Blue Moon

Sinisen kuun alla

Blue Moon on Reiner Knizian kehittämä fantasiamaailma ja samalla ensimmäinen peli, joka sijoittuu kyseiseen maailmaan. Maailma on sittemmin laajentunut Blue Moon City -lautapelillä ja romaanilla (Saksassa).

Blue Moonin taustatarina sopii pelin lähtökohdaksi: jumala on hylännyt maailmansa ja ennen niin rauhaisat kansat ovat ajautuneet sotaan keskenään. Blue Moonin kahdeksan erilaista kansaa kiertelevät pahimpia fantasiamaailmojen kliseitä onnistuneesti.

Tyypiltään Blue Moon on laajennettava korttipeli. Ei siis keräilykorttipeli, vaan jotain sinne päin. Peruspaketissa tulee pelaamiseen tarvittavat pelilaudat ja pelimerkit sekä kaksi kansapakkaa. Kansapakkoja on yhteensä kahdeksan erilaista; loput kuusi on julkaistu erikseen.

Ostettavaa riittää siis jonkin verran. Kokonaisuudelle kertyy hintaa vähän yli 100 euroa. Vähemmälläkin pärjää ja tuo 100 euroa on selkeä maksimi, mitä Blue Mooniin saa kulutettua (toistaiseksi; voihan olla, että Knizia keksii vielä lisää sisältöä peliin, mutta ilmeisesti kokonaisuuden on kuitenkin tarkoitus olla nyt valmis).

Elementtien taistelu

Blue Moon on mielenkiintoinen sekoitus korttien erikoisominaisuuksiin nojaavaa keräilykorttipeliä ja matemaattista Knizia-peliä. Pelin perusidea on se, että pelaajat taistelevat hahmoillaan. Toisen pelaama voima on voitettava tai peräännyttävä, jolloin voittaja saa itselleen lohikäärmeen. Riittävän monta taistelua voittanut pelaaja voittaa.

Taisteluissa laskeskellaan hahmojen voimaa joko maan tai tulen elementissä. Aloittaja valitsee elementin ja pelaa ensimmäisen hahmon. Vastapuolen on sen jälkeen pelattava hahmo, joka on vähintään yhtä vahva valitussa elementissä. Tätä pallottelua jatkuu, kunnes toinen ei enää voi tai halua pelata ja perääntyy.

Hahmoja voi tietysti parannella ylimääräisillä korteilla. Boosterit parantavat sillä vuorolla pelatun hahmon kykyjä eri tavoin, supportit tukevat kaikkia taisteluun osallistuvia hahmoja. Lisäksi hahmoilla voi olla erilaisia erikoisominaisuuksia, jotka vaikuttavat peliin.

Tämä pelin perusidea on varsin yksinkertainen ja toimiva. Hahmojen voimakkuudet ja niiden jakaantuminen tuleen ja maahan vaihtelee, ja vielä enemmän vaihtelua on boostereissa ja supporteissa. Osa mitätöi vastapelaajan voimaa, osa kasvattaa omaa ja niin edelleen.

Erilaiset kansat

Kansoilla on eroja, jotka vaikuttavat niillä tarvittavaan strategiaan. Eri kansoilla pelaaminen tuntuu selvästi erilaiselta. Tuntemalla käyttämänsä kansan vahvuudet ja heikkoudet pärjää paremmin. Toisaalta erikoisominaisuudet ja korttiyhdistelmät eivät ole niin hallitsevia, etteikö mitä tahansa pakkaa voisi vain ottaa ja alkaa pelaamaan.

Itselläni on kaikki sarjat ja uskon, että koko kokoelman keräämisen kiusausta on vaikea vastustaa, jos pelistä innostuu. Kansoilla on niin paljon eroa, että itse kullekin muodostuu suosikkinsa (omani ovat Mimix, Pillar ja Aqua), joilla pelaa mieluiten.

Pakat tuntuvat olevan melko hyvin balanssissa tähänastisen kokemukseni perusteella. Kaikki mahdolliset paritukset eivät välttämättä ole tasapainossa, mutta kokonaisuutena pakat tuntuvat aika tasaväkisiltä.

Pakanrakennusta

Vaan mitäpä olisi keräilykorttipeli ilman pakanrakennusta? Valmiisiin pakkoihin ei ole pakko tyytyä, vaan omien rakentaminen onnistuu mainiosti. Sarjassa on itse asiassa kaksi pakettia, Emissaries & Inquisitors -setit, jotka eivät itsessään ole toimivia pakkoja, vaan jotka tukevat pakanrakennusta.

