Diplomacy

Taustaa

Jotain Diplomacysta kertoo se, että Henry Kissinger nimesi sen aikoinaan suosikkipelikseen. Peliä pidetään yhtenä parhaista 1900-luvulla kehitettynä lautapeleistä ja se kuuluu ehdottomasti jokaisen arvonsa tuntevan strategiapelaajan pelisivistykseen.

Tässä suurvaltashakissa pelaajat omaksuvat seitsemän eurooppalaisen suurvallan johtajan aseman vuonna 1901. Eurooppa on jaettu provinsseihin, joista 34 on merkittäviä tukikeskuksia. Pelaajien tavoitteena on saada haltuunsa yli puolet näistä keskuksista. Asiaa mutkistaa se, että pelin alussa neutraaleja ja vapaasti valloitettavissa näistä 34 keskuksesta on vain 12 - loput 22 ovat pelaajien hallinnassa pelin alussa.

Sodankäynnin taito

Strategiapelinä Diplomacy on yksinkertainen. Yksikkötyyppejä on kaksi: armeijat ja laivastot. Kaikki yksiköt ovat yhtä vahvoja; jos kaksi yksikköä haluaa samaan paikkaan, kumpikaan ei pääse sinne, ellei toista tue joku toinen yksikkö. Peli on yksinkertaista, mutta mahdollistaa hyvin monimutkaisiakin taktisia kuvioita.

Keskeinen ominaisuus pelissä on samanaikaisuus. Pelaajat kirjoittavat siirtonsa paperille, jonka jälkeen siirrot paljastetaan ja toteutetaan yhtäaikaisesti. Et siis voi tietää vastapelaajien siirtoja ennen omiesi valitsemista - tietysti Venäjän pelaaja vakuuttaa olevansa siirtämättä Sevastopolin laivastoaan Mustalle merelle, mutta voitko olla varma?

Siinä piileekin Diplomacyn viehätys: pelaajat voivat sanoa neuvotteluvaiheessa mitä vain, eikä sanojaan tarvitse eikä läheskään aina kannata pitää. Sen valitseminen, keneen uskoo ja luottaa, on pelin tärkein päätös - ja se on päätös, jonka joutuu tekemään joka vuoro.

Monet inhoavat Diplomacya tästä syystä, eikä peli aivan kaikille sovikaan. Peli vaatii itsehillintää ja kykyä ymmärtää, että kyse on vain pelistä. Pettäminen ja valehteleminen kuuluu peliin, eikä sitä saa ottaa henkilökohtaisesti.

Diplomacyn pahin vika käytännössä on sen luonne eliminaatiopelinä. Tai ei edes se eliminointi: pahinta on juuttua huonon alun jälkeen tuntikausiksi peliin pikkuvaltiona, jolla ei ole mitään osaa eikä arpaa. Lopettaakaan ei voi, koska on yhä pelissä, mutta voittamiseen tai edes menestykseen ei ole mitään mahdollisuutta.

Harrastustoimintaa

Jos ei satu tuntemaan kuutta muuta kiinnostunutta, peliä on silti täydet mahdollisuudet pelata. Jo kuusikymmentäluvulla keksittiin pelata postitse ja nykyään pelit ovat siirtyneet sähköpostin välityksellä pelattaviksi. Pelejä löytää varsin monesta paikkaa, mutta The Diplomatic Pouch lienee paras paikka aloittaa. Pelaamista helpottamaan on luotu Judge-ohjelma, joka hoitaa siirtojen tuomaroinnin ja viestien välityksen automaattisesti.

Kansainvälisiä ja kansallisia turnauksiakin järjestetään. Joka vuosi järjestetään muun muassa WorldDipCon, EuroDipCon ja suomalainen FinDipCon. Diplomacy-harrastajilla oli aiemmin Suomessa oma yhdistys, Suomen Diplomacy Seura ry, josta on sittemmin tullut lautapelaamisen yleisseura Suomen lautapeliseura.

