Fist of Dragonstones

Lohikäärmekivet

Lohikäärmekivien jahtaaminen on tämän pelin perinteisessä fantasiamaailmassa mitä parhainta ajankulua. Pelaajien asema pelissä jää taustatarinasta vähän epäselväksi, mutta se lienee kuitenkin toissijaista. Maailma on jokaisella tusinafantasian tuntijalle tuttu.

Itse peli on puhdasta sokkohuutokauppaa alusta loppuun. Säännöiltään se on sinänsä varsin elegantti ja helppo oppia, sillä peli toistaa yhtä vaihetta koko ajan. Pidän itse paljon yhden mekanikaan peleistä, mutta pienemmässä ja nopeammassa muodossa.

Komponentit

Peli toimitetaan miellyttävän pienessä laatikossa. Se ei vie paljon tilaa hyllyssä, mikä on aina positiivista. Mikä parasta, laatikko on aivan täynnä tavaraa! Sen avaamisesta tulee aina hyvä mieli.

Laatikosta löytyy siis yhtä jos toista. Eniten on puisia kolikoita. Ne ovat miellyttäviä käsitellä ja sopivan kokoisia, mutta keltaiset ja puunväriset kolikot ovat vähän turhankin samanvärisiä. Niitä voi olla hankala erottaa toisistaan huonommassa valossa. Sen sijaan lohikäärmekivet, eli lasihelmet, ovat erittäin miellyttäviä.

Pistenopat ovat venytettyjä noppia, joiden lukeminen on helppoa pöydän toiseltakin puolelta. Hyvä niin. Näkösuojat ovat pieniä, mutta pysyvät hyvin pystyssä. Niiden taustapuolelle on oikeastaan tarpeettomastikin tiivistetty pelin säännöt.

Kortit ovat värikkäitä, Julien Delval hallitsee kyllä perusmukavan fantasiataiteensa ja Cyrille Daujean graafisen suunnittelun. Perus- ja erikoishahmot voisivat erottua hieman paremmin esimerkiksi taustaltaan lajittelun helpottamiseksi, mutta muuten korteissa ei ole valittamista.

Lohikäärmekivien säilytykseen on tyylikäs musta kangaspussi, jota ei itse asiassa tarvita pelin aikana. Sääntökirja on pieni kahdeksansivuinen vihkonen, josta suuri osa on hahmojen erikoisominaisuuksien kuvausta. Itse säännöt ovat yksinkertaiset ja helppotajuiset.

Jälleen kerran on helppo ylistää Days of Wonderin paneutumista pelien ulkoasuun. Fist of Dragonstonesia on ilo katsella. Tavaraa on pelin hintaan nähden riittävästi ja se on laadultaan huippuluokkaa.

Nyrkit heiluvat

Kuten todettua, Fist of Dragonstones on puhdasta sokkohuutokauppaa. Pelaajat saavat aluksi itselleen tukun rahaa ja muutaman lohikäärmekiven. Ne pitäisi saada muutettua kolmeksi voittopisteeksi. Sen kun tekee, voittaa pelin.

Huutokaupat, joita pelissä riittää, hoidetaan siten, että kukin pelaaja pitää kädessään jotain määrää kultakolikoita. Tarjoukset paljastetaan yhtä aikaa ja eniten tarjonnut voittaa. Tasapelin sattuessa yhtä suuret huudot tehneet ottavat uuden kierroksen käyttäen hopeakolikoita. Jos voittajaa ei vieläkään löydy, kaikki häviävät.

Kaikki osanottajat menettävät rahansa. Keijukulta laitetaan syrjään - sen saa takaisin myöhemmin. Tavallinen kulta ja hopea on iäksi mennyttä. Tämä on pelin ärsyttävimpiä puolia: myös häviäjät menettävät rahansa. Paras huuto on joka tapauksessa yksi raha enemmän kuin seuraavaksi paras huuto, huonoin taas yhden vähemmän kuin korkein huuto. Sama määrä kolikoita voi helposti olla kummassakin asemassa.

Palveluksia kaupan

Jokainen kierros koostuu kymmenestä huutokaupasta. Jokaisessa huutokaupassa on tarjolla yksi hahmokortti, jonka ominaisuuden voi käyttää edukseen. Hahmoista kahdeksan on samoja joka vuoro, kaksi nostetaan erikoishahmojen pakasta.

Hahmot vaikuttavat johonkin pelin neljästä tekijästä: huutokauppoihin, lohikäärmekiviin, rahaan tai pisteisiin. Tärkeimpiä ovat kortit, jotka muuttavat lohikäärmekiviä pisteiksi, mutta muunkinlaista jäynää on: harmia muille, lisää rahaa ja niin edelleen.

