Balloon Cup

Julkaisija: Kosmos / Rio Grande Games (2003)
Suunnittelija: Stephen Glenn

Pelaajamäärä: 2
Pelin pituus: 20-30 min

Tähdet: 3/5

Kategoriat

Korttipelit
Parhaat kaksinpelit

Samanlaisia pelejä

PitchCar (Carabande)
Kadonneet kaupungit (Lost Cities)
Bohnanza
Battle Line (Schotten-Totten)
Mhing

Arvosteluasteikko | Faktalaatikko | Takaisin etusivulle

Kuumailmapalloilua!

Pelaajat kilpailevat kuumailmapalloillaan, tavoitteenaan voittaa viidestä palkinnosta enemmistö eli kolme. Pelin teema on kuitenkin vähintäänkin hölmö, eikä oikeastaan liity millään lailla siihen, miten peliä pelataan. Teema olikin kuulemma alunperin jotain aivan muuta.

Mekaniikka taas muistuttaa lähinnä Battle Lineä. Balloon Cup on tavallaan tavoitteiltaan jonkin verran yksinkertaisempi, mutta mahdollisuus pelata vastustajan puolelle tekee pelistä kiinnostavamman. Mutta ehkä on syytä aloittaa alusta, jotta nekin, jotka eivät ole pelanneet Battle Lineä tietävät, mistä on kyse.

Kortit, laatat, kuutiot

Pelin tavoitteena on siis voittaa palkintoja. Palkintoja voitetaan lunastamalla palkintokortteja voittokuutioilla. Kuutioita, palkintoja ja kortteja on viittä eri väriä. Värit eivät ole samanarvoisia: palkinnon voittamiseen tarvittavien kuutioiden määrä vaihtelee kolmesta seitsemään.

Kuutioita siis tarvitaan. Niitä saa voittamalla kuumailmapallokilpailuja. Pelissä on koko ajan neljä kilpailua, joita esittävät kilpailulaatat. Laatat on numeroitu yhdestä neljään - numero kertoo, kuinka monta kuutiota laatalla on tarjolla ja montako korttia sen molemmille puolille täytyy pelata kilpailun ratkaisemiseksi. Laatat ovat kaksipuoleisia: toisella puolella on tasankoa ja toisella vuoria. Pelin alussa esillä on kaksi kumpaakin, ja laattoja käännellään aina kun kilpailu ratkeaa.

Jokunen kikka ja käänne

Kilpailut voitetaan pelaamalla omalle puolelle laattaa paremmat kortit. Korttien paremmuus riippuu kilpailun tyypistä. Vuorilla voittaa isompi summa, tasangoilla pienempi. Sekä isoja että pieniä kortteja siis tarvitaan. Peli olisi mitä yksinkertaisin, mutta pienen mutkan matkaan tarjoaa se, ettei kortteja ole suinkaan pakko pelata vain omalle puolelle. Vastapelaajan puolelle saa pelata täysin vapaasti!

Olennaista on myös se, ettei laattojen viereen saa pelata ihan mitä haluaa. Laatalla olevat kuutiot määräävät laatan viereen pelattavien korttien värin. Jos laatalla on siis kaksi punaista ja kaksi keltaista kuutiota, täytyy molemmille puolille tulla kaksi punaista ja kaksi keltaista korttia.

Tärkeää paikkaa ei siis saa jättää vapaaksi pitkäksi aikaa, sillä vastustaja voi pelata huonon kortin koska tahansa. Korttien pelaamiseen liittyvät päätökset ovatkin kaikkea muuta kuin itsestäänselviä. Tasapaino oman edun tavoittelun ja vastustajan haittaamisen välillä on hienovarainen.

Taktisia hienouksia tuovat pari pientä, mutta mielenkiintoista sääntöä: tasapelit voittaa viimeisen kortin pelannut, pelattiin se sitten kummalle puolelle tahansa ja seuraavan vuoron saa hävinnyt. Joskus kannattaa siis pelata suosiolla häviävä kortti, jotta saa ylimääräisen vuoron ja huonon kortin pois kädestä.

