Farfalia

Neljä fiksua ja yksi tyhmä

Farfalia on epätyypillisesti viiden hengen tikkipeli, jossa pelaajat vaihtavat paria kesken pelin tarpeen mukaan. Peli on syntynyt kahdesta lähtökohdasta: suunnittelija halusi tehdä tavallisilla korteilla pelattavan pelin ja peliporukalla oli jo suosikit kolmelle, neljälle ja kuudelle pelaajalle.

Lisäksi peliin haluttiin vaihtuvat parit. Tällöin yksi muita parempi tai huonompi pelaaja pelaisi kaikkien kanssa, tasoittaen tilannetta. Huippupelaaja ei voi yksin jyrätä muita, eikä kenenkään tarvitse pelata koko aikaa huonoimman pelaajan kanssa.

Nämä ideat toteutuvat Farfaliassa ja tekevät pelistä riittävän erikoisen oikeuttaakseen sen olemassaolon. Hyviä viiden hengen tikkipelejä on varsin vähän; useimmat kiinnostavista tikkipeleistä ovat neljän hengen pelejä.

Allegro!

Italialaisen daVinci Gamesin Allegro-sarjassa julkaistu peli on ulkoisilta puitteiltaan varsin tyylikäs. Kortit ovat melko minimalistiset, mutta miellyttivät ainakin minun silmääni. Laadussakaan ei ole valittamista. Hieman huterasta laatikosta löytyy tukeva muovinen korttiteline.

Pelin säännöt tulevat englannin lisäksi italiaksi, saksaksi ja ranskaksi. Ne ovat yleisesti ottaen varsin selkeät ja esimerkkejäkin on otettu mukaan riittävästi. Pelin oppiminen säännöistä onnistuu suhtkoht vaivatta.

Tavanomaista tikkaamista

Farfalia on pääasiassa hyvin tyypillinen tikkipeli. Peruspelissä on vähän erikoista: jakaja saa valita, onko valttia; maata on seurattava ja jos ei voi, saa pelata valttia; isoin kortti voittaa; voittaja jatkaa seuraavan tikin.

Pisteissä on sentään pieni erikoisuus. Jaon alussa valitaan viisi korttia, joiden kuvaaman setin pelaajat yrittävät kerätä. Aina kun pelaaja voittaa tikin, hän saa ottaa joukkueelleen yhden kortin tikistä. Jaon lopussa katsotaan, kuinka monta vaadituista korteista löytyy: jos koko setti on koossa, pisteitä kertyy 15, muuten vähemmän.

Pisteytyssysteemi on kerrassaan nokkela. Korttien keräämisessä on oma haasteensa, kun pitää arvioida, mitä kortteja jatkossa on helpointa saada. Paria ei tietenkään saa auttaa valinnassa.

Toinen erikoisuus on jo mainitut vaihtuvat parit. Parit pelaavat yhdessä ja jakavat pisteet. Jakaja pelaa yksin, mutta saa etuna kaksi ylimääräistä korttia jaossa ja oikeuden päättää valttimaa. Pareja vaihdetaan joka kierroksella istuma- ja pistejärjestyksen mukaan.

Parijärjestelmä toimii mainiosti ja tuo lisämakua muuten varsin tavanomaiseen peliin. Jakajan paikalla pelaaminen on haastavaa, mutta menestys sitäkin palkitsevampaa.

Muunnelmia teemasta

Peli tunnetaan myös nimillä FünF ja Chinkway. Tavallisella korttipakalla pelattavan Chinkwayn säännöt löytyvätkin Card Games -sivustolta.

Säännöiltään Farfalia eroaa hieman Chinkwaysta. Chinkwayn säännöt löytyvät myös Farfaliasta varianttina ja niitä kannattaakin käyttää, sillä Chinkway on noin yleisesti ottaen parempi peli.

