Vimmaiset vampyyrit (Dawn Under, Dicke Luft in der Gruft)
| Julkaisija: | Marektoy (2005), Zoch / Rio Grande Games (2004) |
| Suunnittelija: | Norbert Proena |
| Pelaajamäärä: | 2-6 |
| Pelin pituus: | 20-30 min |
| Tähdet: |  |
Osta Vimmaiset vampyyrit Competo.fi-verkkokaupasta
Kategoriat
Parhaat perhepelit
Parhaat pelit: 6+ pelaajaa
Aloittelijaystävälliset pelit
Samanlaisia pelejä
Doom: The Boardgame
Finstere Flure (Fearsome Floors)
Mamma Mia!
Fettnapf
Biberbande
Aamuksi hautaan
Vimmaisten vampyyrien aiheena on vampyyrien jokaöinen ongelma: yön riekkumisilta pitäisi ehtiä aamuksi hautaan ennen auringonnousua. Kullakin pelaajalla on pelaajamäärästä riippuen 10-20 vampyyria, joille pitäisi löytää rauhallinen hautapaikka vilkkaalta hautausmaalta. Kauhuteemastaan huolimatta peli sopii lapsille mainiosti: kuvitus ei ole lainkaan kauhistuttavaa, vaan tuo ennemmin mieleen vaikkapa Mauri Kunnaksen vampyyrit. Pelilautakin on piirretty täyteen lapsiin (ja minuun) vetoavaa jännittävää pikkusälää, löytyypä yhdestä haudasta Villa Paletti -peli. Hurmaavaa!
Hautausmaalla on kuusikymmentä hautaa, yksi jokaiselle vampyyrille. Vampyyrit ja haudat on jaettu kuuteen väriin, jokaisen vampyyrin on päästävä omanväriseen hautaan. Haudan väri selviää haudan peittävän kiven pohjasta, joten värit vaihtelevat joka pelissä. Hautojen toteutus käytännössä on tyylikäs: pelilauta on kaksikerroksinen ja päällimmäisessä kerroksessa on vampyyrilaatan mentäviä reikiä. Kun hautojen päälle laitetaan paksusta pahvista tehdyt hautakivet, niistä ei näe onko sisällä jo joku.
Muisti kuin vampyyrillä
Edellisestä voikin päätellä, mistä Vimmaisissa vampyyreissä on kyse: muistipelistä! Pelaajat avaavat joka vuoro yhden haudan. Jos kohdalle osui tyhjä hauta, joka on vieläpä oikean värinen, omasta vampyyririvistä saa sujauttaa reunimmaisen vampyyrin haudan lepoon. Voitto on jo askeleen lähempänä!
Vastapelaajiaan voi kiusata vampyyrien vihollisella, valkosipulilla. Jos hauta on tyhjä, mutta väärän värinen, sinne voi sijoittaa valkosipulia. Jos toinen pelaaja avaa vahingossa valkosipulilla miinoitetun haudan, saa valkosipulin laittanut pelaaja antaa uhriparalle yhden vampyyreistään. Varatun haudan avaaminen taas tietää yhden vaarnan keräämistä; kolme vaarnaa taas tarkoittaa lahjoitusvampyyriä jokaiselta pelaajalta.
Toisin kuin perinteiset muistipelit, Vimmaiset vampyyrit käy loppua kohden vaikeammaksi. Yhä useampi haudoista on jo varattu, tyhjien ja oikeanväristen hautapaikkojen löytäminen käy yhä vaikeammaksi. Yksi muistipelien vahvuuksista kuitenkin toimii: koska peli edellyttää kuitenkin taidon sijasta muistia, lapset pärjäävät vanhemmilleen hyvin.
Haudan lepoon
Pelin voittaa pelaaja, joka pääsee ensimmäisenä eroon vampyyreistään. Haudan löytäminen yksittäiselle vampyyrille on aika hankalaa, joten pelin voittaja päätyy yleensä antamaan viimeisen vampyyrinsä jollekin valkosipulia löytäneelle tai vaarnoja keränneelle. Tämän voi joku kokea vähän tylsäksi, mutta minua ei moinen haittaa.
Koska Vimmaiset vampyyrit on muistipeli, se on helppo tuomita lastenpeliksi, mutta suosittelen sittenkin kokeilemaan myös varttuneiden peliharrastajien kesken. Peli on nimittäin merkittävästi perinteisiä muistipelejä kiinnostavampi ja erottuu toisaalta positiivisesti useimmista muista peleistä.
Huonoina puolina täytyy mainita aika pitkä asettelu- ja purkuaika, varsinkin kun peli on helposti ohi noin 20 minuutissa. Samalla laittamisella pelaa tietysti parikin kertaa vähemmällä vaivalla, joten ongelma ei ole suuri. Toinen ongelma on rottalaatat, jotka sotkevat pelin muuten elegantit säännöt pahasti (säännöistä suhteettoman iso osa käsittelee nimenomaan rottia). Onneksi niitä ei ole pakko käyttää.
Yhteenveto
Hyvää lastenpeliä etsiville Vimmaiset vampyyrit on varma valinta, varsinkin nyt kun pelistä on ilmestynyt laadukas suomenkielinen laitos. Jos keveys ei haittaa, peli on varsin ainutlaatuinen lisä mihin tahansa pelikokoelmaan.
Peliin on myös olemassa lisäosa Frische Luft für die Gruft, joka lisää peliin lepakot ja pelaajia auttavan Kreivi Rucolan. Lisäosa on olemassa tällä hetkellä vain saksaksi, mutta sen mukana tulee englanninkieliset säännöt. Kreivi Rucola piristää peliä mukavasti, mutta mikään pakkohankinta laajennos ei hintansakaan puolesta ole.
Faktalaatikko
Selitys eri kenttien merkityksistä
| Tahti: Nopea. Loppua kohden muistelemisen ja miettimisen määrä tosin kasvaa. | Mutkikkuus: Todella yksinkertainen, varsinkin jos jättää rotat pois. Pelaaminen ei vaadi taitoa, vain muistia. |
| Onnen vaikutus: Melko korkea. Jos muisti toimii, tuurista on vähemmän riippuvainen. | Jännitys: Korkea ja tiivistyy vain loppua kohden. Alussa hautoja avataan ihan heittämällä, lopussa valinnat ovat vaikeita. |
| Ilkeys: Kohtalainen. Valkosipulilla voi tehdä kiusaa, mutta kukaan tuskin pahoittaa mieltään. | Vuorovaikutus: Melko matala. Toki on hyvä muistaa, mitä hautoja muut ovat tarkastaneet, mutta muuten omalla vuorollaan on yksin. |
| Ulkonäkö: Tyylikäs, sopivan lapsellinen ja hauska kuvitus. | Teema: Hyvä, vampyyriteema on hauska ja pääasiassa toimiva. |
| Pelaajille: Hyvä, joskin vähän kevyt. | Ei-pelaajille: Erinomainen koko perheen peli. |
| Kaksinpelattavuus: Onnistuu, mutta parempiakin on. | Uudelleenpelattavuus: Hyvä. |
| Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat. | |
| Arvostelu perustuu useisiin peleihin. |
|
| Hyvä 3-6 pelaajalla. Parhaimmillaan 4-6 pelaajalla. |
|