Indonesia

Indonesian teollisuus

Indonesia on puhdasverinen talouspeli. Pelaajat hallinnoivat yrityksiä Indonesiassa maan talouden noustessa muutamista hassuista riisipelloista tehokkaaksi tuotannoksi. Yritykset fuusioituvat ja vaihtavat omistajaa, kun pelaajat yrittävät tienata mahdollisimman paljon rahaa.

Suurista peleistään tunnetun Splotterin tuorein tapaus on aikaisempaa pienimuotoisempi komponenttiensa suhteen, mutta pelillä on silti pituutta ja raskautta vaikka muille jakaa. Jos haluaa viettää mukavat kolme-neljä tuntia, Indonesia on hyvä valinta.

Pieniä tyylirikkoja

Ulkoisesti Indonesia on tyylikäs tapaus, aina näyttävästä laatikosta lähtien. Pelilauta on kaunis ja vanhanaikaisen näköinen Indonesian kartta. Muut komponentit ovat lähinnä pahvilätkää ja leikkirahaa (paperiseteleitä ja pieniä pahvikolikoita).

Muutama tyylirikko komponentteihin mahtuu. Kaupunkeja kuvaavat lasihelmet ovat vähän suuria kartan alueisiin nähden. Laivoja kuvaavat puiset veneet ovat muuten hyviä, mutta kirkkaat värit eivät oikein istu pelin muuhun värimaailmaan (laivat taitavatkin olla ylijäämää Roads and Boatsista).

Pahin ulkoasupuute on kuitenkin kartan hienoinen sekavuus. Joidenkin alueiden välisiä rajoja on vaikea erottaa. Tyyli on voittanut tarkoituksen. Onneksi selvästi ongelmallisia kohtia ei ole montaa. Ne muistaa helposti, ja parin pelin kokemuksella voi jo iloita näyttävästä pelilaudasta välittämättä ongelmista.

Laivoja ja teollisuutta

Koska Indonesia koostuu noin miljoonasta pienestä ja vähän suuremmasta saaresta, laivat ovat vahvassa roolissa myös tässä pelissä. Pelin peruselementtejä ovat kaupungit, tuotantoyhtiöt ja laivayhtiöt, jotka kuljettavat yhtiöiden tuottamat tavarat kaupunkeihin. Kun kaupungit saavat tavaraa, ne kasvavat ja vaativat yhä enemmän.

Pelaajat omistavat tuotanto- ja laivayhtiöt. Tuottaja saa rahaa, kun tavaroita myydään, mutta kuljettaminen maksaa. Mitä pidemmän matkan tuotteet kulkevat, sitä enemmän rahaa hukkuu kuljetukseen. Pahimmassa tapauksessa tuottaja tekee tappiota.

Teollisuus kehittyy joka pelissä suunnilleen samalla tavalla, lännestä itään, mutta pelaajat voivat vaikuttaa kaupunkien sijoitteluun. Se, ja toisaalta kaupunkien kehittyminen pelin aikana, tuo sopivan määrän vaihtelua peleihin. Toisaalta sidottu kehitys varmistaa, että perustettavat yhtiöt voivat toimia mielekkäästi.

Fuusioita ja muita haasteita

Indonesia tarjoaa pelaajille monenlaisia haasteita. Yhtiöitä voi perustaa ilman rahaa, mutta vain rajallisen määrän. Joka vuoro pelaajilla on mahdollisuus kehittää yhtä osa-aluetta toiminnassaan ja hallittavien yhtiöiden määrä on yksi vaihtoehto - mutta muitakin mahdollisuuksia on.

Parhaiden kehityssuuntien valitseminen on paha paikka. Ennemmin tai myöhemmin joku valitsee fuusioittamiskyvyn ja alkaa yhdistellä yrityksiä. Kuka tahansa kykenevä voi päättää fuusioida kaksi saman alan yritystä. Uusi omistaja ratkaistaan huutokaupalla, jonka tuotot menevät alkuperäisten yritysten omistajille.

Jos käteisvaroja ei löydy riittävästi, voi pian huomata olevansa ilman rakasta yritystään. Ei kannata kiintyä liikaa. Toisaalta, huutokaupan tuloksena rahaa riittää, ja kyntensä voi iskeä johonkin toiseen yritykseen. Oikeiden yritysten hallitseminen on ratkaisevaa menestykselle.

Tärkeää on myös taistella laivalinjoista. Vaikka yksi laivakyyti ei paljoa maksakaan, laivamonopolit ovat varsin ylivertainen tapa tuottaa rahaa. Siksi laivayhtiöiden fuusioissa kannattaa olla tarkkana - liian halvalla menevä laivayhtiö voi ratkaista pelin lopputuloksen ennenaikaisesti.

