| Julkaisija: | Kosmos / Mayfair Games (2004) |
| Suunnittelija: | Franz-Benno Delonge |
| Pelaajamäärä: | 2-4 |
| Pelin pituus: | 60 min |
| Tähdet: | |
Kategoriat
Samanlaisia pelejä
Vuorilta virtaa kaksi jokea laakson halki. Joet tarjoavat elinkeinon laakson asukkaille kastellessaan viljelysmaita. Maata vain on rajallisesti, joten tappelu hyvistä joen kastelemista maista on kovaa. Aseina käytetään patoja, joilla joen suuntaa muutetaan. Kuka saa viljelyksistään parhaat tuotot?
Dos Rios perustuu kerrassaan nokkelaan ideaan. Kartan halki kulkee joki, jonka suuntaa voi muuttaa patoamalla. Normaalisti joki noudattaa yksinkertaista sääntöä: alas virratessaan joki valitsee helpoimman reitin (ennemmin metsään kuin kukkuloille, ennemmin pelloille kuin metsään), mutta reittiin voi vaikuttaa rakentamalla patoja, jolloin joen virtaus muuttuu. Pelkästään tämän idean ansiosta Dos Rios on kokeilemisen arvoinen peli.
Dos Rios on kerrassaan miellyttävän näköinen. Englanninkielisen version julkaissut Mayfair Games ei ole tällä kertaa lähtenyt sotkemaan peliä omalla toteutuksellaan, vaan ulkoasu on sama kuin Kosmoksen alkuperäisversiossa. Hyvä niin.
Pelilaudan luonnolliset vihreän ja ruskean sävyt ovat mukavasti kontrastissa nappuloiden kirkkaiden ja voimakkaiden värien kanssa. Kolmen heksan muodostamista paloista koottava pelilauta vaihtelee näppärästi pelistä toiseen ja pysyy hyvin jämäkästi kasassa. Sadonkorjuukortit on tehty paksusta pahvista. Toteutus on kaikinpuolin moitteeton.
Joka vuoro on odotettavissa sadonkorjuu. Mitä tuotantoa saadaan, riippuu korteista. Vaihtoehtoja on muutama: joko tiettyä kasvia tuottavat pellot tai kaikki laatat toisen joen varrella. Tuotantoa syntyy joen kastelemilla heksoilla, jos paikalla on pelaajan campesino eli maajussi tai talo. Tuotanto koskee kaikkia pelaajia. Tuotantolaattoja näkee muutaman eteenpäin, joten nykyisen vuoron tuotannon sijasta voi varautua tulevaan.
Tuotannosta saa rahaa. Rahalla voi ostaa casoja tai haciendoja, jotka laudalle pelattuina tuottavat samoin kuin maajussit. Lisäksi kalliimmista haciendoista saa muita etuja. Pelin voittaa rakentamalla kaikki neljä taloaan ja haciendan.
Pitkän aikavälin suunnitelmia Dos Riosissa ei kuitenkaan tehdä. Kyseessä on hyvin taktinen peli. Toisten pelaajien campesinot voi nimittäin potkia laudalta pois: miehet kaikkoavat, kun päälle käy joko ylivoimalla tai korkeammasta maastosta. Poispotkittu campesino pakenee laakson pohjalla odottavaan kaupunkiin, josta on seuraavalla vuorolla palattava takaisin kartalle. Se on hidasta ja usein kaikki omat campesinot aloittavat vuoronsa kaupungista.
Dos Rios on oikein mainio peli. Sen tarjoamat haasteet ovat hyvin taktisia: kuinka maksimoida oma etu tällä kierroksella? Jos näyttää, että etu menee vastapelaajille, sadonkorjuun voi jättää tekemättä, mutta silloin ei itsekään saa mitään. Kun saa talojaan laudalle, pystyy lisäämään tuotantoaan ja ehkä suunnittelemaan enemmän, mutta taloilla on yksi heikkous: kun joki padotaan, ne jäävät helposti sivuun - ainakin seuraavaan patoamiseen asti.
