Fifth Avenue
| Julkaisija: | Alea (2004) |
| Suunnittelija: | Wilko Manz |
| Pelaajamäärä: | 2-4 |
| Pelin pituus: | 60 min |
| Tähdet: |  |
Kategoriat
Samanlaisia pelejä
Mexica
Antiquity
Catanin uudisasukkaat (Settlers of Catan; Die Siedler von Catan)
Catanin uudisasukkaat -korttipeli (Settlers of Catan Card Game)
Attika
Nousukausi
Alean laatupelisarjan yhdeksäs osa, Fifth Avenue, sijoittuu New Yorkiin, pilvenpiirtäjien huippuaikaan. Pelaajien tehtävänä on rakentaa pilvenpiirtäjiä Manhattanin keskustan arvotonteille. Kaupallisessa maailmassa rakennusten arvo riippuu tietysti niiden vieressä olevista kaupoista.
Hieman vaatimattoman näköinen pelilauta on jaettu seitsemään kortteliin, joissa jokaisessa on viisi eriväristä tonttia. Näille tonteille rakennetaan pilvenpiirtäjiä (joita kuvaavat melko rumat muovitalot) ja kauppoja (vaatimattomia pahviläpysköitä). Jokainen tontti on kahden muun vieressä, eli tontille rakennettu pilvenpiirtäjä voi hyötyä näillä viereisillä tonteilla olevista kaupoista.
Pelin ulkoasu on aika ruma. Kuvitus on vaisua ja kortit suorastaan epäkäytännöllisiä: haaleita värejä on paikoin vaikea erottaa toisistaan. Muuten peli toimii ihan hyvin, eivätkä kortitkaan varsinaisesti haittaa pelaamista. Sääntökirja on tyypillistä Alea-laatua, mutta ei juuri auta sitä, että Fifth Avenue on varsin monimutkainen ja siksi työläs peli selittää ja opettaa.
Tiukkoja ratkaisuja
Pelissä on tehtävä tiukkoja ratkaisuja. Pelaajat tekevät joka vuoro kolme toimintoa tietyssä järjestyksessä ja valinnat voivat joskus olla vaikeita. Ensimmäisen toiminnon kohdalla on eniten valinnanvaraa: tarjolla on oman pilvenpiirtäjävaraston kartuttamista, kauppojen rakentamista, korttien nostamista ja alueiden pisteyttämistä. Sen jälkeen nostetaan kortteja ja siirretään rakennustarkastajaa.
Valinnat eri toimintojen välillä ovat herkullisen vaikeita. Jopa niinkin perustoiminto kuin pilvenpiirtäjien ottaminen varastoon - yksinkertaisesti pakollinen toiminto, kun varasto on tyhjä ja huutokauppoja on tulossa - on vaikean päätöksen takana, jos tarjolla olisi jotain muuta vielä kiinnostavampaa. Esimerkiksi pisteysmahdollisuus voi olla tällainen houkute: pisteytystä pelin aikana on perin harvoin tarjolla.
Kuva: Alea
Huutokauppaa tonteista
Pelaajat pyrkivät haalimaan itselleen kortteja. Kortit, pistearvoltaan 4-6, ovat joko mustia tai jotain viidestä tonttien väristä. Niitä käytetään huutokaupoissa. Laudalla kiertävät rakennustarkastajat merkitsevät reittinsä ja kun rakennustarkastaja palaa lähtöruutuunsa, käydään huutokauppa jokaisessa vierailluista alueista.
Huutokaupan voittaja saa rakentaa pilvenpiirtäjiä. Tontti määräytyy sen mukaan, minkä värisiä kortteja on käyttänyt. Kukin pelaaja saa rakentaa vain yhdelle tontille kussakin korttelissa. Jos käy niin kurjasti, että kortteli täyttyy kaupoista ja muiden pelaajien pilvenpiirtäjistä, eikä itse ehdi rakentaa mitään, ei hätää: tällainen pelaaja voi edelleen osallistua huutokauppaan ja jos hän voittaa, alueelle julistetaan rakennuskielto. Alue pisteytetään vajain pistein ja tyhjennetään koko loppupeliksi. Rakennuskiellon uhka pitää kätevästi kurissa pelaajat, jotka yrittävät lastata kaiken yhteen kortteliin.
