Flaschenteufel

Pullon piru

The Bottle Imp eli Pullon piru on R.L. Stevensonin novelli vuodelta 1891. Se kertoo pullosta, jossa asuva paholainen täyttää pullon omistajan kaikki toiveet. Vain elämäänsä sillä ei voi pidentää. Pullossa on vain pari pientä ongelmaa: siitä pääsee eroon vain myymällä sen halvemmalla kuin itse sen aikoinaan osti ja jos kuolee pullo hallussaan, voi heittää hyvästit taivaspaikalleen.

Tämän tarinan pohjalta on melko vähän tunnettu Günter Cornett sitten tehnyt korttipelin. Mikä mielenkiintoisinta, Flaschenteufel on tikkipeli. Tikkipeleistä ei ihan ensimmäisenä tule mieleen vahvat teemat, mutta niinpä vain on Flaschenteufeliin onnistuttu luomaan tarinan tunnelma hyvinkin vahvasti.

Peli on ilmestynyt jo vuonna 1995, mutta nousi enemmän esille vuonna 2003 ilmestyneen uuden laitoksen myötä. Vuoden 2003 laitoksessa on mukana hieno puinen pullo ja R.L. Stevensonin novelli. Peli on myös täysin kaksikielinen (saksa/englanti).

Kortit ja pullo

Pelissä ei montaa korttia käytetä. Pakasta löytyy numerot 1-37. Kortilla 19 on oma erikoismerkityksensä, muut kortit on jaettu kolmeen maahan. Maat ovat yhtä suuria, mutta niitä ei ole jaettu tasaisesti. Punaiset kortit painottuvat isompaan päähän, siniset keskelle ja keltaiset ovat pääasiassa pieniä. Korttijakaumaa ei ole onneksi pakko muistaa ulkoa, vaan pelin mukana tulee kätevä apulappu.

Pelin tavoite on kerätä mahdollisimman paljon mahdollisimman arvokkaita kortteja. Kaikki kortit ovat yhdestä kuuteen pisteen arvoisia, isoimmat kortit ovat arvokkaimpia. Tikkejä pelattaessa maata on pakko tunnustaa jos voi, mutta tikin vie aina suurin kortti maasta riippumatta. Isoilla korteilla ei ole kuitenkaan ihan helppoa kerätä suuria pisteitä, sillä valtit sekoittavat kuviota hieman.

Kuka saa pullon?

Tarinan juonellinen elementti tulee mukaan tässä vaiheessa. Edellämainittu kortti 19 on pullon lähtöhinta. Kaikki arvoltaan alle 19 olevat kortit ovat valttia! Tikin voittaa siis kätevästi valtilla. Jos joku pelaajista päättää valttia käyttää, laskee pullon hinta, kuten tarinassakin. Käytetty valtti korvaa 19:n, eli entistä harvempi kortti on nyt valttia. Valtin käyttäjä saa myös pullon itselleen.

Kuten tarinassakin, pullosta on hyvä päästä eroon ennen pitkää. Jos pullo on itsellä jaon lopussa, ei saa korteistaan ollenkaan pisteitä. Sen sijaan joutuu ottamaan pirun tikin verran miinuksia. Jokainen pelaaja laittaa jaon alussa yhden kortin piiloon pirun tikkiin; tällä sotketaan myös kortinlaskijoiden kuvioita. Pelaajat vaihtavat myös kortteja naapureidensa kanssa, joten kiusalliset pikkukortit saa pois.

Ykkönen on nimittäin jokseenkin haastava tapaus. Sen omistaja tuntee pullon lähestyvän kauhun varsin konkreettisesti. Jos ykkösen joutuu pelaamaan siten, että se on isoin valtti ja sillä pullon saa, on peli varmasti menetetty. Pienten korttien omistaja joutuukin hikoilemaan jaon aikana tosissaan. Joskus löytyy sentään paikkoja, jolloin pienen kortin voi pelata turvallisesti isomman valtin alle.

Yhteenvetoa

Peli on ulkoisesti varsin miellyttävä. Pieni puinen pullo on varsin mukava ja korttien kuvituskin kelvollista. Kortit kertovat tarinan, osassa on kuvia ja osassa tekstikatkelmia. Peli on täysin kaksikielinen, joten ilman saksantaitoja sitä voi pelata varsin mainiosti. Bambusin pelit ovat kokemusteni perusteella yleisesti ottaen hyvin tehtyjä, ainakin Flaschenteufel on.

Flaschenteufel on yksi parhaista pelaamistani korttipeleistä. Peli toimii hyvin sekä kolmella että neljällä pelaajalla. Se sopii toisaalta lyhyemmäksi täytepeliksi (jako kestää kymmenisen minuuttia, pelatkaa esimerkiksi yksi kierros eli kolme tai neljä jakoa) tai pidemmäksi operaatioksi (esimerkiksi 250 pisteeseen - sääntöjen suosittelema 500 pistettä on paljon). Se sopii myös niille, jotka eivät pidä liian abstrakteista korttipeleistä. Flaschenteufelissa on erinomainen teema, joka on sekä kiinnostava että toimiva.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Ripeä. Yksittäiseen jakoon menee kymmenisen minuuttia.	Mutkikkuus: Kohtalainen. Pelin oppii nopeasti, taktisissa hienouksissa on vähän mietittävää.
Onnen vaikutus: Kohtalainen. Normaalia korttipelitasoa.	Jännitys: Korkea. Jos saa pahat kortit, saa toden teolla pelätä pisteidensä edestä.
Ilkeys: Kohtalainen. Ilkeintä, mitä pelissä voi tehdä, on antaa keltainen ykkönen kaverille. Mikään Sticheln Flaschenteufel ei ole.	Vuorovaikutus: Kohtalainen, pullon pompottelu pelaajalta toiselle vaatii tarkkaavaisuutta.
Ulkonäkö: Hyvä. Korttien kuvitus ei ole huippuluokkaa, mutta miellyttää kyllä silmää.	Teema: Erittäin hyvä. En olisi uskonut, että tikkipelissä voi olla näin toimiva teema. Todella hienoa työtä.
Pelaajille: Erinomainen. Jos haluat kokoelmiisi vain yhden tikkipelin, Flaschenteufel on hyvä valinta.	Ei-pelaajille: Hyvä. Voimakas teema helpottaa peliin tutustumista. Jos tuntee tikkipelejä edes vähän, pelin säännöt oppii helposti.
Kaksinpelattavuus: Ei onnistu.	Uudelleenpelattavuus: Hyvä, revanssia jää kaipaamaan.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu useisiin peleihin.
Hyvä 3-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 3-4 pelaajalla.

Linkit

Suomenkieliset säännöt.
Pelin kotisivu.
Bruno Faiduttin arvostelu
Kumpulan pelikerhon arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-02-02.