Caylus

Vankat odotukset

Caylus oli vuoden 2005 Essenin lautapelimessujen kohutuimpia uutuuksia. Ranskalainen Ystari oli tehnyt jo edellisenä vuonna vaikutuksen Ys-pelillään, joten odotukset uutuudesta olivat kovat, vaikka Attialla ei suunnittelumeriittejä olekaan.

Kun kaiken lisäksi Caylus on raskas strategiapeli, todellinen gamer's game, kohu on taattu. Peli tuntuu onneksi lunastavan lupauksensa: se nousi nopeasti BoardGameGeekissä kakkospaikalle Puerto Ricon perään.

Mikä hienointa, Lautapelit.fi julkaisi Cayluksen suomenkielisenä vuoden 2006 alussa.

Kuningas rakentaa

Pelin ideana on rakentaa kuninkaan puolesta linnaa rajakaupungin komeudeksi. Pienestä kyläpahasesta vain puuttuu kaikki oleellinen infrastruktuuri, joten siitä on aloitettava. Itse asiassa, kisassa maineesta voi menestyä, vaikka ei rakentaisi linnaa juuri ollenkaan...

Vallitsevana mekanismina on resurssienhallinta. Pelaajat sijoittavat työntekijöitään rakennuksiin, jotka tuottavat raaka-aineita, joilla voi rakentaa uusia rakennuksia, jotka tuottavat myös rahaa ja pisteitä. Rahaa tarvitaan työntekijöiden palkanmaksuun ja resurssien ostamiseen.

Kaiken pyörittämisen tuloksena on varsin jännittävä peli. Caylus on jonkin verran taktisempi kuin vaikkapa Puerto Rico: pitkän linjan suunnittelua tarvitaan, mutta sen rooli ei ole yhtä vahva.

Komponentit

Caylus on ihan tyylikäs tapaus. Isosta laatikosta paljastuu tyylikäs pelilauta, jossa on kuvattuna linnan rakennustyömaa, kylän rakennuksia ja mutkitteleva tie, jonka varrella kylä pelin aikana leviää. Pelilauta on nätti ja toimiva.

Tärkeimpiä komponentteja ovat rakennukset, jotka ovat hyvän kokoisia pahvilaattoja. Niiden kuvitus on selkeää ja informatiivista: rakennusten vaikutukset ovat luettavissa helposti. Useimmista selviää heti, mitä niistä saa ja millä hinnalla. Osa kaipaa selitystä, jonka jälkeen kuvitus toimii hyvänä muistutuksena. Ylipäätään pelin käyttämät ikonit ovat selkeitä ja johdonmukaisia.

Muuten komponenttivalikoimasta löytyy puukuutioita (hyviä, joskin värit voisivat olla vähän paremmin valitut, nyt ruskea ja violetti sekoittuvat hämärämmässä), puisia sylintereitä työläisiksi ja muovisia pikkukolikoita.

Kolikot ovat pelin heikoin komponentti, ne ovat surkean pieniä ja vaikka eriarvoiset kolikot ovatkin erikokoisia, ne ovat saman värisiä. Toiseen laitokseen muovikolikot korvataan paremmilla. Korvaavat kolikot on luvattu toimittaa myös ensimmäisen laitoksen omistajille.

Säännöistä täytyy myös mainita. Sinänsä ihan pätevät säännöt saavat pelin vaikuttamaan huomattavasti mutkikkaammalta kuin mitä se on. Ei kannata pelästyä pelin vaikeutta sääntöjen lukemisen perusteella; ensimmäisen pelin jälkeen kaikki on huomattavasti selkeämpää.

Monta tietä voittoon

Kuten hyvissä strategiapeleissä on tapana, Cayluksessa on monta tietä, jotka vievät voittoon. Pisteitä saa monella eri tavalla. Joku keskittyy linnan rakentamiseen, siitä saa pisteitä ja kuninkaallisia suosionosoituksia, joilla voi kalastella lisää pisteitä, rahaa ja muita etuja. Toinen taas keskittyy kaupungin rakentamiseen: rakennusten pystyttäminen tuo pisteitä, samoin se, jos toinen pelaaja käyttää rakennuksia.