Huutokaupassa lyödään pöytään korttia, kunnes vain yksi on jäljellä. Ovelasti korteissa on kuvattu pilvenpiirtäjiä siten, että neljän pisteen korteissa on kolme pilvenpiirtäjää, viiden pisteen korteissa kaksi ja kuuden pisteen korteissa vain yksi. Suurin pelattu kortti kertoo, montako pilvenpiirtäjää saa rakentaa. Jos haluaa nopeasti valmista, ei kannata pelata arvokkaita kortteja, joita ilman voittaminen on tietysti vaikeampaa.
Kaupankäynti se kannattaa
Kaupat ovat mielenkiintoinen osa peliä. Pelaajat rakentavat kauppoja vapaille tonteille, korkeintaan kaksi per tontti. Pilvenpiirtäjät tuottavat pisteitä viereisillä tonteilla olevista erilaisista kaupoista. Kauppojen rakentaminen on aika helppo valinta, mutta siihenkin liittyy vaara: kun kauppoja pelataan tarpeeksi, peli päättyy (toinen loppuehto on toisen rakennuskiellon tapahtuminen). Innokkaat kaupanrakentajat voivat saada pelin päättymään turhankin aikaisin.
Kaupat vaikuttavat myös keskuspuiston pisteytykseen. Keskuspuisto on alue, jossa pidetään aina huutokauppa. Sinne kasatut pilvenpiirtäjät pisteytetään pelin lopussa. Osa kaupoista päätyy keskuspuistoon ja näistä kaupoista poimittujen kolmen kaupan sisältämien erilaisten kauppojen määrä ratkaisee keskuspuiston pisteet. Kyse on pienestä uhkapelistä, joka voi ratkaista tai olla ratkaisematta peliä.
1930-luvun El Grande
Fifth Avenuessa on jotain samaa kuin El Grandessa. Pilvenpiirtäjävarastosta pitää huolehtia kuin caballeroista hovissa ja alueiden hallinnasta tässäkin on kyse. Fifth Avenuelta puuttuu kuitenkin El Granden tietty tuhoisuus - vastapelaajien rakentamille pilvenpiirtäjille ei voi tehdä muuta tuhoa kuin rakennuskiellon. Peli onkin rakentavampi kuin El Grande. Klassikon tasolle ei muuten kuitenkaan päästä.
Fifth Avenue on mielenkiintoinen peli. Selvästikään kyse ei ole Alean huippupelien veroisesta tapauksesta, sillä peli on hieman herkkä mitä kauppoihin tulee. Jos pelaajat rakentavat paljon kauppoja, pelikokemus voi olla varsin lattea. Omalla kohdallani se ei ole ollut ongelma.
Pelistä puuttuu kuitenkin jotain. Kyse on hyvästä pelistä, johon varsinkin El Granden ystävien kannattaa tutustua, mutta aivan parasta A-ryhmää Fifth Avenue ei ole.
Faktalaatikko
Selitys eri kenttien merkityksistä
| Tahti: Kohtalainen, tosin huutokaupat katkovat pelin kulkua hieman ikävästi. | Mutkikkuus: Melko korkea. Sinänsä aika yksinkertaiset mekanismit yhdistyvät Fifth Avenuessa monimutkaiseksi peliksi, jonka selittäminen on työlästä. |
| Onnen vaikutus: Matala, enemmän kyse on kaaoksesta kuin onnesta. | Jännitys: Kohtalainen. Varsinkin rakennuskieltoihin liittyy paljon jännitystä. |
| Ilkeys: Melko matala. Rakennuskieltoja lukuunottamatta kiusaa voi tehdä perin vähän. | Vuorovaikutus: Kohtalainen, peli on alueiden hallintaa, ja toisten pelaajien tekemisillä on paljon merkitystä oman pelin kannalta. |
| Ulkonäkö: Vaatimaton, hieman tylsä ja osin vähän epäkäytännöllinen. | Teema: Melko hyvä, rakentamisen ja nousukauden tuntua pelissä kyllä on. |
| Pelaajille: Melko hyvä, kokeilemisen arvoinen vaikka ei parasta A-sarjaa olekaan. | Ei-pelaajille: Huono, turhan monimutkainen. Jos monimutkaisempaa peliä haluaa kokeilla, vetävämpiäkin ehdokkaita on. |
| Kaksinpelattavuus: Toimii varmaan, mutta tuskin erityisen hyvä. | Uudelleenpelattavuus: Kohtalainen. Kaksipuoleisen pelilaudan toisella puolella on vaihtelua tuova erilainen lauta. |
| Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat. | |
| Arvostelu perustuu muutamaan peliin. |
|
| Hyvä 3-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 4 pelaajalla. |
|