Feudo

Yhdistyksen iloja

Feudo on esimerkki siitä, mitä iloa Suomen Lautapeliseurasta voi olla. Pelin julkaisija ZuGames lähetti pelin nimittäin ihan hyvää hyvyyttään seuran pelikirjastoon. ZuGames tietysti toivoo hyötyvänsä, kun pelaajat pääsevät peliin tutustumaan, innostuvat ja ostavat sen itselleen, mutta sehän sopii - seuralle ilmaispeli on joka tapauksessa mukava juttu.

Harmillisesti Feudo ei ole ihan paras mahdollinen lisä pelikirjastoon. Pelin teema sentään on mielenkiintoinen: englantilaisten paronien valtakamppailu 1300-luvulla. Pelaajat yrittävät kerätä voittopisteitä valtaamalla kaupunkeja ja päihittämällä vihollisiaan taistelussa.

Tyylikäs toteutus

Tuoreeksi julkaisijaksi ZuGamesilla on tuotantoarvot kohdallaan. Pelin laatikko ja pelilauta ovat ihan tyylikkäitä, lauta voisi tosin olla ehkä vähän kiinnostavammankin näköinen. Osista koottavana se sentään virkistää vaihtelullaan. Pelaajien nappuloina toimivat laatat ovat Java-paksuutta, eli todella miellyttävän tuhtia tavaraa. Laattojen värit ovat alkuun häiritsevän samanlaiset, mutta käytännössä värit erottaa toisistaan riittävän hyvin.

Pelin toteutuksesta kritisoisin lähinnä sääntöjä. Ne olivat kiharaisen oloiset. Se ei sinänsä haittaa, mutta ohjekirjan (joita oli sentään mukana monta erikielistä) jäsentely ei ollut erityisen avulias. Nappuloilla oli aika lailla erikoisominaisuuksia, jotka eivät tulleet ilmi nappuloista itsestään, niiden kanssa oli alkuun vähän vaikeuksia.

Paronien valtataistelut

Feudo on siis kevyt sotapeli kahdesta neljään pelaajalle. Pelaajien armeijat ovat identtiset ja koostuvat kymmenestä yksiköstä. Joukossa on jalkaväkeä, palkkasotureita ja ritareita. Ritarit ovat tehokkaita, mutta jalkaväkeä ja palkkasotureita tarvitaan kaupunkien valtaamiseen. Palkkasoturit ovat vahvempia kuin oma jalkaväki, mutta vaativat rahaa käyttövoimakseen.

Mielenkiintoisimmat yksiköt ovat kuitenkin paroni ja paronitar. Paroni on tehokas yksikkö, joka kuollessaan palaa linnaansa (muut yksiköt poistuvat pelistä lopullisesti). Paronitar taas liikkuu laudalla ilman taistelujen uhkaa ja voi hurmata muut paronit. Hurmattu paroni ei joukkoja komenna, joten pelaaja hyytyy siksi kierrokseksi täysin. Uhka on paha, joten kannattaa äkkiä oppia pitämään oma paroni poissa Miladyn kahden ruudun iskuetäisyydeltä vihollislinnan läheltä.

Diplomatiaa ja ruttoa

Vuorot alkavat diplomatiavaiheella, joka on hieno nimi sille, että viimeisenä oleva pelaaja saa valita vuorojärjestyksen. Valinnalla on väliä taistelusysteemin vuoksi, sillä ensin sotiva on taistelussa ylivoimainen. Viimeisenä liikkuva voi kuitenkin paeta taisteluista, joten liikkuminen ensin ei ole aina hyvä asia.

Sen jälkeen määritellään strategiat. Pelaajat saavat joka vuoro liikuttaa kolmea yksikköä. Siirrettävät joukot valitaan kortein. Valinta tehdään ennen liikkumista, mikä lisää peliin epävarmuutta. Reagointi vihollisen yllättäviin siirtoihin on vaikeaa. Korttien valinnassa on muutakin haastetta. Toisaalta tekisi mieli liikuttaa laudalle jo saatuja yksiköitä, toisaalta tuoda uutta väkeä peliin.

Vielä ennen liikkumisia iskee rutto. Rutto kulkee kylästä toiseen, saastuttaen kylän ympäristön. Joskus se voi iskeä myös laudan reunoille tai keskelle. Ruton tartuttamat yksiköt menettävät voimaansa. Rutto on kiusallinen vaiva, josta parantuminen edellyttää pitkää ja vaivalloista matkaa laudan keskellä sijaitsevaan luostariin.