Yhteenvetoa

Oma kokemukseni rajoittuu neljän ja viiden hengen peleihin. Kumpikin pelaajamäärä toimii hyvin, tosin nelinpeli on hieman parempi. Peli kestää kierroksen tai kaksi pidempään, mikä on pääasiassa hyvä juttu. En vielä tiedä, onko kolmin- vai nelinpeli paras vaihtoehto, mutta viidelläkin peli on hyvä. Kaksinpeliä en ole ihan ensimmäisenä testaamassa.

Indonesia kantaa ihan hyvin koko kolmen-neljän tunnin kestonsa, mutta jonkin verran pelissä on turhaa säätämistä. Operaatiovaihe, jossa yritykset toimivat ja tavara liikkuu, on melkoista pahvilätkänsiirtelyä, jossa aikaa kuluu kohtuuttoman paljon.

Toinen hankaluus on fuusiohuutokauppojen tarjouskilpailu, jossa korotusten on oltava yhtiöiden yhteenlasketun koon monikertoja. Mikäs siinä, jos joku seitsemän tai kolmentoista kertotaulu sujuu useisiin satoihin asti, mutta useimmilta se ei suju aivan vaivatta. Tarpeetonta hankaluutta, siis.

Epäilemättä peliä pystyisi tiivistämään jonkin verran, mutta minua turha säätö ei haittaa. Kunhan pelissä on mukana pari pelaajaa, jotka tietävät mitä tekevät, operaatiovaihekin sujuu ihan mukavasti. Aloittelijoiden kannattaa varata aikaa ja kaikki selvennykset, joita Geekistä löytyy, sillä säännöissä on tiettyjä hankalia ja vähän huonosti selitettyjä kohtia. Valitettavasti virallista FAQia ei ole vieläkään julkaistu.

Itse pidän Indonesiasta kovasti. Talouspelien sarjassa se on parasta A-luokkaa. Pitkähän peli on, mutta sisältöä riittää vaikka aikaa operaatioihin tuhraantuukin. Varauksetta tätä ei voi suositella, mutta esimerkiksi Age of Steamin ystävien kannattaa peliä kokeilla.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Pitkä ja raskas, mutta peli etenee silti tasaisesti, mikäli pelaajat vain vievät sitä eteenpäin. Operaatiovaiheissa peli hyytyy kuitenkin pahasti.	Mutkikkuus: Erittäin mutkikas. Säännöt ovat sinänsä melko yksinkertaiset, mutta niistä muodostuva kokonaisuus ei ole. Ensimmäisillä peleillä kannattaa pitää BoardGameGeek lähellä, kysymyksiä herää koko lailla varmasti.
Onnen vaikutus: Erittäin matala, varsinaisia tuurielementtejä pelissä ei oikeastaan ole.	Jännitys: Hyvä, pelin tilanne pysyy yleensä tasaisena ja jännittävänä loppuun asti, ellei joku sitten saa täysin ylivertaista laivamonopolia.
Ilkeys: Kohtalainen. Vuorovaikutusta pelaajien välillä riittää, ja osa siitä voi olla hyvinkin pahantahtoista (kaupunkien tukkiminen omilla tuotteilla toisen nenän edestä, vihamieliset yritysvaltaukset).	Vuorovaikutus: Korkea. Pelissä on tiettyä kaikki vaikuttaa kaikkeen -vaikutusta, kun yhtiöt vaihtavat omistajaa ja tavara kulkee paikasta toiseen.
Ulkonäkö: Tyylikäs, jokunen tyylirikko (kirkkaat laivat!) mahtuu mukaan ja muutama pelaamista vaikeuttava epäselvyys. Ei mitään vakavaa, ja pelilauta on puutteistaan huolimatta tosi nätti.	Teema: Toisaalta vahva, toisaalta ei. Mikään simulaatio Indonesia ei ole, eikä oikeastaan olennaisesti liity Indonesiaan, mutta pitäisin teemaa silti hyvin toimivana.
Pelaajille: Erittäin hyvä valinta talouspelien ystäville, joita pitkä peliaika ja mutkikkaat säännöt eivät pelota.	Ei-pelaajille: Ei toimi, liian pitkä ja raskas.
Kaksinpelattavuus: En ole kokeillut, ja tuskin kokeilenkaan.	Uudelleenpelattavuus: Hyvä, sopivasti vaihtelua pelaajien valinnoista ja pelaajamäärästä riippuen.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu muutamaan peliin.
Hyvä 3-5 pelaajalla. Parhaimmillaan 3-5 pelaajalla.

Linkit

BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-02-02.

Taustatukena Louhi Networks.