity
| Julkaisija: | Splotter Spellen (2004) |
| Suunnittelija: | Jeroen Doumen ja Joris Wiersinga |
| Pelaajamäärä: | 2-4 |
| Pelin pituus: | 120-240 min |
| Tähdet: |  |
Kategoriat
Historialliset aiheet
Rakennuspelit
Samanlaisia pelejä
Agricola
Domaine (Löwenherz)
Catanin uudisasukkaat (Settlers of Catan; Die Siedler von Catan)
Catanin uudisasukkaat -korttipeli (Settlers of Catan Card Game)
Shogun
Antiikin ihmiset
Pelaajat ohjaavat entisaikaisia kaupunkivaltioitaan etäisesti Italian mukaan mallinnetussa maailmassa. Kaupungit kasvavat, levittäytyvät ympäröivälle maaseudulle ja käyttävät sen luonnonvarat hyödykseen. Mitä enemmän väkeä on, sitä enemmän kuluu ruokaa ja ajan mittaan viljelysmaa käy vähiin. Pelaajat yrittävät saada voittoehtonsa täytettyä, ennen kuin maa on tuhottu ja nälänhätä ja saasteet vievät voiton.
Antiquity on tyly ja kiehtova peli kaupunkien rakentamisesta ja luonnonvarojen hyödyntämisestä. Tekijöidensä tapaan se on erittäin yksityiskohtainen, monimutkainen, iso ja äärimmäisen houkutteleva.
Maailmassa monta on ihmeellistä pahvilätkää
Pelin suuri laatikko (joka on muuten harvinaisen tyylikäs tapaus) kätkee sisäänsä arkkikaupalla pieniä pahvilätkiä. Ne edustavat kaikkea tarpeellista: rakennuksia, majataloja, raaka-aineita, hakattuja metsiä, saasteita, kaupunkeja... Pahvia on paljon, ja kaikki näyttää varsin viehättävältä.
Pelin graafinen ilme on haalea ja vanhanaikainen, mikä tässä tapauksessa istuu peliin erinomaisesti. Kaikki komponentit erottuvat toisistaan tarpeeksi hyvin, joskin raaka-ainelätkien kanssa saa tovin ihmetellä. Peliin sisältyy paljon pienten pahvinpalasten käsittelyä, joten näppärät sormet tai pinsetit ovat tarpeen.
Kullakin pelaajalla on oma apulappunsa. Kuva: Nathan Bannow
Maaseudun valloittajat
Pelialueena toimii irtoheksoista koottava maaseutu. Attikan tapaan pelilaudan koko vaihtelee pelaajien määrän mukaan, joten tila on suunnilleen yhtä vähissä aina. Erilaisia kartanpaloja on paljon enemmän kuin yhdessä pelissä tarvitaan, joten vaihtelua riittää.
Pelaajat perustavat ensimmäiset kaupunkinsa kartan laidoille ja asutus voi alkaa. Peli tapahtuu kahdella tasolla: toisaalla pelaajat rakentavat rakennuksia kaupunkeihinsa (tapa on tuttu kaikille Princes of Florencea pelanneille), toisaalla taas raaka-aineiden tuotantoa maaseudulle.
Kaupunkien rakennukset antavat pelaajille erilaisia ominaisuuksia. Satama mahdollistaa vesialueiden käyttämisen, panimo majatalojen rakentamisen, viljasiilo torjuu nälänhätää ja niin päin pois. Rakennuksille on tilaa nihkeästi, joten valintoja joutuu tekemään.
Kartta kootaan näistä laatoista. Kuva: Nathan Bannow
Voittoehdon valinta
Ratkaiseva päätös on voittoehdon valinta. Pelissä on viisi eri suojeluspyhimystä, joiden kesken on tehtävä valinta, kun rakentaa katedraalinsa. Kukin pyhimys tarjoaa tietyn edun ja tietyn voittoehdon. Suosittu San Cristoforo esimerkiksi antaa varastoida katedraaliin rajattomasti tavaraa; voittoon tarvitaan kolme kappaletta kutakin ruokaa ja luksusesinettä.
Voittoehdon voi valita missä vaiheessa tahansa. Aikainen valinta antaa edun käyttöön pitkäksi aikaa, myöhäinen valinta salaa suunnitelmat muilta pelaajilta. Purkamalla katedraalin valinnan voi myös perua, jos sille päälle sattuu.
Mekanismi on toimiva. Erilaiset voittoehdot vaativat erilaisia strategioita, joita palvelevat eri rakennukset. Milloin valintansa tekeekin, se on syytä pitää koko ajan mielessä.
Maaseutua turmelemassa
Maaseutua hyödynnetään monin tavoin. Niityillä kasvavat vilja, oliivit, viiniköynnökset ja lampaat. Metsistä hakataan puuta. Vuorilta kaivetaan kultaa ja kiveä, järvistä nostetaan kalaa, helmiä ja kotiloita väriaineeksi.
Ongelma on vain se, että kukin alue on käytettävissä vain kerran. Maastot saastuvat pilalla yhden sadon tuotettuaan. Poikkeus ovat metsät: kun puut on hakattu, jäljellä on avoin niitty, jota voi käyttää viljelysmaana.