Patoaminen onkin tärkeä tekniikka pelin kontrolloimisessa. Siksi on tärkeää varmistaa, että saa riittävästi puuta patojensa raaka-aineeksi. Jos padot loppuvat kesken, joutuu muiden pelaajien oikkujen armoille. Niinkin pärjää, mutta se lisää pelin taktista toisten pelaajien tekemisiin reagoimista entisestään.
Dos Rios onkin varsin tyylipuhdas esimerkki taktisesta minimax-pelistä: jokainen vuoro on ikäänkuin puzzle, jossa pyritään maksimoimaan oma hyöty ja minimoimaan vastapelaajien hyöty. Tällaisissa peleissä tyypillinen mekanismi toimintapisteet on Dos Riosissakin mukana varsin yksinkertaisessa muodossa.
Peli on luonteeltaan varsin analyyttinen, mistä seuraa analyysihalvauksen riski: peli kestää todella pitkään, jos jokaista vuoroa analysoidaan perinpohjaisesti. Dos Rios on kuitenkin vaikkapa Tikalia nopeampi, koska peli on pienempi ja toimintapisteitä on käytettävissä vähemmän.
Dos Riosissa on kyse myös resurssienhallinnasta. Pelaajat yrittävät hallita tuotantoa ja saada rahaa, jolla kehitetään tuotantoa edelleen kunnes maali on saavutettu. Tässä suhteessa peli ei eroa esimerkiksi Catanin uudisasukkaista, vaikka pelit muuten ovatkin varsin erilaisia: Catan on strategisempi, Dos Rios on analyyttisempi.
Peli on parhaimmillaan kolminpelinä, mutta toimii myös kahdella pelaajalla. Nelinpeliin suhtaudun varauksella: epäilen, että peli on vähän liian kaoottinen niin monella pelaajalla. Nelinpelissä ei kannata odottaa, että vuoron alussa yksikään oma campesino olisi enää laudalla. Siksi en olekaan kiirehtinyt testaamaan nelinpeliä, mutta taktisista peleistä pitävät viihtyvät varmasti Dos Riosin parissa neljästäänkin.
Olen itse viihtynyt Dos Riosin parissa oikein mainiosti. Pisteet jäävät kuitenkin täysistä pelin kaoottisen luonteen vuoksi. Vauhdikkaan taktisten pelien ystävien kannattaa joka tapauksessa Dos Riosia kokeilla. Joen nokkelan toteutuksen vuoksi peli on muutenkin tutustumisen arvoinen, vaikka ei suuri taktisten pelien ystävä olisikaan.
Selitys eri kenttien merkityksistä
| Tahti: Melko nopea näinkin taktiseksi peliksi. Analyysihalvauksen riski on kuitenkin olemassa. | Mutkikkuus: Melko yksinkertainen. Säännöt ovat varsin selkeät, pelissä menestyminenkään ei ole erityisen vaikeaa. |
| Onnen vaikutus: Matala. Enemmän vaikuttaa pelaajalähtöinen kaoottisuus. | Jännitys: Keskinkertainen. Ei herätä valtavan suuria tunteita, mutta ei ole tylsäkään. |
| Ilkeys: Korkea. Toisten pelaajien campesinot suorastaan kuuluu jahdata pois pelloilta. | Vuorovaikutus: Melko korkea, tai ainakin toisille pelaajille on mahdollista tehdä kiusaa runsain määrin. Toisaalta vuorovaikutus rajoittuu pitkälti toisten hätyyttämiseen pelloilta. |
| Ulkonäkö: Todella tyylikäs. Näyttävä ja toimiva. | Teema: Hyvä. Uskottava ja toimiva. |
| Pelaajille: Erittäin hyvä taktisten pelien ystäville, muillekin tutustumisen arvoinen. | Ei-pelaajille: Hyvä. Ei liian vaikea, kiinnostava teema. Ei sovi ilkeilystä suuttuville. |
| Kaksinpelattavuus: Toiminee. | Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Kartta vaihtelee pelistä toiseen, mikä tuo vaihtelua. |
| Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat. | |
| Arvostelu perustuu muutamaan peliin. |
|
| Hyvä 2-3 pelaajalla. Parhaimmillaan 3 pelaajalla. |
|
Bruno Faiduttin arvostelu
Susan Rozmiarekin arvostelu
Shannon Appelclinen arvostelu
BoardGameGeek