Tehokas pistekone on arvorakennusten rakentaminen. Se on vaivalloinen polku, sillä ensin täytyy rakentaa asuinrakennuksia, mikä ei ole aivan helppoa - ensin pitää rakentaa asianajaja. Sen jälkeen voi rakentaa arkkitehdin ja palkata tämän suunnittelemaan arvorakennus, jonka rakentaminen maksaa tuntuvan satsin kultaa, jonka kerääminen ei ole aivan helppoa. Palkkio on kuitenkin tuntuva: arvokkain rakennuksista tuo kertarykäisyllä 25 voittopistettä, kun kolminpelissä voittajalla on tyypillisesti noin sata pistettä.

Edellinen esimerkki kuvastaa hieman Cayluksen kulkua: yhdellä resurssilla hankitaan toista, rakennukset seuraavat toisiaan ja pikkuhiljaa päästään isoihin pisteisiin käsiksi.

Vuorojärjestystä ja passaamista

Pelin kulkuun vaikuttaa muutama mielenkiintoinen mekanismi. Vuorojärjestys on yksi tärkeä ulottuvuus. Cayluksessa ei edetä myötäpäivään pöydän ympäri, vaan vuorojärjestys on dynaaminen. Jos alkaa tuntua siltä, että pohjalla oleminen tympii, voi sijoittaa työmiehen talleille ja vaihtaa paikkaa vuorojärjestyksen kärkeen.

Vuorojärjestys on kriittinen, koska kuhunkin rakennukseen mahtuu vain yksi työläinen. Taistelu parhaista paikoista on kovaa, sillä tietyt rakennukset ovat usein avainasemassa useammalle pelaajalle. Viimeisenä toimivalle on vähemmän vaihtoehtoja tarjolla.

Mielenkiintoista on myös passaaminen. Kun ei keksi enää siirtoja (tai rahat ovat loppu), voi lopettaa vuoronsa. Tämä aiheuttaa välittömän hinnannousun muille pelaajille. Kun työläisen asettaminen maksaa normaalisti yhden kolikon, hinta nousee kahteen kun ensimmäinen pelaaja passaa. Toinen passaaja nostaa hinnan kolmeen ja niin edelleen - viimeinen pelaaja ei yleensä juuri siirtoja tee. Omiin rakennuksiin pelaaminen maksaa kuitenkin aina vain yhden rahan - taas yksi syy rakennella kylä täyteen tavaraa.

Virkamiehet vauhdissa

Pelin etenemistä säätelevät kaksi virkamiestä, vouti (bailiff) ja provosti. Vouti astelee joka vuoro tietä yhden tai kaksi askelta (riippuen provostin sijainnista) ja määrää pelin vaiheet ja loppumisen. Provosti aloittaa vuoron voudin luota ja saattaa liikkua siitä pelaajien komennosta eteen- tai taaksepäin.

Provosti määrää sen, mitkä rakennukset kullakin vuorolla käytetään. Kun työläiset on laitettu ja rakennuksia käydään läpi, prosessi alkaa linnan portilta. Ensin käsitellään erikoisrakennukset, jonka jälkeen pysähdytään siirtämään provostia. Siinä järjestyksessä kun pelaajat passasivat, he voivat nyt siirtää provostia yhdestä kolmeen askelta eteen- tai taaksepäin.

Sen jälkeen käydään läpi kaikki rakennukset, kunnes saavutaan provostin luokse. Provostin jälkeen olevat rakennukset unohdetaan, vaikka niissä olisi työmies. Tämä tekee uusimpien rakennusten käyttämisestä riskialtista puuhaa, sillä provosti on herkkä ilkeämielisten kanssapelaajien lahjuksille.

