Doom: The Boardgame

Tietokoneelta lautapeliksi

Doomin suosio tietokonepelinä on ilmiömäinen. Tuskin on montaakaan peleihin perehtynyttä, joka ei olisi Doomista kuullut. Kun viime aikoina on näkynyt enemmän ja enemmän käännöksiä tietokonepeleistä lautapeleiksi, Doom on sekä ilmeinen että yllättävä valinta.

Tietokonepelin suosion vuoksi Doomin ilmestyminen ei yllätä. Ensimmäisen persoonan räiskintä on kuitenkin genre, joka ei aivan vaivatta lautapeliksi taivu. Siksi Doom on hieman erikoinen valinta. Tuloksena on väistämättä tietokonepelistä eroava peli.

Lautapeli-Doomin pohja on Games Workshopin Space Hulkissa. Idea on sama: yksi pelaajista ohjaa pahiksia ja toimii pelinjohtajana, joka rakentaa karttaa irto-osista pelaajien edetessä laudalla, muiden ohjatessa sankareita hirviölaumoja vastaan. Doom tuo vanhaan ideaan sentään jotain uuttakin.

Mielenkiintoinen kuriositeetti on se, että Space Hulk taipui aikoinaan pariksikin tietokonepeliksi, joista varsinkin toinen oli vahvasti ensimmäisen persoonan näkökulmasta kuvattu. Niin se pyörä pyörii!

Muovihirviöiden esiinmarssi

Doom on tietokoneella vahvasti visuaalinen peli, varsinkin Doom 3. Siksi lautapelinkin on oltava näyttävä. Tietokonepelin hirviökaartia marssitetaan pelilaudalle muovisina figuureina, joiden skaala vaihtelee pienistä trite-hämähäkeistä aina lähes kymmensenttiseen cyberdemoniin, joka on kerrassaan häijyn näköinen peto.

Figuureja on yhteensä 66, siis melkoinen määrä. Miniatyyrimaalaajat saavat puuhaa, sillä hahmoja ei ole maalattu. Peliteknisistä syistä ne ovat kirkkaan sinisiä, punaisia ja vihreitä. Syöhän se hieman tunnelmaa, mutta en halua edes kuvitella, mitä peli maksaisi, jos figuurit olisivat maalattuja. Figuurien materiaali on aika pehmeää ja taipuisaa, mistä pieni miinus. Mutkalle vääntyneet figuurit saa kuitenkin suoristettua lämmittämällä niitä vedessä, suoristamalla ja jäähdyttämällä.

Muutkaan komponentit eivät kärsi figuurien rinnalla. Pelilaudan muodostavia käytäviä ja huoneita on paljon ja ne ovat näyttävän näköisiä. Erilaisia pahviläpysköitä on parisataa kappaletta ja tyylikkäitä korttejakin pakallinen. Kokonaisuutena Doom tarjoaa rahoille kouriintuntuvaa vastinetta runsaalla kädellä.

Tulivoimaisia noppia

Mekaanisesti peli on suhteellisen yksityiskohtainen. Säännöissä riittää opettelemista, sillä niihin on kasattu paljon detaljia. Periaatteessa peli on aika helppo: pelaajat voivat vuorollaan joko liikkua paljon, liikkua vähemmän ja ampua tai ampua paljon. Kun pelaajat ovat liikkuneet, pelinjohtaja käskyttää kaikkia hirviöitä.

Taisteleminen on toteutettu hyvin. Aseita mallinnetaan nopilla, joiden jokaisella sivulla on kolme ominaisuutta: tulivoima, kantama ja ammusten kulutus. Eriväriset nopat painottuvat eri tavalla, jotta nopilla voidaan mallintaa erilaisia aseita. Esimerkiksi keltainen noppa ei anna paljoakaan vahinkoa, mutta enemmän kantamaa. Punainen ja sininen tekevät enemmän vahinkoa lyhyemmälle kantamalle ja sininen kuluttaa lisäksi helpommin ammuksia. Yhdistelemällä noppia eri tavoin voidaan helposti kuvata aseita, joilla on erilainen kantama ja tehokkuus.

Idea on varsin yksinkertainen ja kertakaikkisen nerokas. Järjestelmää täydennetään vielä muutamalla hahmojen tai hirviöiden ominaisuudella, jotka lisäävät vahinkoa tai tulivoimaa, jonka jälkeen koossa on hyvin monipuolinen viritys. Pisteet Fantasy Flightille. Ammusten seurantakin sujuu varsin vähäisellä kirjanpidolla: kun noppa näyttää luodinkuvaa, yksi ammus kuluu pelaajien varastoista. Tätä ei tapahdu läheskään joka kerralla, joten ammusmerkkejä ei tarvita valtavaa määrää.

Kaiken kaikkiaan Doom on mekaanisesti melko haastava. Perusteet oppii helposti, mutta kaikkien yksityiskohtien muistaminen pelattaessa vaatii harjoittelua. Onneksi pelin ohjekirja on suhteellisen hyvä ja selkeä. Asiat saa useimmiten tarkistettua pienellä vaivalla. Satunnainen pelaaja kokee pelin luultavasti melko vaikeaksi, kokenut taas arvostanee pelin yksityiskohtia.

