Britannia

Historian siipien havinaa

Iso-Britannia ylpeili toisen maailmansodan aikaan sillä, ettei maata ole valloitettu sitten vuoden 1066. Totta, mutta sitä ennen saarella kävi melkoinen vilske. Britannia kattaakin ajanjakson alkaen roomalaisten valloituksesta vuonna 40 päättyen normannien maihinnousuun vuonna 1066. Peli on siis teemaltaan vahvasti historiallinen.

Taiteellista vapautta on käytetty siinä määrin kuin on tarpeellista: pelattavuutta ei ole uhrattu historiallisen tarkkuuden alttarilla, pelaajat voivat muuttaa historiaa suuresti, mutta yleinen tuntuma on varsin hyvä kuitenkin. Eri kansat saapuvat Britanniaan historiallisesti oikeina aikoina.

Kansojen synty

Kukin pelaajista kontrolloi useampaa eri kansaa historian pyörteissä. Peliä voi pelata kolme, neljä tai viisi pelaajaa, mutta neljän pelaajan peliksi se on suunniteltu ja sellaisena myös parhaiten toimii. Kansat jaetaan joka kerralla samalla tavalla; tämä varmistaa sen, että peli on tasainen - onhan kansojen välillä huomattavia eroja. Roomalaiset vastaavat noin puolista violetin pelaajan pisteistä, kun taas belgien kohtalo on useimmiten kuolla ensimmäisellä kierroksella roomalaisinvaasion alle, netoten siinä sivussa ehkä kuusi pistettä.

Seitsemäntoista eri kansaa asuttaa Britanniaa eri aikoina. Suurimpia ja merkittävimpiä ovat roomalaiset, saksit, anglit, walesilaiset, tanskalaiset ja norjalaiset, vähäisempiä irlantilaiset, belgit, piktit, brigantit, kaledonialaiset, juutit ja muut vähemmistöryhmät.

Valloitussotia ja ryöstöretkiä

Peli jakautuu 16 vuoroon, joista useimmat ovat pituudeltaan noin 75-80 vuotta. Jokaisella vuorolla kukin sillä hetkellä pelissä oleva kansa pelaa vuoronsa tietyn järjestyksen mukaisesti.

Ensin kuitenkin tarkistetaan, mitä kyseisellä vuorolla tapahtuu. Lähes joka vuorolla Britanniaan saapuu joko valloittajia, ryöstöretkeilijöitä tai molempia. Esimerkiksi vuorolla neljä Britanniaa saapuvat ryöstämään kaksi irlantilaista yksikköä (pelin yksikkökoko on suuri, eli kukin nappula vastaa määrittelemätöntä isoa lössiä väkeä), yksi skotti, kaksi juuttia, kolme saksia ja anglia.

Silloin tällöin joku kansa tekee suurvalloituksen, joka tarkoittaa tuplavuoroa ja suurta määrää yksiköitä. Peli alkaa roomalaisten suurvalloituksella, jonka aikana viisitoista yksikköä roomalaisia vyöryy Englannin kanaalista kohti Skotlantia jyräten kaiken siitä väliltä.

Vuoronsa aikana kansat ensin lisääntyvät. Tämän jälkeen saa liikkua. Liikkuminen on yksinkertaista: kukin yksikkö voi liikkua kaksi aluetta kartalla. Vihollisarmeija ja vaikea maasto pysäyttävät liikkumisen.

Liikkumisvaiheen jälkeen koittaa taistelu. Taistelut käydään alue kerrallaan hyökkääjän päättämässä järjestyksessä. Osapuolet heittävät noppaa, yhden kuusisivuisen nopan yksikköä kohti. Tavallinen armeija tappaa ja kuolee nopanheitolla 5 ja 6, roomalaiset ja ratsuväki tappavat heitolla 4, 5 ja 6 ja kuolevat vain kuutosella. Vaikeassa maastossa puolustaja kuolee vain kuutosella.

Taistelut käydään simultaanisesti, kumpikin osapuoli heittää noppaa yhtä aikaa. Jos kumpikin osapuoli on enemmän tai vähemmän hengissä ensimmäisen kierroksen jälkeen, on kummallakin mahdollisuus perääntyä jos ympärillä on turvallisia alueita. Muutoin taistelu jatkuu toisen (tai kummankin!) osapuolen lopulliseen tuhoon asti.

Jos kyseessä oli suurvalloitus, seuraa toinen liikkumis- ja taisteluvaihe. Joka tapauksessa, vuoron lopuksi tarkistetaan ylikansoitus. Jokainen alue riittää pitämään hengissä kaksi yksikköä, ylimääräiset on poistettava. Sitten vuoro siirtyy seuraavalle kansalle, viimeisen jälkeen alkaa uusi kierros.

Historiankirjoihin kirjoitetaan voittajien nimet

Kukin pelaaja pyrkii saavuttamaan kansoillaan mahdollisimman paljon pisteitä. Pisteitä saa neljällä tavalla: pitämällä alueita hallussaan tiettyjen vuorojen aikana, tuhoamalla tiettyjä vastustajien yksiköitä, kaappaamalla alueita (käymällä niissä, mutta ei välttämättä pitämällä niitä) ja kuninkuudella ja Bretwaldan asemalla.

Kullakin kansalla on oma pistekortti, josta näkee mistä kyseinen kansa saa pisteitä. Esimerkiksi walesilaiset saavat pisteitä roomalaisten armeijoiden ja linnoitusten tuhoamisesta (suosittu pisteidenkeruutapa alkupelissä), saksijohtaja Hengistin tappamisesta, Walesin alueiden hallussapidosta, vähemmän pisteitä muista alueista ja lisäksi käymällä Yorkissa vuorojen 8 tai 9 aikana.