Kiusalliset tasapelit

Voittolaatat Peli päättyy, kun toinen pelaajista voittaa kolme palkintoa viidestä. Kilpailut ovat usein melko tasaisia ja jännittäviä loppuun asti. Joskus peli voi kuitenkin lukittua ratkaisemattomaksi. Ongelmaa ei koskaan tapahtunut pelitestauksessa, mutta se tuli ilmi heti pelin julkaisemisen jälkeen - varsinainen suunnittelijan painajainen!

Tilanne on harvinainen, mutta harmillinen. Helpoiten ongelmiin joutuu harmaiden kuutioiden kanssa. Jos samalla laatalla on kolme harmaata kuutiota, eivät pakasta löytyvät viisi harmaata korttia riitä laatan voittamiseen. Sama ongelma on neljän sinisen kuution kanssa.

Onneksi ratkaisu ongelmaan on varsin vaivaton. Riittää, että huolehtii ettei pelissä ole koskaan niin monta kuutiota kuin värin palkintokortissa lukee. Laatoilla ei siis saa olla yhteensä kolmea harmaata tai neljää sinistä kuutiota ja niin edelleen. Tämä estää lukittumisen täysin. Jos uhkaava tilanne on syntyä, kuutiot palautetaan pussiin ja laatta täytetään uudestaan. Harmaita ja sinisiä on syytä tarkkailla eniten. On myös varsin helppo huomata, jos kymmenestä kuutiosta seitsemän on punaisia.

Yhteenveto

Balloon Cup on perusmukava kaksinpeli. Se tarjoaa varsin sopivan tuntuisen tasapainon korttionnen ja taidokkuuden välille ja on jännittävä ja viihdyttävä. Peli on helppo oppia ja opettaa. Komponentit ovat taattua Kosmos-laatua - sopivan pienestä laatikosta löytyy nelisivuiset ohjeet, pakka kortteja, isokokoiset laatat, puukuutioita ja iso pussi kuutioille. Pussi on itse asiassa niin iso, että koko peli mahtuu siihen (sääntöjä lukuunottamatta).

Vaikka Balloon Cup voisi olla jännittävämpikin, se on silti kunniaksi varsin laadukkaana pidetylle Kosmoksen kaksinpelien sarjalle. Se on varsin mainio tapa viettää puoli tuntia kahden pelaajan kesken. Itse koen pelin ehkä himpun liian pitkäksi antiinsa nähden, jonka vuoksi peli on jäänyt viime aikoina varsin vähälle pelaamiselle.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Ripeä. Yksittäinen siirto ei kauaa kestä. Siirtoja on kuitenkin melko monta, joten pelissä menee kyllä puolisenkin tuntia. Mutkikkuus: Matala. Ei juuri oppimiskynnystä, korttijakaumiin tottuminen lienee mutkikkainta.
Onnen vaikutus: Kohtalainen. Kuten yleensä korttipeleissä. Pakka kuitenkin kiertää useampaan kertaan. Jännitys: Kohtalainen. Lähinnä siitä, ehtiikö itse pelata ensin. Peli kaipaisi ehkä hieman lisäjännitystä.
Ilkeys: Korkea. Huonojen korttien pelaaminen toisen puolelle on suorastaan välttämättömyys. Vuorovaikutus: Melko korkea, vastapuolen toimia pitää ennakoida ja arvailla pelin aikana.
Ulkonäkö: Hyvä. Kortit ovat tosin vähän vaisuja. Komponentit ovat kuitenkin tasokkaat. Teema: Huono. Ei auta pelin selittämistä, käytännössä peli onkin abstrakti.
Pelaajille: Hyvä. Battle Linen ja vastaavien ystäville ja hyvää kaksinpeliä etsiville. Ei-pelaajille: Hyvä. Ei erityisen mutkikas.
Kaksinpelattavuus: Erinomainen - puhdas kaksinpeli. Uudelleenpelattavuus: Hyvä.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu useisiin peleihin.
Hyvä 2 pelaajalla. Parhaimmillaan 2 pelaajalla.

Linkit

Suomenkieliset säännöt
Bruno Faiduttin arvostelu
Greg Schloesserin arvostelu BoardGameGeekissä
Greg Aleknevicusin arvostelu The Games Journalissa
Kumpulan pelikerhon arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.