End of the Triumvirate (Das Ende des Triumvirats)

Kolmen keikka

Caesarin, Pompeiuksen ja Crassuksen triumviraatti hallitsi Roomaa aikoinaan. Välirikko uhkasi, mutta Lucan konferenssissa kolmikko sai paikattua välinsä. Tämä peli olettaa, että konferenssi ei auttanut ja välirikko laajeni sisällissodaksi. Kolmikko käy aseisiin toisiaan vastaan: kenestä tulee Rooman yksinhallitsija?

End of the Triumvirate on kolmelle pelaajalle suunniteltu kevytsotapeli. Peliä voi pelata kaksinkin, mutta kokeilemattakin uskallan sanoa, että kolminpelissä on tämän pelin suola.

Monipuolista taistelua

Pelaajat liikuttavat joukkojaan Välimeren ympäristöä kuvaavalla kartalla. Pelissä on kolme eri tavoitetta: sotilaallinen voitto, poliittinen voitto tai kompetenssivoitto. Sotilaallinen voitto edellyttää yhdeksän eri alueen hallintaa - pelin alussa kartan viisitoista aluetta on jaettu tasan pelaajien kesken. Poliittinen voitto edellyttää, että pelaaja valitaan konsuliksi kahdesti. Kompetenssivoittoon vaaditaan erinomaisia poliittisia ja sotilaallisia taitoja.

Kolme eri tavoitetta tarkoittaa sitä, että periaatteessa jokainen pelaaja voi olla lähellä voittoa yhtä aikaa. Peli vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja blokkaamista, jotta joku pelaajista ei pääse livahtamaan voittoon huomaamatta. Poliittinen voitto toimii pelin kellona: joka vuosi (kahdeksan kierroksen välein) joku pelaajista valitaan konsuliksi, joten neljännen vuoden jälkeen viimeistään joku pelaajista on toisen kerran konsuli ja voittaa.

Pelin kulku

Kierros alkaa resurssien tuotannolla. Alueet tuottavat resursseja - joko rahaa, legioonia tai molempia - joka toinen vuoro, ellei paikalla ole asiamiestä pitämässä jöötä. Tuotokset jäävät provinsseihin, kunnes pelaaja - tai joku toinen pelaaja - käy ne sieltä noukkimassa. Laajat alueet tietävät laajoja hallintavelvollisuuksia.

Liikkuminen on yksinkertaista: pelaajan hahmo liikkuu neljä askelta ja kuljettaa mukanaan joukkoja niin halutessaan. Jos liike päättyy provinssiin, jossa on vastapuolen joukkoja, soditaan, jonka jälkeen liikkuminen voi jatkua, jos askelia riittää.

Sotiminenkin on selkeää: Antiken tapaan kummaltakin osapuolelta poistetaan saman verran joukkoja ja se, jolle jotain jää, voittaa. Jos puolustajan hahmo on provinssissa, se eliminoi pari kuutiota. Lisäksi nostetaan aseita pussista - aseet ovat pelaajien väreillä merkattuja kuutioita ja jos pussista nousee jommankumman taisteluun osallistuvan pelaajan aseita, ne eliminoivat vastapuolen joukkoja. Aseet ovat kertakäyttöisiä, mutta niitä voi rakennella lisää. Yksinkertainen jippo tuo taisteluun hieman epävarmuutta.

Lopuksi pelaajalla on mahdollisuus toimintoihin, jotka maksavat rahaa. Poliittisessa provinssissa voi korottaa poliittisia kykyjään tai siirrellä äänestäjiä foorumilla. Sotilasprovinssissa kehitetään sotilaallisia taitoja ja rakennetaan aseita, ja kykyprovinssissa voi nostaa kykyjään. Mikäli pelaaja johtaa jommassakummassa kyvyssä, vastaavan toiminnon saa tehdä ilmaiseksi, muuten se maksaa.

Melkoista vatkaamista

Koska kartta on ahdas, peli alkaa välittömästi täydellä teholla. Alussakaan ei ole siis tyhjäkäyntiä, vaan pelaajat pääsevät voittoehtojen tuntumaan varsin pian. Keskittyminen omaan kehitykseen ei riitä, vaan jatkuvasti on tarkkailtava vastapelaajien tekemisiä ja tarvittaessa liittouduttava johdossa olevaa pelaajaa vastaan.

Vastapuolta voi torpata suhteellisen rajallisesti, esimerkiksi kykyjä on vaikea pudottaa alaspäin. Tämä on hyvä, sillä se varmistaa (konsulinvaalien ohella), ettei peli voi kestää loputtomiin. Joku Mare Nostrum on mainio kauhuesimerkki siitä, kuinka tällainen voitonblokkauspeli voi jatkua ja jatkua - End of the Triumviratessa loppu tulee vääjäämättä ja pian.

Peli on kaikinpuolin varsin siisti tapaus ja kolmenpelattavaa täyden informaation kevytsotaa hakeville hyvä valinta. Omalla kohdallani koen blokkailupelin kenties hieman turhauttavaksi - keskittyisin mieluummin oman pelini kehittämiseen rauhassa, mutta tässä tapauksessa se ei ole vaihtoehto. Mikäli haluaa peliltä pelaajien välistä vuorovaikutusta, ei pety.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Melko nopea; vuoroilla on sen verran vähän mahdollisuuksia toimintaan, että hitaampikaan pelaaja ei saa peliä aivan täysin jumiin.	Mutkikkuus: Kohtalainen. Vaatii hitusen harjoittelua, mutta kertapelillä tämän oppii jo varsin näppärästi.
Onnen vaikutus: Melko matala. Ainoa tuurielementti on aseiden nostaminen pussista ja siinäkin kuutioiden määrä on tiedossa.	Jännitys: Korkea, tunnelma on tiivis, koska voittoehdot ovat napakat ja pelistä on otettu löysät pois.
Ilkeys: Kohtalainen, peli edellyttää tietyn määrän kahdestaan kolmannen lyömistä, mutta se, ketä lyödään, vaihtelee kyllä pelin aikana.	Vuorovaikutus: Korkea, pelaajat ovat alusta pitäen toistensa kurkuissa kiinni. Omaehtoista puuhastelua ei tässä pelissä tunneta.
Ulkonäkö: Tyylikäs, Lookout Games hallitsee nätit pelit. Komponentit ovat lisäksi varsin toimivat.	Teema: Hyvä, historiasta on löytynyt mainio asetelma kolminpelille. Välimeren ympäristö on toki klassinen aihe pelille.
Pelaajille: Hyvää täyden informaation eurosotaa kolmelle pelaajalle.	Ei-pelaajille: Sanoisin, että peli on turhan raskas ja mutkikas, elleivät pelaajat ole aivan erityisen kiinnostuneita aiheesta.
Kaksinpelattavuus: Toimii, mutta tuntuu vähän turhahkolta variantilta.	Uudelleenpelattavuus: Arvelisin hyväksi.
Kieliriippuvuus: Pelin komponenteissa on jonkun verran tekstiä, apulapuilla pärjää.
Arvostelu perustuu yhteen peliin.
Hyvä 3 pelaajalla. Parhaimmillaan 3 pelaajalla.

Linkit

Pelin kotisivu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-03-15.