Pisteidensaanti vaihtelee usein pelin aikana paljon, ja ilman kattavaa kokemusta on vaikea sanoa, kuka on milloinkin johdossa. Pelin loputtua lasketaan pisteet yhteen ja se pelaaja, jonka kansoilla on yhteenlaskettuna eniten pisteitä voittaa.

Ulkoiset seikat

Ulkoasultaan Britannia on melko pelkistetty. Pelilauta on alueisiin jaettu Britannian kartta, jonka reunoilla ovat vuorolistat, joista näkee kansojen eri vuoroilla saamat lisävahvistukset. Britannian nappulat ovat pahviläpysköitä: ihan käytännöllisiä ja selkeitä, mutta eivät mitenkään järin hienoja. Ulkoasu ei pelattavuutta haittaa, joskin vihreät nappulat voisivat erottua paremminkin laudasta.

Säännöt ovat kohtuullisen yksinkertaiset, vain vajaa kymmenen sivua. Ne on kirjoitettu ja järjestetty melko selvästi. Jonkin verran selvennyksiä ne kuitenkin joissain tapauksissa tarvitsevat. Britannia lienee helpompi oppia selityksestä kuin opetella itse. Monimutkaisempiakin pelejä kuitenkin on, enkä usko että vaikeus estää ketään Britanniaa pelaamasta.

Yhteenvetoa

Minuun Britannia upposi ensipelaamisella täysillä. Historiallinen tausta luo peliin oivan tunnelman, sääntöjen yksinkertaisuus (sotapeliksi) jättää tilaa taktiikan miettimiselle ja kun tasapainokin on kunnossa niin eipä pelissä juuri valittamista ole. Mikä hienointa, Britannia on yllättävän hauskaa myös yksinpelinä! Eihän se moninpelille pärjää, mutta on ihan hyvä tapa harjoitella eri kansoilla pelaamista.

Pelin pituus on hienoinen ongelma: peli kestää noin neljä-viisi tuntia. Britanniassa pelaajat pysyvät kuitenkin aktiivisena lähes koko ajan. Jos käy huonosti ja joku kansa kuolee sukupuuttoon, saapuu Britanniaan ennenpitkää joku toinen saman pelaajan kansa, jolla pääsee taas peliin mukaan.

Suosittelen Britanniaa kaikille historiallisista peleistä pitäville. Peliä on ollut vaikea saada, mutta saatavuusongelmat katosivat kertaheitolla, kun Fantasy Flight Games julkaisi alkuvuodesta 2006 uuden laitoksen pelistä. En ole uutta versiota nähnyt, joten en tiedä sen ratkaisuista sen tarkemmin, paitsi että hienompi se on. Sääntöihin ei tietääkseni ole tehty suurempia muutoksia.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Rauhallinen. Vuorojen pituus vaihtelee muutamista sekunneista useisiin minuutteihin. Tärkeän invaasion pelaaminen voi hyvin kestää 10-15 minuuttia. Odottelua on siis luvassa.	Mutkikkuus: Melko mutkikas. Säännöt sotapeliksi yksinkertaiset, mutta seurapeleihin verrattuna ihan riittävät hankalat. Ei mikään helppo opeteltava.
Onnen vaikutus: Melko vähäinen. Noppia heitetään niin paljon, että niiden satunnaistava vaikutus tasaantuu. Ratkaisevissa taisteluissa yhdellä nopanheitolla voi kuitenkin olla suuri merkitys.	Jännitys: Korkeahko. Suurissa taisteluissa riittää jännitystä, nopanheittojen arvaamattomuus tuo oman lisänsä. Pisteitä jaetaan sen verran epätasaisesti, että pelin lopputulos ei ole varma ennenkuin lopussa.
Ilkeys: Kohtalainen. Kamikaze-asenne on tietysti mahdollinen, mutta peli ei ole kuitenkaan luonteeltaan mitenkään erityisen häijy.	Vuorovaikutus: Melko matala. Pelaajien vuorot ovat pohjimmiltaan yksinäisiä optimointiharjoituksia. Peliin on tietysti mahdollista liittää diplomatiaa ja neuvotteluja, mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä.
Ulkonäkö: Kohtalainen. Selkeä, ei erityisen kaunis. Pahvinappulat vaatimattomia, eivätkä vihreät nappulat erotu vihreästä kartasta.	Teema: Vahva. Pelin mekaniikka perustuu teemalle. Peli sopisi hyvin Britannian historian opettamiseen.
Pelaajille: Hyvä. Monille turhankin raskas, mutta varsinkin vanhemman koulukunnan militaristeille mannaa.	Ei-pelaajille: Älä edes yritä. Liian raskas säännöiltään ja pituudeltaan muille kuin tosissaan kiinnostuneille.
Kaksinpelattavuus: Huono. En ole kokeillut, mutta en haluakaan.	Uudelleenpelattavuus: Kohtalainen. Raskas, joten usein ei tee mieli pelata, mutta värien erilaisuus saa haluamaan uusintaa, jotta voi kokeilla toista väriä.
Kieliriippuvuus: Pelin komponenteissa on jonkun verran tekstiä, apulapuilla pärjää.
Arvostelu perustuu useisiin peleihin.
Hyvä 4 pelaajalla. Parhaimmillaan 4 pelaajalla.

Linkit

Suunnittelijan kotisivut
Kuvia pelistä
Bruno Faiduttin arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-02-03.