Gargon

Fantastista peliä

Gargon on tikkipelin tapainen (tikkipelin määritystä voi joutua hieman venyttämään, jotta Gargon mahtuu mukaan) korttipeli, jossa pelaajat yrittävät kerätä voimallisia amuletteja maagien kilpailuissa.

Kuten tällaisissa peleissä yleensä, teemalla ei ole muuta merkitystä kuin toimia tekosyynä kuvittaa kortit fantasiataiteella. Korttien kuvitus on kelvollista, joskaan ei tee suurta vaikutusta ainakaan minuun.

Gargonin ehdottomasti kummallisin ja vallankumouksellisin piirre on se, että kortit paljastat maansa selkämyksessään. Tällä on luonnollisesti suuri vaikutus pelin luonteeseen.

Peli on ulkoisesti muuten korkealaatuinen, mutta värivalinnat eivät ole osuneet aivan kohdalleen. Ei tarvitse olla erityisen hämärää, kun punaiset ja violetit kortit lakkaavat erottumasta toisistaan. Jonkun symbolin sijoittaminen korttien takapuolelle olisi ollut fiksu idea.

Taistelevat metsot

Gargon on siis tavallaan tikkipeli, jossa pelataan useampaa tikkiä kerrallaan. Tikkiin ajava pelaaja pelaa yhdestä kolmeen korttia, jotka voivat olla joko samaa tai eri maata. Olennaista on se, montaako eri maata pelatuissa korteissa on.

Muiden pelaajien on nimittäin vuorollaan pelattava samanlainen sekoitus. Maiden ei tarvitse olla samat, mutta kortteja on oltava yhtä monta ja sekoituksen on oltava sama. Viimeinen pelaaja ei lisäksi saa pelata sellaista maata, jota ei ole vielä pelattu.

Pakko ei ole pelata, vaan pelaamisen sijasta voi myös passata ja nostaa kortin. Gargonissa on yhden nostopakan sijasta kaksi nostoviuhkaa, joista poimitaan päällimmäinen kortti. Koska korttien maa näkyy niiden selästä, tarjontaa on helppo tarkastella.

Kun kaikki ovat pelanneet tai passanneet, alkaa taistelu. Aloittajasta alkaen valitaan yksi väri kerrallaan. Kukin pelaaja, joka on pelannut sen värisen kortin, näyttää korkeimman korttinsa. Suurin kortti voittaa; tämä pelaaja siirtää korttinsa voitettujen pinoon. Häviäjät heittävät omat korttinsa pois.

Taistelut jatkuvat ja värinvalintavuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle, kun aloittajalta loppuvat kortit. Jos joku pelaajista on niin onnekkaassa asemassa, että on ainoa tiettyä maata pelannut pelaaja, hän saa pitää tämän korttinsa.

Amulettien laskentaa

Kun toinen nostopakoista loppuu, peli päättyy. Pelaajat laskevat keräämiensä amulettien määrän kussakin maassa. Eniten amulettejä kustakin maasta saanut pelaaja tienaa kymmenen pistettä. Kukin amuletti on itsessään yhden pisteen arvoinen. Nollat tuplaavat pelaajan amulettipisteet siitä maasta.

Arvokkaita nollia on vaikea kerätä - ne häviävät taistelun varmasti, mikäli joutuvat toista korttia vastaan. Muutenkin amuletit ovat kasautuneet, kuten arvata saattaa, pieniin kortteihin. Vaatii melkoista taktikointia voittaa pikkukorteilla. Valpasta pelisilmää tarvitaan myös siihen, että estetään vastapuolta voittamasta nollilla ja pikkukorteilla, ketään ei saa päästää pelaamaan jotain maata yksin.

Yhteenveto

Gargon on kieltämättä mielenkiintoinen peli. Siinä on ihan riittävästi hyvin omaperäisiä piirteitä. Jo se, että kortit paljastavat maansa muille pelaajille on hyvin poikkeuksellista.

Ideat eivät kuitenkaan aivan riitä. Ainakin itse koin Gargonin pelaamisen aika tylsäksi. Ihan viihdyttävää, kyllä, ja miksei hintansa arvoista, eiväthän nämä Amigon pikkuboksit paljoa maksa. Itse myin kuitenkin omani pois parin pelin jälkeen, enkä jää kaipaamaan.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Melko nopea, joskin vastapuolen korttien maiden tunteminen antaa mahdollisuuksia analysoida.	Mutkikkuus: Hieman mutkikas alkuun, mutta selkiää nopeasti. Säännöt esittävät pelin vaikeampana kuin se oikeastaan on.
Onnen vaikutus: Normaalia korttipelitasoa.	Jännitys: Kohtalainen.
Ilkeys: Ei erityisen ilkeä.	Vuorovaikutus: Kohtalainen.
Ulkonäkö: Vähän katsojan silmässä, minusta pelin taide on ihan ok. Värien kanssa pieniä ongelmia, hämärässä pelin pelaaminen on lähes mahdotonta.	Teema: Ei käytännössä ole.
Pelaajille: Ihan ok tikkipelintapainen, erikoisia korttipelejä harrastavalle kokeilemisen arvoinen.	Ei-pelaajille: Ihan ok, parempiakin on.
Kaksinpelattavuus: En ole kokeillut.	Uudelleenpelattavuus: Kyllä tätä hakkaa siinä missä muitakin korttipelejä.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu muutamaan peliin.
Hyvä 3-5 pelaajalla. Parhaimmillaan 3-5 pelaajalla.

Linkit

Bruno Faiduttin arvostelu
Brian Banklerin arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-02-02.