Coloretto

Yksinkertainen on kaunista

Coloretto on yksinkertaisuudessaan kerrassaan nerokas. Pelin säännöt opettaa alle minuutissa ja ensimmäinen peli on ohi ennen kuin 20 minuuttia on kulunut. Sen jälkeen onkin pakko pelata uudestaan.

Pelin tavoitteena on kerätä kortteja. Kortteja on seitsemää eri väriä. Pelaajien pitää kerätä mahdollisimman paljon kolmea väriä, muista väreistä tulee miinuksia. Pelin koukku on hyvinkin yksinkertainen, mutta toimiva.

Kortteja kerätään riveistä. Pöydällä on rivejä yhtä monta kuin pelaajia, ja joka vuoro pelaajien on joko nostettava pakasta kortti ja lisättävä se jonkun rivin jatkoksi, tai otettava yksi rivi itselleen. Rivin ottanut pelaaja on poissa pelistä, kunnes kaikilla on oma rivi. Yhteen riviin menee korkeintaan kolme korttia.

Taktikointia!

Tarkoituksena on tietysti myrkyttää muita miellyttävät rivit niin, että muut pelaajat keräävät mahdollisimman montaa eri väriä kortteja. Olennaisin taktinen päätös pelin aikana on se, ottaako vajaan, laadultaan ihan kohtalaisen rivin vai yrittääkö saada vielä parempia kortteja. Muihin pelaajiin voi yleensä luottaa: kaksi itselle hyvää korttia saa aina seurakseen yhden huonon.

Koska yksi erä kestää vain noin 10-15 minuuttia, on uusintoja helppo ottaa. Colorettoa on vaikea pelata vain kerran, väkisinkin tekee mieli ottaa revanssi huonosti menneen pelin jälkeen. Pelissä on kerrassaan mainio tasapaino tuurivaikutuksen ja omien valintojen merkityksen välillä.

Suunnittelija Michael Schachtin kuvittama peli on tyylikäs tapaus, eriväriset kortit erottuvat toisistaan selvästi sekä kuvion että värin perusteella. Näin pelin ei pitäisi tuottaa ongelmia värisokeillekaan.

Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon laatikosta löytyvät lisäkortit Schachtin Knatsch-peliin. Lisäosa itsessään ei ole myymisen arvoinen, mutta kaiketi ihan hyvää käyttöä pelin mukana väistämättä seuraaville turhille korteille. Parempi kuin mainokset, ainakin.

Loppuyhteenveto

Coloretto on mainio peli, jota tuli pelattua hyvinkin paljon. Kuten yleensä käy, uudet kevytpelit syrjäyttivät sen (tässä tapauksessa kruunun peri Geschenkt). Se on silti erinomainen valinta helppoa, hauskaa ja nopeaa korttipeliä etsiville.

Hieman isompaa peliä hakeville voin suositella samaan pelimekaniikkaan perustuvaa Zooloretto-peliä.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Nopea. Analysoinnin varaa on, mutta miettimistä ei ole liikaa.	Mutkikkuus: Erittäin yksinkertainen. Pelin voi opettaa alle minuutissa. Kun säännöt kerran opiskelee, sääntökirjan voi hävittää turhana.
Onnen vaikutus: Kohtalainen. Pelissä on uhkapelimäistä riskien ottamista, jossa onni luonnollisesti vaikuttaa.	Jännitys: Korkea. Peli on varsin tiukan tuntuinen ja yllättävänkin jännittävä.
Ilkeys: Korkea. Suurin osa korteista pelataan toisille otollisten rivien myrkyttämiseksi.	Vuorovaikutus: Melko korkea, pelin ideana on pitkälti sotkea toisten peliä myrkyttämällä muita kiinnostavat rivit turhilla korteilla.
Ulkonäkö: Todella hyvä. Schachtin itsensä kuvittamat kortit ovat tyylikkäitä ja selkeitä.	Teema: Peli on täysin abstrakti.
Pelaajille: Erinomainen. Toimii erinomaisesti kepeänä välipelinä.	Ei-pelaajille: Erinomainen. Riittävän helppo ja puoleensavetävän jännittävä.
Kaksinpelattavuus: Heikko. En ole kokeillut, mutta epäilen hyvin tylsäksi.	Uudelleenpelattavuus: Erinomainen. Vaatii usein välitöntä uusintaa.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu vankkaan kokemukseen.
Hyvä 3-5 pelaajalla. Parhaimmillaan 4-5 pelaajalla.

Linkit

Bruno Faiduttin arvostelu
Tom Vaselin arvostelu BoardGameGeekissä
Shannon Appelclinen arvostelu RPGNetissä
Kumpulan pelikerhon arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-02-03.