Diabolo

Julkaisija: Amigo (2006)
Suunnittelija: Michael Schacht

Pelaajamäärä: 3-5
Pelin pituus: 30 min

Tähdet: 2/5

Kategoriat

Korttipelit
Täytepelit

Samanlaisia pelejä

Who Stole Ed's Pants?
Geschenkt
Fettnapf
DVD Sudoku
En Garde (Duell)

Arvosteluasteikko | Faktalaatikko | Takaisin etusivulle

Pikkunäppärää

Michael Schacht hallitsee pienet ja näppärät pelit. Coloretto on luultavasti Schachtin parhainta antia tällä saralla. Omalla kohdallani Coloretto kolahti jonkin aikaa, mutta hiipui sitten uusien pelien myötä. Diabolo ei saavuta aivan tätäkään tasoa.

Pelin tarkoituksena on viritellä viiden värin arvot siten, että kädessä olevat kortit olisivat mahdollisimman arvokkaita. Pöydälle pelataan viiden värin kohdalle korkeintaan viisi korttia, jotka jakautuvat hyvään ja pahaan puoleen.

Hyvä vai paha?

Eri puolten korttien arvojen summa ratkaisee tuloksen: jos hyvällä puolella on enemmän kuin pahalla, väristä voi saada pisteitä; jos paha puoli hallitsee, miinuksia on tiedossa. Pisteytykseen päästään, kun kolme väriä on lukittu, eli kierros voi päättyä hyvinkin yllättäen.

Pisteet menevät pelaajalle, jolla on kädessään suurin summa kyseessä olevan värin kortteja. Pisteiden määrä ei riipu pöydällä olevista korteista, vaan kädessä olevista. Koukku on selvä: isojen korttien pelaaminen kädestä pöytään hyvälle puolelle vahvistaa väriä, mutta pisteet olisivat arvokkaita kädessä. Toisaalta kädessä jemmattu iso kortti voi olla myös iso miinus.

Diabolo on pikkumukava peli, mutta kaukana pienten täytepelien päällikkösarjasta. Ongelmana on lähinnä hallinnan puute: jos lukitset jonkin värin pahaksi ja nostat heti perään viitosen samaa väriä, olet pulassa ja sillä hyvä. Peliä on tarkoitus pelata useampi jako tasoittamaan tuuria, mutta sittenkin - lopputulos jää vähän puolitiehen. Peli on onneksi nopea, mutta Coloretto on edelleen Schachtin täytepeleistä paras.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Erittäin nopea, vaikka pelaisi useamman jaon. Mutkikkuus: Hyvin yksinkertainen.
Onnen vaikutus: Melko korkea, eikä aina täysin hallittavissa. Jännitys: Kohtalainen, osaltaan juuri korkean tuurin vuoksi.
Ilkeys: Kohtalainen, toisten värejä voi sabotoida. Vuorovaikutus: Kohtalainen, menestys riippuu verrattain paljon toisten pelaajien tekemisistä.
Ulkonäkö: Selkeä, ei erityisen näyttävä. Teema: Abstrakti, tosin taivas ja helvetti -teema on ihan hauska.
Pelaajille: Keskinkertainen, parempiakin täytepelejä on. Ei-pelaajille: Ihan ok, tuuripitoisuus ei välttämättä ole ongelma. Silti, parempiakin kevyitä pelejä on.
Kaksinpelattavuus: Ei toimi. Uudelleenpelattavuus: Vaisu.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu yhteen peliin.
Hyvä 3-5 pelaajalla. Parhaimmillaan 3-5 pelaajalla.

Linkit

Bruno Faiduttin ytimekäs arvostelu (josta sinänsä olen vähän eri mieltä
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.