Variantteja

Mikäli tavallinen Diplomacy alkaa tympiä, peruspelistä on tehty satoja muunnelmia. Joissakin on erilainen kartta, joissakin uusia sääntöjä, joissakin uudet säännöt uudella kartalla. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla pienestä muutoksesta tyyliin Fleet Rome, jossa Italialla on alussa Roomassa armeijan sijasta laivasto. Monimutkaisimmat muunnelmat ovatkin sitten todella monimutkaisia ja saattavat kattaa esim. koko maailman. Pelaajamääräkin voi vaihdella kahdesta yli kolmeenkymmeneen.

Jos juonittelun- ja valehtelunnälkä on kova, mutta kuusi tuntia kuulostaa liian pitkältä ajalta, kannattaa tutustua Stefan Dorran Intrige-klassikkoon, johon on tiivistetty kaikki Diplomacyn pahuus merkittävästi lyhyemmäksi peliksi.

Yhteenveto

On selvää, että seitsemän hengen kuuden tunnin mittainen peli - ja sekin vain turnaussäännöillä tiukalla ajankäytöllä ja kesken lopettaen - on useimmille liikaa ja tavallaan Diplomacy onkin melkoinen reliikki menneeltä ajalta. Kannattaa silti tutustua, jos tilaisuus sattuu kohdalle, sen verran merkittävästä pelistä on kuitenkin kyse.

Itse en kadu Diplomacy-uraani, vaikka olenkin todennut, ettei peli sovi luonteelleni. En yksinkertaisesti pidä petetyksi tulemisesta. Pelityylini on huono, olen liian luottavainen ja ystävällinen. Diplomacy on minun puutteistani huolimatta erinomainen strategiapeliklassikko.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Rauhallinen. Neuvotteluissa voi kuitenkin tulla kiirekin, kun vartissa pitää puhua kaikkien kanssa. Vuorot pelataan simultaanisesti, joten odottelua ei ole (ellei kutistu pikkuvaltioksi).	Mutkikkuus: Kohtalainen. Säännöt ovat sotapeliskaalalla yksinkertaiset. Strategiat vaativat harjoittelua, ajattelua ja kykyä manipuloida ihmisiä.
Onnen vaikutus: Olematon. Siirroissa voi olla tilanteita, joissa pitää arvata, mitä toinen tekee, mutta varsinaista onnitekijää pelissä ei ole.	Jännitys: Melko korkea. Siirtoja paljastettaessa peli voi olla hyvinkin jännittävää, kun paljastuu kestivätkö liittoumat.
Ilkeys: Korkea. Ystävyyssuhteet ovat koetuksella, jos peliin eläytyy liikaa. Peli on vain peliä! Tässä pelissä vain valehdellaan (tai ainakin kerrotaan puolitotuuksia) kavereille päin naamaa ja petetään lupauksia. Ei todellakaan sovi kaikille!	Vuorovaikutus: Erittäin korkea. Peli on hyvin pitkälti puhumista ja neuvottelua muiden pelaajien kanssa. Hyvä strategi voi pärjätä jotenkuten, mutta ilman hyviä neuvottelutaitoja voitot jäävät saavuttamatta.
Ulkonäkö: Vaihtelee karusta rumaan. Yhtään todella hyvännäköistä ei ole vastaan tullut. Avalon Hillin versio on selkeydessään mielestäni paras.	Teema: Vahva. Pelaajat joutuvat uppoutumaan suurvaltadiplomatian pyörteisiin täysillä.
Pelaajille: Ehdottomasti. Neuvottelupelien klassikko, kaikkien kannattaa kokeilla edes kerran.	Ei-pelaajille: En suosittele. Pitkä, vaikea ja ilkeä.
Kaksinpelattavuus: Ei. Alle seitsemällä ei peruspeli toimi.	Uudelleenpelattavuus: Kohtalainen. Jos ystäviä on jäljellä ensimmäisen pelin jälkeen...
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu vankkaan kokemukseen.
Hyvä 7 pelaajalla. Parhaimmillaan 7 pelaajalla.

Linkit

Kuvia pelistä
Lasse Märsyn arvostelu
The Diplomatic Pouch
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-01-30.