In the Shadow of the Emperor

Keisarin varjossa

Pyhä Saksalais-Roomalainen keisarikunta eli Saksa myöhäiskeskiajalla: virallisesti valtaa pitää keisari, mutta paljon on valtaa myös piispoilla ja ruhtinailla. Aristokraattisuvut kamppailevat keisarin asemasta. Se, joka hallitsee keisarin valitsevaa elektoraattia, päättää kuka on keisari. Voitti kuka tahansa, keisarin varjossa on aina tyytymättömiä, jotka mielivät keisariksi keisarin paikalle.

In the Shadow of the Emperor antaa pelaajien hallittavaksi aatelissuvun. Pelaajien tärkeimpiä pelinappuloita ovat paronit, jotka yrittävät nousta arvoasteikolla ylöspäin, aina keisariksi asti. Paronit vanhenevat ja kuolevat lopulta, joten dynastian jatkumisesta on huolehdittava.

Sukukokous

Suvun hallinta on In the Shadow of the Emperorin kiehtovin ominaisuus. Joka vuoro paronit ikääntyvät, laattaa käännetään 90 astetta. Aluksi 15-vuotiaasta paronista tulee 25-vuotias, sitten 35-vuotias, sitten 45-vuotias, sitten kuollut. Sukua on siis jatkettava. Suvut lisääntyvätkin yhdellä jäsenellä joka kierros - onko kyseessä tyttö vai poika, riippuu pelaajien pelaamista toimintakorteista.

Jos sukuun tulee poika, pelaaja saa uuden 15-vuotiaan paronin. Tyttärille ei ole pelilaudalla sijaa; tytöt on naitettava muiden pelaajien paroneille (naimisissa oleva paroni on voimakkaampi) tai sijoitettava luostariin. Näin suku jatkuu. Paroneita voi myös nuorentaa lääkärien keinoin; kannattaa huolehtia, että suku on eri-ikäistä, koska huonosti käy, jos suvussa on suuria ikäluokkia.

Paronit sijoitetaan seitsemään eri elektoraattiin. Neljä on maallisia ja kolme hengellisiä; näiden suurin ero on siinä, että hengellisen elektoraatin johtaja (arkkipiispa) ei voi olla naimisissa. Elektoraattien johtajilla on äänivaltaa keisarinvaalissa, joten kamppailu johtopaikoista on kovaa.

Toimintaa ja politiikkaa

Pelin ydin on toimintakorteissa. Pelaajat valitsevat vuorotellen yhden 12 erilaisesta toimintakortista ja toteuttavat sen. Valinnanvaraa on: kaupunkien rakentamista, ulkomaisen vaimon hankintaa, aristokraattien siirtelyä alueelta toiselle, ritarien palkkaamista, äänten ostamista keisarinvaaliin ja niin edelleen.

Toimintakortit on jaettu vaaleanpunaisiin ja sinisiin. Kun pelaajat ovat korttinsa pelanneet, niiden väri kertoo seuraavalla vuorolla syntyvän jälkeläisen sukupuolen. Jos pinkkiä on yhtä monta kuin sinistä tai enemmän, lapsi on tyttö. Poika on usein hyödyllisempi, mutta pojan hankkiminen edellyttää tiettyjä uhrauksia toimintoja valittaessa.

Tärkein yksittäinen toimintakortti on se, jolla asetutaan keisarinvaalissa vastaehdokkaaksi. Kortteja on vain yksi, eikä sen ottaja saa tehdä vuorolla enää mitään muuta, eli se on jätettävä viimeiseksi. Muut voivat sen jälkeen vielä parannella asemiaan. Liikaa odottava taas voi menettää mahdollisuutensa asettua ehdolle.

Elektoraatit

Ennen keisarinvaalia katsotaan kuitenkin kenestä tulee elektoraattien johtajia. Eri alueilla lasketaan pelaajien voimapisteet: niitä saa aristokraateista, ritareista ja kaupungeista. Suurimman voiman kerännyt saa nostaa jonkun paroneistaan elektoraatin johtajaksi.

