Domaine (Löwenherz)

Yksi nimi, kaksi peliä

Klaus Teuberin alkuperäinen Löwenherz ilmestyi vuonna 1997 Goldsieberin julkaisemana. Koska nimi Lionheart oli jo varattu, Rio Grande Games julkaisi pelin englanniksi Löwenherzinä.

Vuonna 2003 peli julkaistiin uudestaan, tällä kertaa Kosmoksen toimesta. Kosmoksen versio on virtaviivaisempi ja näyttävämpi. Tämäkin versio julkaistiin englanniksi, julkaisijanaan Mayfair; peli sai nimekseen Domaine.

Tämä arvostelu käsittelee pääasiassa Domainea. Pelit ovat samankaltaisia, mutta pidän Domainea kuitenkin parempana. Lopussa arvioin Löwenherziä ja pelien välisiä eroavaisuuksia.

Kuningas on poissa

Pelin nimi viittaa Rikhard Leijonamieleen, joka on häipynyt ristiretkille. Pelaajat ovat lordeja, jotka näkevät tilaisuutensa tulleen ja kamppailevat maan hallinnasta. Peli päättyy, kun kuningas palaa matkoiltaan, jolloin mittavimmat maa-alueet kerännyt pelaaja vie voiton.

Maa on arvossaan, joten pelaajat pyrkivät valtaamaan itselleen mahdollisimman suuret maa-alueet. Erityistä huomiota saavat metsät, kylät ja kaivokset, joista metsät ja kylät tuovat valtaa (eli voittopisteitä) ja kaivokset vaurautta.

Ulkoinen toteutus

Näyttävästä laatikosta löytyy komponenttien paljous. Pelilauta on koottava, jolloin kartan voi rakentaa joka peliin eri lailla. Tämä vaikuttaa varsin positiivisesti pelin uudelleenpelattavuuteen.

Pelaajien linnat ja ritarit ovat värikkäitä ja muovisia, samoin kuin muurit. Nappulat ovat yksityiskohtaisia, mutta tavallaan vähän halvan näköisiä. Abstraktimmat ja yksinkertaisemmat puunappulat olisivat enemmän minun makuuni, mutta nämäkin kelpaavat. Pelin kortit ovat tyylikkäitä, selkeitä ja laadultaan ihan hyvää perustasoa.

Korttikauppaa

Pelaajien toimintoja määrittelevät kortit. Jokaisella vuorolla pelaaja voi joko pelata tai myydä kortin. Luonnollisesti mieli tekisi pelata, sillä kortin pelaaminen tarkoittaa toimintaa laudalla. Korteilla on kuitenkin hintansa, eikä pelaajien kaivoksista mahdollisesti saama tulo riitä koskaan korttien maksamiseen joka kierros. Rahojen loppuessa kortteja pitää myydä.

Kun kortti on pelattu tai myyty, pelaaja nostaa uuden kortin tilalle. Kortteja voi nostaa joko pakasta tai toisten myymistä korteista - kaikkia itselle turhia kortteja ei välttämättä kannatakaan myydä. Tasapainottelu korttien myymisen ja pelaamisen välillä on Domainen ydin ja tarjoaa mukavasti pohdittavaa.

Peli loppuu, kun joku pelaajista saavuttaa tietyn ennaltamäärätyn pistemäärän tai kun kortit loppuvat. Päättyi peli miten tahansa, voittaja on eniten pisteitä kerännyt ruhtinas.

Valloitussotia

Pelin alussa pelaajat asettavat linnansa kartalle. Tämän jälkeen alkaa alueen valloittaminen. Pelaajat käyttävät kortteja pelatakseen kartalle muureja. Kun muuri tai laudan reuna ympäröi aluetta, jolla on vain yksi linna, linnan omistaja ottaa alueen haltuunsa. Pisteitä kertyy alueen sisällä olevista metsistä ja kylistä.

Kun valtakunnat alkavat muodostua, valloituskorteista tulee muurien pelaamista tärkeämpiä. Valloituskortilla voi laajentaa aluettaan ulospäin, vaikkapa toisen pelaajan valtakunnasta, mikäli tämä ei ole huolehtinut puolustuksesta.