Liikettä ja sotaa

Ruton jälkeen yksiköt liikkuvat. Liikettä tapahtuu yksikön voiman verran, täysitehoisilla yksiköillä kahdesta viiteen aluetta. Matka on lyhyt, sillä lauta on varsin laaja. Nokkelasti sinänsä kaupunkien valtaamisesta saatavat pisteet riippuvat suoraan siitä, kuinka pitkä matka kaupunkiin kotilinnasta on.

Yksiköiden liikuttamiseen liittyy pelin pahin puute. Liikkuminen on hidasta ja vaivalloista, kun vuorolla saa liikuttaa vain kolmea yksikköä, jotka eivät todellakaan liiku nopeasti. Linnojen valtaamiseen menee valtavasti aikaa, kun paikalle pitää kärrätä pari ruutua vuorossa liikkuvaa jalkaväkeä. Tappio taistelussa sen sijaan tulee hetkessä, jolloin useiden vuorojen vaivannäkö menee välittömästi hukkaan.

Kun kaikki ovat liikkuneet, alkaa taistelu. Yksiköt hyökkäävät numeroarvonsa voimalla, kohteen vieressä olevat omat voivat auttaa ja suurempi voima voittaa aina pienemmän. Puolustajat eivät saa liittoutua, mutta puolustavat yksiköt saavat tukea metsistä, kylistä ja kaupungeista. Taistelua käydään täysin hyökkääjän ehdoilla ja vuorojärjestyksessä ensimmäisenä oleva onkin määräävässä asemassa.

Voitetut yksiköt antavat taistelun voittajalle arvonsa verran voittopisteitä ja poistuvat sitten pelistä lopullisesti. Sotatoimet ovat nopeita ja brutaaleja, kenties hieman liiankin brutaaleja, varsinkin huomioiden sen, miten hidasta joukkojen peliin tuominen on.

Kymmenen sodan vuotta

Peli kestää kymmenen kierrosta. Niiden pelaamiseen menee vähintään puolisentoista tuntia, arvelisin. Sääntökirjassa mainitaan 15 ja 20 kierroksen pelit, mutta niitä en pelaisi missään nimessä. Kymmenen kierroksenkin peli kesti liian kauan. Sitä paitsi, joukkojen kuoleminen tekee pelistä muutenkin tylsää jo hyvissä ajoin ennen 10 kierroksen täyttymistä.

Arvostelun kirjoittaminen yhden pelin perusteella tarkoittaa yleensä sitä, että en halua pelata peliä toista kertaa. Feudo tarjoaa hyviä ideoita, mutta kokonaisuus on liian raskas ja ankea.

Yksi pahimmista ongelmista omalla kohdallani on se, että aiheesta on jo tehty niin mainio peli, ettei kilpailijaa kaivata. Klaus Teuberin Domaine käsittelee samaa aihetta merkittävästi paremmin. Domaine vain on lyhyempi, tehokkaampi ja jännittävämpi.

Feudo on saanut yllättävänkin hyviä arvioita BoardGameGeekissä, oma arvioni on tähän mennessä annetuista huonoin. Peliä on kehuttu hyväksi sota- ja europelin yhdistelmäksi. Itse pidän Domainea kuitenkin siinä määrin parempana pelinä samasta aiheesta, että Feudolle en lämpene ensinkään.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Rauhallinen. Vuoroja joutuu miettimään tovin, joten peli etenee rauhallista tahtia.	Mutkikkuus: Kohtalainen. Säännöt ovat periaatteessa aika yksinkertaiset, mutta niissä on jonkin verran poikkeuksia ja kiemuroita.
Onnen vaikutus: Matala. Lähinnä rutto voi joskus muuttaa tilannetta äkillisesti ja pelaajien toimista riippumatta.	Jännitys: Keskinkertainen. Itse pidin peliä jokseenkin tylsänä, mutta on siinä jonkin verran potentiaalia.
Ilkeys: Korkea. Suurin osa pelin sisällöstä on pelaajien välistä kamppailua. Miladyn paroninhurmaus on todella törkeä siirto, joka suututtaa varmasti.	Vuorovaikutus: Melko korkea, kuten sotapeleissä yleensä.
Ulkonäkö: Hyvä. Hillitty, asiallinen, tyylikäs. Ihan miellyttävää keskiaikatyylittelyä.	Teema: Kohtalaisen toimiva.
Pelaajille: Voi olla hyväkin, jos on enemmän sotapeleihin kallellaan.	Ei-pelaajille: Ei hyvä, turhan raskas ja vakava.
Kaksinpelattavuus: Toiminee hyvin.	Uudelleenpelattavuus: Luulisi ihan hyväksi, vaihtuva lauta tekee joka pelistä vähän erilaisen lähtökohdiltaan.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu yhteen peliin.
Hyvä 2-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 2-4 pelaajalla.

Linkit

Julkaisijan kotisivut
Tom Vaselin arvostelu BoardGameGeekissä
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-02-02.