Jos provosti on vuoron päätteeksi voudin edellä, vouti loikkaa kaksi askelta eteenpäin. Muuten vouti liikkuu vain yhden askeleen. Tämä tuo hienoisen epävarmuus- ja kontrollitekijän pelin etenemisnopeuteen: ei voi olla täysin varma siitä, kuinka pitkään kukin vaihe kestää, toisaalta siirtämällä provostia asiaan pystyy vaikuttamaan.

Hyvä mutta pitkä

Cayluksessa on paljon tekemistä. Pelin arvioitu pituus, 60-150 min, tuntuu aika löysältä väliltä, mutta tarkemmassa tarkastelussa paljastuu puoleksi tunniksi pelaajaa kohden. Tämä on, sanoisin, hieman alakanttiin, mutta alitettavissa nopeilla pelaajilla.

Pituus onkin Cayluksen heikkous. Peli on hieman turhan pitkä, vaikka aika kieltämättä kiitääkin vinhasti pelin aikana. Ongelma ei ole se, että peli tuntuisi liian pitkältä, vaan se, että näin pitkiä pelejä on jo selvästi hankalampi pelata.

Koska pelin kesto kasvaa tasaisesti pelaajamäärän mukana, pidän itse kolminpeliä todennäköisesti parhaimpana. Lopullista tuomiota en kuitenkaan anna, ennen kuin olen kokeillut nelinpeliä. Sinänsä peli toimii koko skaalalla kahdesta viiteen, ääripäät on kokeiltu ja todettu toimiviksi.

Caylus on hypensä arvoinen. Kysymyksessä on selvästi erittäin hyvä lautapeli, pienistä ongelmistaan huolimatta. Caylus on kuitenkin nimenomaan vakava peliharrastajapeli, enkä usko, että se on parhaimmillaan satunnaisessa peliseurassa. Sinänsä se ei kuitenkaan ole esimerkiksi Puerto Ricoa vaikeampi peli.

Peliharrastajille suosittelen Caylusta ehdottomasti, erityisesti suomenkielisenä laitoksena. Näin rohkeaa julkaisupolitiikkaa tulee ehdottomasti tukea.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Melko ripeä, kunhan pelaajat ovat hereillä ja perillä asioista. Hitaammilla pelaajilla hyytyy helposti jahkaamiseksi.	Mutkikkuus: Ei niin mutkikas, miltä aluksi vaikuttaa, mutta ehdottomasti raskas ja vakava peli.
Onnen vaikutus: Hyvin matala, ei varsinaisia satunnaistekijöitä.	Jännitys: Hyvä, peli tuntuisi olevan usein varsin tasainen loppuun asti, voittajaa ei ole välttämättä helppo ennustaa.
Ilkeys: Riippuu pelaajista. Provostin kanssa voi olla kiltti tai ilkeä. Muuten peli ei ole erityisen ilkeä.	Vuorovaikutus: Kohtalainen. Toisten pelaajien tekemisiä on syytä ennakoida, kun arvioi sitä, minne työläiset on tärkeintä sijoittaa ensin. Muuten vuorovaikutus on melko alhaista kilpailua samoista resursseista.
Ulkonäkö: Tyylikäs ja toimiva, pieniä käytettävyysongelmia tosin.	Teema: Hyvä, hyvin toteutettu ja uskottava.
Pelaajille: Ehdottomasti vuoden 2005 kirkkaimpia uutuuksia.	Ei-pelaajille: Heikko, turhan raskas. Parempiakin pelejä löytyy satunnaisen pelailun tarpeisiin.
Kaksinpelattavuus: Erittäin hyvä kaksinpelinäkin, nopea ja jännittävä.	Uudelleenpelattavuus: Hyvä, peli rakentuu joka kerta hieman eri lailla, kun eri rakennukset tulevat peliin.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu useisiin peleihin.
Hyvä 2-5 pelaajalla. Parhaimmillaan 2-3 pelaajalla.

Linkit

Ystari Gamesin kotisivu
Bruno Faiduttin arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-03-12.