Kun kymmenen hahmoa on huutokaupattu, valikoimaan otetaan uudet kaksi erikoishahmoa ja koko homma alkaa alusta uudestaan. Tätä jatketaan, kunnes joku voittaa. Samat kahdeksan hahmoa nähdään joka kierros uudestaan ja uudestaan.

Pelinä Fist of Dragonstones onkin hyvin tylsä, mutta onnistuu kuitenkin olemalla hyvinkin sosiaalinen tapaus. Värikäs teema ja tietty kaoottisuus tekevät pelistä viihdyttävän - jos vain sietää sokkohuutokauppoja.

Tuomio

Jos ei voi sietää sokkohuutokauppoja, Fist of Dragonstonesia vihaa. Minä en pelistä pidä nimenomaan sen takia. Koska voittopisteitä tarvitaan vain kolme, peli voi olla myös varsin nopeasti ohi. Toisaalta vaatimus useammasta pisteestä venyttäisi peliä liikaa - nytkin peli voi kestää aika pitkään.

Ymmärrän kuitenkin, mitä muut pelissä näkevät. Jos suhtautuu peliin enemmän sosiaalisena ajanvietteenä ja kykenee nauttimaan esimerkiksi Munchkinin kaltaisista peleistä, pitää varmasti Fist of Dragonstonesistakin. Huono peli se ei ole, lähinnä rasittava ja yhdentekevä. Joka tapauksessa se edellyttää vähintäänkin viisi pelaajaa toimiakseen parhaiten.

Peli sopii sinänsä nuoremmillekin pelaajille, se ei vaadi kielitaitoa kaikilta pelaajilta. Kortit ovat englanninkielisiä, mutta ne ovat aina kaikkien pelaajien nähtävissä, joten periaatteessa yksi kielitaitoinen pelaaja riittää selittämään korttien vaikutukset. Koska samat kahdeksan korttia toistuvat joka vuoro, niiden ominaisuudet oppii äkkiä ulkoa.

Fist of Dragonstones on komea suoritus Days of Wonderilta, peli on ehdottoman hieno julkaisu. Pelinä se kuitenkin jakaa mielipiteitä takuuvarmasti, enkä missään nimessä suosittele sitä kaikille. Hauskaa sosiaalista ajanvietettä hakeville peli on kuitenkin hyvä valinta, jos vain kestää ilkeitä sokkohuutokauppoja.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Ripeä. Mikä parasta, kaikki pelaajat ovat jatkuvasti mukana pelissä.	Mutkikkuus: Todella yksinkertainen - sama yksinkertainen mekaniikka toistuu koko pelin ajan.
Onnen vaikutus: Melko matala. Peli on kuitenkin vahvasti kaoottinen.	Jännitys: Kohtalainen. Ratkaisevat huutokaupat ovat hyvinkin jännittäviä.
Ilkeys: Kohtalainen, lähinnä pelimekaanisesti. Huutokaupoissa häviäjätkin maksavat, se voi käydä hermoille.	Vuorovaikutus: Huutokauppaaminenhan on pohjimmiltaan varsin vuorovaikutteinen mekaniikka, tosin sokkohuutokauppa lienee vähiten vuorovaikutteinen versio. Toisten pelaajien lukeminen on silti hyödyksi.
Ulkonäkö: Erinomainen. Pelin kuvitus on huippuluokkaa ja komponentit muutenkin laadukkaita.	Teema: Keskinkertainen. Taustatarina ei ole erityisen spesifi, teema on hyvin vahvasti tusinafantasiaa.
Pelaajille: Hyvä seurallisempi valinta, jos sietää sokkohuutokauppoja.	Ei-pelaajille: Hyvä. Värikäs, puoleensavetävä, helppo. Voi tosin käydä hermoille.
Kaksinpelattavuus: Ei onnistu.	Uudelleenpelattavuus: Kohtalainen. Satunnaiset erikoishahmot lisäävät uudelleenpelattavuutta.
Kieliriippuvuus: Pelin komponenteissa on jonkun verran tekstiä, apulapuilla pärjää.
Arvostelu perustuu muutamaan peliin.
Hyvä 4-6 pelaajalla. Parhaimmillaan 5-6 pelaajalla.

Linkit

Virallinen kotisivu
Bruno Faiduttin sivu
Greg Aleknevicusin arvio Games Journalissa
Shannon Appelclinen arvio RPGnetissä
Tom Vaselin arvio BoardGameGeekissä
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-01-30.