Peliin on väsätty muunnelmat pienemmille pelaajamäärille. Neljällä pelataan kiinteillä pareilla, eikä ensimmäisten kolmen tikin aikana saa kerätä kortteja. Kahdella tai kolmella käytetään mielikuvituspelaajia, dummyjä. On selvää, että viisinpeli on Farfalian paras puoli.

Ongelmia

Farfalia kärsii parista ongelmasta. Toinen on edellämainittu tavanomaisuus: peli ei erotu joukosta aivan valtavasti. Vaatimus viidestä pelaajasta vähentää lisäksi mahdollisuuksia pelata peliä, vaikka toisaalta tuokin pelin olemassaololle oikeutusta.

Pahin ongelma pelissä on kuitenkin se, että huonon käden sattuessa kohdalle pelaaja on avuton. Muuta ei voi tehdä kuin toivoa, että parilla olisi paremmat kortit. Ongelma korostuu, jos pelaa sääntöjen ehdottamat kolme kierrosta, joista yksi on vielä pistearvoltaan kaksinkertainen. Entäs jos juuri finaalikierrokselle sattuu huonot kortit? Silloin ei taito tai tarkka pelisilmä juuri auta. Chinkwayn pidemmässä pelissä korttituuri tasoittuu paremmin.

Helppo tuttavuus

Farfalialla on kuitenkin puolensa. Hyviä viiden hengen tikkipelejä ei ole loputtomasti ja varsinkin lennossa vaihtuvista joukkueista pitäville Farfalia on hauska tuttavuus. Viisinpeliä vaihtuvilla joukkueille kaipaaville suosittelisin kuitenkin tutustumista Frank's Zoohon, joka on parempi tulkinta aiheesta (vaikka ei varsinaisesti tikkipeli olekaan).

Tietty tavanomaisuus peliä vaivaa, mutta voi sen etunakin nähdä: Farfalia on helppo peli opettaa ja aloittelijatkin pärjäävät jo pian. Peli sopiikin hyvin johdatukseksi hienostuneempien tikkipelien maailmaan. Itse en kuitenkaan nähnyt lopulta mitään syytä pitää Farfaliaa kokoelmissani.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Reipas, ei kaipaa valtavasti miettimistä.	Mutkikkuus: Yksinkertainen. Jos on koskaan pelannut tikkipelejä, Farfalian oppii tuossa tuokiossa.
Onnen vaikutus: Keskinkertaista enemmän. Huonoille korteille ei voi oikein mitään, vaikka muuten taidolla onkin väliä.	Jännitys: Melko hyvä. Tavoitekorttien jahtaaminen on hauska ja jännittävä tapa kerätä pisteitä.
Ilkeys: Melko matala. Farfaliasta puuttuu monien tikkipelien ilkeä elementti, pelissä ei ole negatiivisia kortteja.	Vuorovaikutus: Melko matala. Toisille pelaajille ei voi tehdä juurikaan kiusaa, joten kyse on lähinnä omien korttien pelaamisesta parhaalla mahdollisella tavalla.
Ulkonäkö: Hyvä. Yksinkertainen, selkeä ja toimiva. Lievästi tylsä, mutta miellyttää minua.	Teema: Ei ole (tai on, mutta sitä ei lasketa).
Pelaajille: Melko hyvä, sopii oivallisesti viiden hengen porukoille.	Ei-pelaajille: Hyvä, sopivan helppo oppia ja opettaa, silti kiinnostava ja erottuu perinteisesti tikkipeleistä positiivisesti.
Kaksinpelattavuus: Mahdollista, mutta en halua itse edes kokeilla.	Uudelleenpelattavuus: Kohtalainen.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu muutamaan peliin.
Hyvä 4-5 pelaajalla. Parhaimmillaan 5 pelaajalla.

Linkit

Pelin kotisivu
Chinkwayn säännöt Card Games -sivuilla
Shannon Appelclinen arvostelu RPGnetissä
Tom Vaselin arvostelu BoardGameGeekissä
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-03-15.