| Julkaisija: | GMT Games (2000) / ASS (1999) |
| Suunnittelija: | Reiner Knizia |
| Pelaajamäärä: | 2 |
| Pelin pituus: | 15-30 min |
| Tähdet: | |
Kategoriat
Korttipelit
Parhaat kaksinpelit
Historialliset
Samanlaisia pelejä
Antike
Through the Ages
Memoir '44: Terrain Pack
Memoir '44: Eastern Front
Memoir '44: Pacific Theater
Tämä Reiner Knizian peli on julkaistu alunperin Saksassa nimellä Schotten-Totten. Sotapelijulkaisija GMT Gamesin uusi laitos otti teemakseen antiikin sodat ja peli nimettiin Battle Lineksi.
Oli teemana sitten skotit tai kreikkalaiset, peli itsessään on sama: pokeriin ja rommeihin perustuva pieni, mutta kiinnostava strateginen korttipeli. Pokerista on peräisin muodostelmat, joihin kortteja asetellaan, rommipelit taas tuo mieleen oikeiden, sarjoista puuttuvien korttien nostamisen odottelu. Toinen selvä sukulainen on Lost Cities, Knizian toinen suosittu kaksinpeli.
Varsinaisen taistelulinjan muodostavat yhdeksän lippua, joiden molemmin puolin pelaajat kokoavat joukkojaan. Tavoitteena on voittaa joko kolme vierekkäistä tai viisi mitä vain lippua. Lipun voittaa se, joka kasaa sen viereen paremman kolmen kortin muodostelman.
Järjestyksessä paremmasta huonompaan muodostelmat ovat: värisuora, kolme samaa, väri, suora, ei mitään. Samanarvoisten muodostelmien kesken ratkaisee korttien numeroarvot ja jos ne ovat tasan, on voittaja se, joka pelaa muodostelmansa ensin.
Pelaajat pelaavat kortteja (joita on kuutta eri väriä numerot yhdestä kymmeneen) yksi kerrallaan johonkin muodostelmaan ja nostavat uuden tilalle. Tätä jatketaan, kunnes toinen pelaajista voittaa. Vuorollaan pelaaja voi pelaamisen jälkeen vallata lipun, mikäli oma kolmen kortin muodostelma on parempi kuin mitä vastustaja voi pelata.
Pelissä on mukana myös taktiikkakortteja, jotka ovat GMT Gamesin toinen lisäys alkuperäiseen (toinen on kymppien lisääminen). Niistä löytyy muutama erilainen jokerikortti ja muita taistelutilannetta arvaamattomasti muokkaavia kortteja.
Tässä kohtaa on korjattu sellaista, mikä ei korjausta tarvitse. Kortit lisäävät vain sekavuutta ja horjuttavat pelin tasapainoa. Suosittelen ehdottomasti pelaamaan ainakin pari ensimmäistä peliä ilman taktiikkakortteja, sen jälkeen on tietysti makuasia mistä pitää. Aloittelijoiden kannattaa joka tapauksessa kortit unohtaa aluksi, pelissä on muutenkin tarpeeksi miettimistä.
Knizia on onnistunut luomaan helpon ja kerrassaan nokkelan pelin. Kahden tasaväkisen pelaajan välillä pelit ovat loppuun asti jännittäviä ja tasaisia, jos korttien kanssa ei käy erityisen huono onni. Ja jos käy, voi uuden pelin pelata helposti, sillä Battle Line on miellyttävän nopea pelattava.
Kortit ovat mukavan laadukkaan tuntuisia ja kerrankin riittävän isoja (mutta mahtuvat onneksi hyvin muoveihin). Kuvitus on selkeää, yksinkertaista ja minun makuuni hyvän näköistä. Mikä parasta, kortit erottaa toisistaan helposti ja nopeasti. Liput ovat punaisia puunappuloita, yksinkertaisia ja toimivia siis. Ainakin ne ovat selvästi Schotten-Tottenin kortteja paremmat. Laatikko on vähän tarpeettoman iso, mutta sitähän ei kukaan pakota käyttämään.
Suosittelen ehdottomasti kaksin pelattavaa korttipeliä kaipaaville. Battle Linea viitsii tahkota pidempäänkin yhdellä istumalla, mutta toisaalta sitä ehtii pelata lyhyemmässäkin välissä. Valinta Battle Linen ja Schotten-Tottenin välillä kannattaa tehdä saatavuus- ja ulkoasuperusteilla, mutta muistutan että Battle Linellä voi pelata myös Schotten-Tottenia, mutta toisin päin homma ei toimi.
Selitys eri kenttien merkityksistä
| Tahti: Ripeä. Vaatii toisinaan hieman miettimistä, monesti hyviä vaihtoehtoja on vain pari. | Mutkikkuus: Vähäinen, pelin oppii melko helposti. Strategisten hienouksien oppimiseen menee hetki, mutta hirveän syvällinen peli ei ole. |
| Onnen vaikutus: Kohtalainen. Sille pakanpuolikkaalle, minkä kumpikin pelaaja saa, ei voi mitään. On vain tehtävä parhaansa sillä, mitä saa. Jos ratkaisukortti päätyy toiselle pelaajalle, on huono tuuri vain kärsittävä. | Jännitys: Tiivistyy loppua kohden. Juuri tietyn kortin odottaminen vetää hermoja pikkuhiljaa kireämmälle. Taistelut lippujen voittamisesta voivat olla hyvinkin jännittäviä. |
| Ilkeys: Vähäinen. Toisen pelaajan odottaman kortin saaminen tekee häijyä, mutta se on tuurista kiinni. Ilkeä ei voi tahallaan olla. | Vuorovaikutus: Kohtalainen, normaalia kaksinpelitasoa. |
| Ulkonäkö: Vaihtelee. Schotten Totten on mielestäni ruma, sarjakuvamainen. Battle Line on suorastaan hyvännäköinen. | Teema: Abstrakti, teemaa ei tarvita pelin selittämiseen. Kummasta teemasta pitää enemmän on makuasia, minuun uppoaa paremmin muinaiset sodat. |
| Pelaajille: Tekee kauppansa. Onnella vahva vaikutus, mutta pelaajien ratkaisut yhtä lailla tärkeitä. | Ei-pelaajille: Tuntuu toimivan. Ei liian vaativa, helppo opettaa. Sopii myös hieman varttuneemmille lapsille. |
| Kaksinpelattavuus: Erinomainen. Puhdas kaksinpeli. | Uudelleenpelattavuus: Hyvä. |
| Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat. | |
| Arvostelu perustuu vankkaan kokemukseen. |
|
| Hyvä 2 pelaajalla. Parhaimmillaan 2 pelaajalla. |
|
Suomenkieliset säännöt.
Kuvia pelistä.
Bruno Faiduttin arvostelu
Kumpulan pelikerhon arvostelu
BoardGameGeek