Farlander

Julkaisija: Tactic (2006)
Suunnittelija: Asko Künnap ja Priit Isok

Pelaajamäärä: 2-4
Pelin pituus: 10-20 min

Tähdet: 2/5

Peli on ilmainen arvostelukappale.

Samanlaisia pelejä

Domaine (Löwenherz)
Carolus Magnus
Celtica
Dvonn
Caylus

Arvosteluasteikko | Faktalaatikko | Takaisin etusivulle

Abstraktion juhlaa

Sotapelejä on moneen lähtöön. Yksi tärkeimmistä erottavista tekijöistä on abstraktion aste: kuinka yksityiskohtaisesti peli mallintaa todellisuutta. Farlander asettuu tämän asteikon toiseen ääripäähän, sillä tätä abstraktimpaa ja minimalistisempaa sotapeliä on hyvin vaikea tehdä.

Pelin idea on yksinkertainen. Lauta kootaan palasista, jonka jälkeen pelaajat ottavat joukkonsa ja pelaavat ne kartalle yksi kerrallaan. Joka ruutuun tulee vain yhden pelaajan nappuloita ja korkeintaan viisi kuhunkin. Osassa ruuduista on linnoja, joista saa etua puolustukseen.

Farlanderin kansi. Kuva: Tactic
Kuva: Tactic

Sitten alkaa sota. Pelaajat tekevät vuorotellen hyökkäyksiä. Hyökätä saa, mikäli uhria ympäröivissä ruuduissa on enemmän omia yksiköitä kuin hyökkäyksen kohteena olevassa ruudussa on vihollisia. Viholliset poistetaan kokonaan, hyökkääjä ei kärsi lainkaan tappioita. Lopuksi hyökkääjä saa siirtää ruutuun yhdestä viiteen yksikköä viereisiltä alueilta.

Tätä jatketaan niin kauan kunnes kukaan ei voi enää hyökätä, jonka jälkeen lasketaan alueet. Eniten alueita hallussaan pitävä pelaaja voittaa.

Yksinkertaista ja kaunista

Sen vaikeammasta pelistä ei ole kyse. Pelin kaunis kuvitus viestii keskiaikaista tunnelmaa, mutta todellisuudessa Farlander ei ole kaukana täysin abstraktista pelistä.

Lähin mielleyhtymä minulle tuleekin täysin abstraktiin Dvonniin. Pelejä yhdistää jako asetteluun ja varsinaiseen toimintaan, mutta myös pelin etenemisen luonne. Kummassakin pelissä pelaajien on huolehdittava nappuloidensa liikkuvuudesta, joka vähenee pelin edetessä hitaasti mutta varmasti. Tappio tulee, mikäli omat nappulat jumittuvat paikkoihin, joissa ne eivät voi tehdä mitään hyödyllistä.

Kahdella kivaa, useammalla ei

Farlanderin peli menossa. Kuva: Tactic
Kuva: Tactic

Kaksinpelinä Farlander onkin varsin miellyttävä tapaus. Asetteluvaihe tuntuu triviaalilta, mutta kuten Dvonnin kohdalla, veikkaan, että enemmällä kokemuksella siitä voisi saada irti strategisia sävyjä. Nyt tuntuu siltä, että saman tien voi latoa kolme ukkoa per alue.

Useammalla pelaajalla peli ei miellytä aivan samalla tavalla. Peli muuttuu hyvin kaoottiseksi. Pelissä on myös paljon mahdollisuuksia piestä porukalla joku tietty pelaaja pois pelistä ja kenties hivenen myös tilanteita, joissa pelaaja joutuu päättämään, kumpi kahdesta vastapelaajasta voittaa pelin.

Omalla kohdallani Farlander ei siis paljoa pelaamista näe. Jos kaipaan tämäntyyppisiä kaksinpelielämyksiä, tartun mieluummin Dvonniin, useammalla pelaajalla taas Farlander ei viehätä tippaakaan. Voisin yrittää tarjota peliä ritariaiheesta kiinnostuneille lapsille; ei olisi pelinautinto ainakaan sääntöjen monimutkaisuudesta kiinni. Helpompia pelejä ei montaa löydy.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Ripeä, tai ainakaan miettimistä ei pitäisi olla paljon. Mutkikkuus: Erittäin yksinkertainen, ei voisi helpompi olla.
Onnen vaikutus: Ei ole, paitsi aloittajan arvonta kummassakin pelin vaiheessa. Kahden kokeneen pelaajan kesken tämä voi lopulta olla ratkaisevaa, mutta se vaatii paljon pelaamista. Jännitys: Kevyesti lattea.
Ilkeys: Varsin suoraviivainen valloituspelihän Farlander on, mutta ilkeyden aste riippuu pelaajamäärästä. Kahdella kohde on selvä, useammalla pelaajalla joutuu valitsemaan, ketä lyö. Vuorovaikutus: Melko korkea; varsinkin useammalla pelaajalla vastapelaajien tekemiset ovat varsin vahva satunnaiselementti pelissä.
Ulkonäkö: Tyylikäs, tavaraa on vähän laatikon kokoon nähden, mutta ainakin peli on kauttaaltaan nätti ja toimiva. Teema: Tylsä, mutta käytännössä varsin merkityksetön.
Pelaajille: Ultrakevyttä filleriä hakeville, toisaalta ihan kelvollinen abstrakti kaksinpeli. Ei-pelaajille: Aiheesta kiinnostuneille lapsille tämä voisi olla kelpo valinta.
Kaksinpelattavuus: Peli on parhaimmillaan kaksinpelinä. Uudelleenpelattavuus: Luultavasti rajallinen, vaikka paloista koottava lauta tuokin vähän vaihtelua.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu muutamaan peliin.
Hyvä 2 pelaajalla. Parhaimmillaan 2 pelaajalla.

Linkit

Bruno Faiduttin arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.