Four Dragons (Dia de los Muertos)

Kuolleiden päivät ja kiinalaiset lohikäärmeet

Four Dragons ilmestyi alunperin suunnittelija Branhamin omakustanteena nimellä Dia de los Muertos. Pelin alkuperäinen teema oli ainakin Meksikossa juhlittava kuolleidenpäivät, eli sikäläinen Halloween. Kolmipäiväinen kuolemaan reipashenkisesti suhtautuva kansanjuhla on sielläpäin melkoisen suuri tapahtuma ja kääntyi oivaksi aiheeksi pelille. Dia de los Muertos ei vain ole järin helposti saatavilla painoksen pienuuden vuoksi. Lisäksi korttien laatu ei ole aivan huippuluokkaa.

Kului joku vuosi ja kas, saimme iloksemme uuden laitoksen. Jolly Rogerin julkaisema Four Dragons hylkää kuolleidenpäivät ja vaihtaa teemaksi kiinalaisen lohikäärmemyytin. Muutos on ihan mainio. Teema ei istu peliin aivan yhtä mainiosti, mutta toimii silti hyvin.

Uusi kuvitus on näyttävämpää (joskin pidän vanhan version perinnetaiteesta enemmän) ja peli on muutenkin laadukkaampi. Sääntömuutoksia pelissä on vähän, pari pientä, ja korttivalikoimaan on tehty yksi pieni muutos. Sikäli on siis sama, kumpaa versiota pelaa. Tässä arvostelussa käytän Four Dragonsin termistöä selkeyden vuoksi.

Erikoiset kortit erikoiseen peliin

Four Dragonsin pakka on pieni ja erikoinen. Kortteja on nollasta kymppiin, mutta vähän miten sattuu. Värejä pakassa on neljä, joista musta on yleisin; punaista, keltaista ja sinistä on mausteeksi. Korttivalikoima vaikeuttaa peliin sisään pääsemistä, mutta onneksi mukana tulee helpottavat ohjelaput.

Kyseessä on ns. pistetikkipeli. Pelin tavoitteena on voittaa tikkejä, joissa on pistekortteja, eli kakkosia ja nelosia. Teeman mukaisesti neloset ovat kuivaa maata ja kakkoset ovat sadetta. Yksinään pistekortit ovat arvottomia, mutta kukin yhdistelmä sadetta ja kuivaa maata on pisteen arvoinen. Vain näillä korteilla on merkitystä, muiden korttien voittamisesta on vain harmia sillä tässä pelissä tikin voittaminen on muuten hyödytöntä.

Kuten useampaakin muuta kiinnostavaa tikkipeliä, Four Dragonsia pelataan aina paripelinä. Dummypelaajaa käyttävä kolmen pelaajan variantti löytyy, mutta neljä pelaajaa on käytännössä pakkovaatimus. Aikaa peli ei sen sijaan erityisemmin vaadi. Kolme kierrosta on yleensä alle 45 minuutissa pelattu, jos pelaajat eivät jää analysoimaan liikaa.

Paikallisia erikoisuuksia

Perinteisiin tikkipeleihin nähden Four Dragonsissa on jokunen mutka matkassa. Kortteihin liittymättömiä seikkoja ovat esimerkiksi se, että tikkiin saa pelata vain mustaa ja sellaisia värejä, joita tikissä ei jo ole. Tällä voi keplotella, kun huomioi vaikka sen, että kuivat maat ovat punaisia (tässä on se ero Dia de los Muertosiin, jossa sielujen väri vaihteli eri kierroksilla, Four Dragonsissa väri on vakio).

Pistekortteja sisältävän tikin voittamisen jälkeen joutuu vaihtamaan kortteja naapurin kanssa ja käytetyt kortit ladotaan siisteihin riveihin, jotta kaikki näkevät, mitä kortteja on pelattu - tämä tasoittaa peliä seurassa, jossa toiset osaavat laskea kortteja ja toiset eivät.

Merkittävimmät erityispiirteet löytyvät korteista. Useimmilla korteilla on jotain erikoisominaisuuksia. Kolmoset esimerkiksi kumoavat vastustajien kymppejä ja kuutonen aloittaa jaon. Nollia ja ykkösiä on useampaakin eri sorttia. Joukosta löytyy kortinvaihtoa parin kanssa ja yksi pelin helmistä: kysymyskortti. Sen pelattuaan saa kysyä joltain pelaajalta (myös itseltään) jonkun kädessä oleviin kortteihin liittyvän kysymyksen.

Viimeinen tikki

Four Dragons on mainio peli. Itse erikoisempien tikkipelien ystävänä pidän siitä suuresti. Varsinkin jakojen loppua kohden peli käy mielenkiintoiseksi, kun tietämys vastapuolen ja oman parin korteista lisääntyy. Muistamalla oikein vaihdetut kortit ja käytettyjä kortteja tutkaillen voi tehdä hyviäkin siirtoja.

Paikoin Four Dragons on ehkä hieman liiankin mutkikas ja likainen säännöiltään; esimerkiksi korttien vaihto pistekorttien voittamisen jälkeen unohtuu helposti. Sääntöjen kiharaisuus tosin sopii kiinalaiseen teemaan vähintäänkin mainiosti.

Erikoisempien korttipelien ystäville ja tikkipelejä pelkäämättömille Four Dragons on erittäin hyvä valinta. Suositus pätee yhtä lailla Dia de los Muertosiin - hyvä sekin on. Omasta kokoelmastani löytyvät luonnollisesti molemmat pelit.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Ripeä. Peli etenee alkukankeuden jälkeen miellyttävän nopeasti.	Mutkikkuus: Melko korkea. Ei ihan helpoin peli opetella ohjeista, liikaa helposti unohtuvia sääntöjä. Harjoittelulla pelin kuitenkin oppii aika pian. Taktinen mutkikkuus on minun makuuni sopivalla tasolla.
Onnen vaikutus: Kohtalainen, kuten korttipeleissä aina.	Jännitys: Kohtalainen, pisteenlaskusysteemi auttaa asiaa.
Ilkeys: Kohtalainen, ovelanilkeät peluut ovat pelin suola.	Vuorovaikutus: Melko korkea - ainakin vuorovaikutuksen parin kanssa on toimittava, jos tässä aikoo menestyä.
Ulkonäkö: Hyvä kummassakin laitoksessa. Four Dragonsin kortit ovat laadukkaammat ja värikkäämmät.	Teema: Hyvä kummassakin laitoksessa, varsinkin Dia de los Muertosissa.
Pelaajille: Hyvä mutkikkaiden tikkipelien ystäville.	Ei-pelaajille: Voi olla hyvä korttipeleistä kiinnostuneille, mutta muille en suosittele.
Kaksinpelattavuus: Ei toimi.	Uudelleenpelattavuus: Hyvä.
Kieliriippuvuus: Pelin komponenteissa on jonkun verran tekstiä, apulapuilla pärjää.
Arvostelu perustuu muutamaan peliin.
Hyvä 4 pelaajalla. Parhaimmillaan 4 pelaajalla.

Linkit

Dia de los Muertosin säännöt suomeksi
Bruno Faiduttin arvostelu
Shannon Appelclinen arvostelu RPGnetissä
Matthew Baldwinin arvostelu The Games Journalissa
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-02-02.