Pelissä toteutuu tehokkaasti ahdistus toimintojen paljoudesta. Rahasta on jatkuvasti pulaa (ellei onnistu valloittamaan paljon kaivoksia), mutta valtakuntia (kolme tai neljä kappaletta per pelaaja) pitäisi koko ajan samanaikaisesti puolustaa ja laajentaa. Vähemmästäkin menee sekaisin.

Alueesta taisteleminen on kiinnostava pelimekaniikka. Pidän itse pelin tietystä Go-yhteydestä. Varsinkin siinä vaiheessa kun alun muurien latomisesta päästään valloitussotiin, peli todella loistaa.

Konflikteja vaikka muille jakaa

Siinä missä saksalaispelit ovat usein varsin rauhanomaisia, Domaine on silkkaa sotaa. Kaikki alue on joltain muulta pois. Peli on erittäin konfliktipitoinen ja sellaisenaan ihan hyvää vaihtelua rauhallisemmille peleille. Jos pitää saksalaispeleistä niiden rauhallisuuden vuoksi, Domaine on tietysti huono valinta. Domainella on helppo pahoittaa mielensä.

Peli on vauhdikas, dynaaminen ja vuorovaikutteinen, olematta kuitenkaan liian kaoottinen ja sekava. Muutoksia tapahtuu ja niihin on reagoitava. Dynaamisuuden miinuspuolena ovat suuret heilahdukset pisteissä: suuria pelinratkaisevia alueita voi muodostua hyvällä tuurilla huomaamattomasti.

Domaine on lisäksi miellyttävän nopea pelata. Yhden pelin pelaa noin tunnissa, mikä on näin järeälle pelille hyvä saavutus. Se on ehdottomasti yksi plussa Domainen tilille.

Löwenherz

Vanha Löwenherz on karumman näköinen peli. Pidän sittenkin sen tyylistä ehkä enemmän kuin uudesta, jotenkin pelin keskiaikaishenkinen kuvitus sopii tunnelmaan räikeää väriloistoa paremmin.

Löwenherzissä pelaajilla ei ole kättä kortteja, vaan pelaajat valitsevat salaa toiminnon, jonka haluavat tehdä. Jos toiminnoista tulee kiistaa, pelaajat neuvottelevat keskenään, kumpi saa toiminnon; toinen maksaa korvauksen.

Jotkut jäivät kaipaamaan neuvottelemista, mutta minä en. Peli parani merkittävästi muutoksien myötä, taistelu alueista on kuitenkin pelin pääasia ja keskeisin viehätys. Pituuden lyhentäminen noin puolestatoista tunnista tuntiin ei ole ollenkaan huono juttu sekään.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Melko ripeä. Vuorot ovat melko lyhyitä ja peli etenee reippaasti.	Mutkikkuus: Melko yksinkertainen. Pelin symboliikka on yksinkertaista ja eri toiminnot oppii nopeasti.
Onnen vaikutus: Kohtalainen. Kortit tuovat sattumaa mukaan, mutta se on harvoin varsinainen ongelma.	Jännitys: Kohtalainen.
Ilkeys: Korkea. Valloitettu alue on aina toiselta pelaajalta pois. Domaine onkin poikkeuksellisen riitaisa peli.	Vuorovaikutus: Korkea, kaikki mitä teet vaikuttaa toisiin pelaajiin.
Ulkonäkö: Hyvä, joskin ehkä vähän turhankin kirjava.	Teema: Hyvä. Teema tukee peliä mainiosti.
Pelaajille: Hyvä, vauhdikas ja toiminnallinen peli.	Ei-pelaajille: Kohtalainen, voi olla liiankin brutaali.
Kaksinpelattavuus: Luulisin, että kohtalainen.	Uudelleenpelattavuus: Hyvä.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu muutamaan peliin.
Hyvä 2-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 4 pelaajalla.

Linkit

Shannon Appelclinen arvostelu RPGNetissä
Kumpulan pelikerhon arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-03-15.