Tasapaino ja skenaariot

Tällaisessa pelissä herää tietysti kysymys tasapainosta. Onko molemmilla puolilla yhtäläiset mahdollisuudet? Monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että ei: peli on liian vaikea mariineille. Ammuksia ei jaeta tarpeeksi, hirviöt ovat liian voimakkaita ja niin edelleen. Toiset pitävät peliä tasaisena, jotkut taas kokevat mariinit liian vahvoiksi. Itse en parin pelin perusteella sano juuta enkä jaata, mutta arvelen ilmiön olevan riippuvainen pelaajista ja pelinjohtajasta.

Mikä oleellisinta, pelaajille on käytössään paljon keinoja säätää tasapainoa. Tässä näkyy lautapelin hienous tietokonepeliin verrattuna: jos säännöt eivät miellytä, niitä voi muuttaa. Doomia voi veivata suuntaan jos toiseen ja pelin helpottamiseen tai vaikeuttamiseen on jonkin verran valmiitakin malleja. Tasapaino-ongelmien vuoksi peliä ei siis kannata jättää väliin; ne on korjattavissa.

Pelin mukana toimitetaan vain viisi skenaariota. Se on varsin vähän, se. Skenaariot eivät onneksi ole aivan kertakäyttöisiä, vaan ihan pelattavissa, vaikka ne tuntisikin ennalta. Skenaarioita voi pelata yksitellen, mutta ne muodostavat myös yhtenäisen kampanjan. Fantasy Flight on julkaissut netissä jo yhden lisäskenaarion ja fanien sisällöntuotantogeneraattori on jo pyörähtänyt käyntiin. Skenaarioita voikin tehdä helposti itse. Valmiiden skenaarioiden vähäisyys on harmillista, mutta ei mikään este.

Kohderyhmä

Doom on hyvin amerikkalaistyyppinen peli: se vetoaa vahvalla teemalla ja elämyksellisyydellä. Saksalaispelien hienomekaanisia sääntöjä arvostava ei viihdy Doomin temaattisesti vahvojen, mutta sotkuisten sääntöjen parissa. Doomin pelaaminen tuntuukin melkein edellyttävän halua viritellä sääntöjä ja keksiä omia kotisääntöjä. Kuten tietokonepelikin, lautapeli tarjoaa pelkän pelin sijasta rakennussarjan, jonka pohjalta on helppoa kehitellä kaikenlaista.

Doom onkin parhaimmillaan, jos sille antaa aikaa ja vaivaa. Satunnaiseen pelailuun se on vähän vaisu: säännöt ovat sellaiseen turhan monimutkaiset. Innokas kehittelijä saa kuitenkin Doomista hyvän pohjan kotisääntöjen kehittelyyn ja tunnelmaltaan vahvoihin pelisessioihin.

Itse en Doomin parissa viihtynyt. Peli on liian pitkä sisältöönsä nähden: yhden skenaarion parissa voi vierähtää useampikin tunti. Peliä pelatessa tulee vähän sellainen olo, että tuhlaa aikaansa, että tämänkin ajan voisi käyttää oikeasti hyvien pelien pelaamiseen. Tiedostan kuitenkin, etten olekaan varsinaisesti tämän pelin kohderyhmää. Jos peli-idea ja figuurien paljous saa sinut kuolaamaan Doomin perään, kannattaa ehdottomasti tutustua, sillä innokas pelaaja saa Doomista itselleen iloa pitkäksi aikaa.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Tasainen. Yksittäiset vuorot etenevät suhtkoht ripeästi, mutta niitä on yhden pelin aikana monta.	Mutkikkuus: Melko monimutkainen. Säännöissä on paljon yksityiskohtia, jotka rikastavat teemaa, mutta joiden muistaminen on työlästä.
Onnen vaikutus: Kohtalainen. Noppia heitellään paljon, mutta hyvin toimivat mariinit pystyvät vaikuttamaan mahdollisuuksiinsa paljon.	Jännitys: Korkea. Vaikeustaso on aika kireä: mariinien selviäminen ei ole lainkaan itsestäänselvää.
Ilkeys: Vaihtelee. Pelinjohtajan on oltava ilkeä pelaajia kohtaan, pelaajaparat vain yrittävät selvitä parhaansa mukaan.	Vuorovaikutus: Kohtalainen. Pelaajat toimivat yhdessä, ja menestys edellyttää hyvää yhteistyötä. Sooloilija kuolee.
Ulkonäkö: Erittäin näyttävä. Massiivinen määrä tavaraa, hyvä hinta-paino-suhde.	Teema: Vahva. Vaikka aivan tietokonepelin vauhtiin ja menoon ei päästäkään, lautapeliversiokin on vahvan tunnelmallinen peli.
Pelaajille: Hyvä valinta, jos vahva teema kiinnostaa ja on halua antaa pelille paljon aikaa ja vaivaa.	Ei-pelaajille: Säännöt ovat melko vaikeat, mutta jos aihe kiinnostaa ja motivaatiota riittää, peli voi olla ihan hyvä valinta.
Kaksinpelattavuus: Toimii.	Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Vaikka skenaarioita on vähän, niitä voi pelata uudestaan ja lisää pelattavaa löytää netistä.
Kieliriippuvuus: Pelin komponenteissa on jonkun verran tekstiä, apulapuilla pärjää.
Arvostelu perustuu muutamaan peliin.
Hyvä 2-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 2-4 pelaajalla.

Linkit

Pelin virallinen kotisivu
Bruno Faiduttin arvostelu
The Games Journalin Doom-artikkeli
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-01-30.