Käyttökelpoisen maan puute muodostuu pian ongelmaksi. Ratkaisuja on onneksi useita: alkemian laitos osaa puhdistaa maata ja majataloilla voi levittää vaikutuspiiriään laajemmaksi. Jotain on tehtävä; muuten on pulassa.
Kaupungin ympäristö on saasteiden peitossa. Kuva: Steve McIlhatton
Nälänhätä ja saasteet
Pelin tunnelmaa kiristää nälkä. Pelin alussa ruokaa ei tarvita yhtään, mutta joka kierros laskuri kasvaa vähintään yhdellä. Kun se on vaikkapa viisi, pitää varastoista löytyä viisi ruokaa, muuten väkeä kuolee ja haudat täyttävät kaupungit.
Ratkaisuja on tehtävä. Sairaala auttaa, samoin viljasiilot; joku saattaa perustaa uuden kaupungin, mihin sijoittaa kuolleet pois elävien tieltä. Tunnelma on joka tapauksessa tasaisen piinaava.
Saasteet ovat toinen ongelma. Jokainen kaupunki tuottaa joka kierros kolme saastetta ympäristöönsä - niille maille, joita pitäisi käyttää maanviljelyyn! Saasteita vastaan on taisteltava; joko kaatopaikoin tai kippaamalla saasteet kauas kotoa muiden murheiksi.
Jos hautoja on liikaa, on aika rakentaa Nekropolis. Kuva: Steve McIlhatton
Kaunis kokonaisuus
Antiquity on todellinen huippupeli. Sen monet yksityiskohdat ja erilaiset mahdollisuudet ratkaista todella vaativia ongelmia takaavat sen, että pelikokemus on piinaavan jännittävä ja haastava pääparalle. Jokaisen pelin jälkeen miettii päiväkausia vaihtoehtoisia strategioita.
Vaikka peli voi olla hieman vaikea saada käsiinsä ja vähintäänkin kallis, kannattaa se silti hankkia, mikäli haastava kaupunginrakentaminen kuulostaa houkuttelevalta. Aihepiirissään peli on paras kokemani.
Pelin huonoista puolista pahin on ehdottomasti pitkä kesto, josta iso osa menee pienten pahvilätkien kanssa nyhrätessä. Napakka tietokonetoteutus olisi tässä tapauksessa ihanteellinen. Onneksi pelin toiminnoista useita on mahdollista toteuttaa yhtä aikaa, mikä leikkaa peliaikaa.
Antiquity on joka tapauksessa kertakaikkisen hieno peli ja omalla kohdallani se suurin syy arvostaa Splotterin suunnittelijaparivaljakkoa Doumen-Wiersinga suuresti.
Faktalaatikko
Selitys eri kenttien merkityksistä
| Tahti: Vaihtelee. Paljon voi tehdä yhtä aikaa, paljon on toisaalta hidasta pahvilätkien asettelua. On kuitenkin pelattavissa järjellisessä ajassa. | Mutkikkuus: Toisaalta erittäin mutkikas, toisaalta melko yksinkertainen. Yksinkertaisia ideoita on kuitenkin paljon, jolloin kokonaisuus on monipuolinen ja mutkikas. |
| Onnen vaikutus: Pelissä on hyvin vähän tuurielementtejä; pääpaino on pelaajien ratkaisuilla. | Jännitys: Korkea. Kiristyvä nälänhätä ja saastetilanne varmistavat, että pelin tunnelma pysyy kireänä. |
| Ilkeys: Kohtalainen. Yksi tapa ratkaista ongelmia on tehdä niistä muiden ongelmia. | Vuorovaikutus: Alkuun varsinkin matala, mutta kun kartta alkaa täyttyä saasteista, peliin tulee hieman kilpailua resursseista. Sittenkin vuorovaikutus on suhteellisen vähäistä. |
| Ulkonäkö: Tyylikäs. Toimiva, tiettyä ajan henkeä henkivä... sälää on paljon, mutta tehokas organisointi pitää kamat kasassa kätevästi. | Teema: Hyvä, kaupunginrakentelussa on hyvää fiilistä ja luonnonvarojen hyödyntäminen on toteuttu peliin kiinnostavilla mekaniikoilla. |
| Pelaajille: Erittäin hyvä, mikäli tietty yksinpelimäisyys ja vuorovaikutuksen vähäisyys ei haittaa. | Ei-pelaajille: En suosittele, mutta eipä tähän toisaalta vahingossa missään törmääkään. |
| Kaksinpelattavuus: Hyvä. | Uudelleenpelattavuus: Erittäin hyvä. Pelilaudoissa on erittäin paljon vaihtelua, erilaisia lähestymistapoja on lukuisia. |
| Kieliriippuvuus: Pelin komponenteissa on jonkun verran tekstiä, apulapuilla pärjää. | |
| Arvostelu perustuu useisiin peleihin. |
|
| Hyvä 2-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 2-4 pelaajalla. |
|