Pakanrakennuksen periaate on yksinkertainen. Yhtä kansaa saa olla rajattomasti, muita korkeintaan kymmenen kuun verran. Korteissa on kuita yhdestä neljään kortin tehosta riippuen. Perusrajoitus on 30 korttia ja kymmenen kuuta, mutta lisäämällä pakkaan inkvisiittorin tätä voi muuttaa mieltymystensä mukaan.

Pakanrakentaminen tuntuisi tarjoavan mahdollisuuksia kehitellä valmiiden pakkojen teemoja eteenpäin. Itse en ole vielä ehtinyt kokeilla, valmiiden pakkojen 28 erilaisessa parituksessa on ollut aivan riittävästi tekemistä toistaiseksi.

Onnistunut kokonaisuus

Pidän Blue Moonista kovasti. Alun ihmetys vaihtui varmuudeksi pelin erinomaisuudesta muutaman pelin myötä. Sekoitus keräilykorttipeliä ja yksinkertaista eurokorttipeliä on onnistunut. Dynaamiset taistelut ovat nopeita pelata ja tarjoavat paikoin varsin haasteellisia päätöksiä.

Ulkoisilta ominaisuuksiltaan peli on tyylikästä jälkeä. Jokaisella kansalla on oma kuvittajansa, joten kansat erottuvat toisistaan selvästi. Tyyli vaihtelee, useimmat kansat ovat varsin tyylikästä tavaraa. Mimixien puolialastomat neitokaiset sortuvat tylsiin fantasiataidekliseisiin, Flitit ovat rumia kuin mitkä, mutta muuten taide on oikein onnistunutta. Kortteja voi ihailla pelin nettisivuilla.

Korttien käytettävyyskin on kunnossa. Kortit ovat ylisuuria, joka tarkoittaa, ettei niitä voi muovittaa vaikka mieli tekisi. Sekoittaminenkin vaikeutuu hieman. Noh, ainakin taidetta on ilo katsella suurista korteista. Aloituspaketin pelilauta on ihan kiva lisä ja pisteidenlaskussa käytettävät lohikäärmeet kerrassaan tyylikkäitä.

Kaikille entisille keräilykorttipelaajille suosittelen ehdottomasti tutustumista Blue Mooniin. Peli on korttiensa vuoksi yksinkertaisempi kuin useimmat keräilykorttipelit, mutta siitä hyvästä se on myös helpompi oppia: pakkaa ei tarvitse tuntea läpikotaisin, oppimiskynnys on alhaisempi. Itse pidän peliä yhtenä parhaimmista kaksinpeleistä kokoelmissani.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Melko nopea, vuorot etenevät reippaasti kokeneiden pelaajien kesken.	Mutkikkuus: Säännöt ovat melko helpot ja pelin idea on aika helppo omaksua, varsinkin jos on aikaisempaa keräilykorttipelikokemusta. Korttien erikoisominaisuudet ovat aika yksinkertaisia, mutta FAQ:n tarvetta silti löytyy.
Onnen vaikutus: Normaali korttien järjestys pakassa, mutta siihenkin voi sopivalla pakalla vaikuttaa... Ei erityisen onnipainotteinen korttipeliksi.	Jännitys: Korkea, joskin voivat matsit yksipuolista teurastustakin olla. Useimmiten taistelua käydään kuitenkin viimeiseen korttiin asti.
Ilkeys: Matala, ei mitenkään erityisen ilkeä kaksinpeliksi.	Vuorovaikutus: Korkea, peli on yhtä köydenvetoa ja toisen pelaajan nokittamista.
Ulkonäkö: Taide on pääasiassa tyylikästä ja toimivaa, peli on ilo katsella.	Teema: Pohjimmiltaan aika abstrakti, mutta Blue Moon on kyllä keskimääräistä kiinnostavampi fantasiamaailma.
Pelaajille: Hyvä kaksinpeli etenkin entisille keräilykorttipelaajille.	Ei-pelaajille: Kokeilkaa ennen ostamista. Ilman keräilykorttipelikokemus ei ole mikään helpoin mahdollinen omaksua.
Kaksinpelattavuus: Erinomainen.	Uudelleenpelattavuus: Erittäin hyvä, varsinkin jos hankkii lisäpakkoja.
Kieliriippuvuus: Pelin komponenteissa on paljon tekstiä; osta peli kielellä, jota osaat.
Arvostelu perustuu vankkaan kokemukseen.
Hyvä 2 pelaajalla. Parhaimmillaan 2 pelaajalla.

Linkit

Christopher Dearloven kattava Blue Moon -FAQ
Pakkatietokanta
Richard Huzzeyn arvostelu The Games Journalissa
Shannon Appelclinen arvostelu RPGnetissä
Bruno Faiduttin arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-03-15.