Eri elektoraatteihin liittyy erilaisia ominaisuuksia: rahaa, ylimääräinen lääkäri, ylimääräinen jälkeläinen, pisteitä... Ominaisuudet ovat hyvinkin tavoittelemisen arvoisia. Voittopisteitäkin saa, mutta vain aseman valtaamisesta. Jos pitää paikkansa, ei saa pisteitä. Tämä rohkaisee dynaamiseen pelaamiseen: sen sijasta, että pitää samaa paikkaa vuosikausia, kannattaa vallata uusia kohteita ja pitää vain nimellistä puolustusta yllä vanhoissa paikoissa.

Keisarinvaali

Sen jälkeen äänestetään keisarista. Kullakin elektorilla on yksi ääni, paitsi Böömin kuninkaalla, jolla on kaksi. Kirkonkirous-toiminnolla voi sulkea jonkun maallisen elektorin pois pelistä ja ääniä voi lisäksi ostaa muilla toimintakorteilla.

Voittajaa äänestäneet keräävät pisteitä. Voittajasta tulee uusi keisari ja mikäli vanha keisari ei voittanut, keisarina toiminut paroni putoaa tavalliseksi elektoraatin riviparoniksi.

Keisarilla on valtaa: aseman pitämisestä saa pisteitä ja rahaa. Lisäksi keisari päättää elektoraattien johtajat, mikäli voimapisteissä on tasapeli. Keisarina on hyvä olla, mutta paikka voi olla kovin tuulinen.

Paljon liikkuvia osia

In the Shadow of the Emperor on melko sotkuinen peli. Erilaisia vaiheita on paljon ja muutenkin pelin selittäminen on melko työlästä. Ongelma on hieman sama kuin Louis XIV:ssä. Tämäkin peli olisi luultavasti parhaimmillaan, jos sitä pelaisi tarpeeksi paljon samalla porukalla. Omalla kohdallani näin tuskin käy, joten peliä ei tule juurikaan otettua esille.

Peli on myös käytännössä pelkkä nelinpeli. Kolminpeliä en ole edes kokeillut, mutta luulen, ettei se toimi erityisen hyvin (näin on kommentoitu BoardGameGeekissäkin). Kaksinpeli kuulemma toimii, mutta on vahvasti shakkimainen ja helposti toisen osapuolen ylivoimaa.

Moitteista huolimatta en voi olla vakuuttumatta. In the Shadow of the Emperor on hieno peli, jossa on mielenkiintoisia mekaanisia yksityiskohtia. Raskasta strategiaa kaipaaville peli on hyvä valinta, mikäli hienoinen kuivuus ja monimutkaisuus ei haittaa. Leppoisampaa pelattavaa hakeville en keisarin varjoa suosittele.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Melko nopea näin raskaaksi peliksi, vuorot ovat yleensä melko lyhyitä.	Mutkikkuus: Mutkikas, pelissä on paljon opeteltavaa ja runsaasti liikkuvia osia. Ensimmäinen peli menee selvästi harjoittelun piikkiin, eivätkä strategiat aukene aivan hetkessä.
Onnen vaikutus: Ei ole. Ensimmäisen keisarin arpominen on ainoa tuurielementti.	Jännitys: Kohtalainen, etenkin äänestyksissä.
Ilkeys: Aluehallintapeleille (jollainen tämäkin on) tyypillisesti elektoraattien hallinnasta käydään melkoista vääntöä.	Vuorovaikutus: Melko korkea. Peli on yhtä vääntöä alueiden hallinnasta.
Ulkonäkö: Hieman karu kuvitus, mutta muuten toimiva ja tyylikäs.	Teema: Kiehtova ja melko hyvin toteutettu. Peli on toisaalta aika kuiva, mutta dynastian hallinta on toimiva ja teemallisesti melko vahva elementti.
Pelaajille: Erinomainen valinta vakavien ja kuivien pelien ystäville.	Ei-pelaajille: En suosittele, liian raskas, liikaa liikkuvia osia.
Kaksinpelattavuus: Kuulemma toimii.	Uudelleenpelattavuus: Peli suorastaan vaatii, että sitä pelataan tarpeeksi usein, jotta siitä saa kaiken irti.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu muutamaan peliin.
Hyvä 2, 4 pelaajalla. Parhaimmillaan 4 pelaajalla.

Linkit

BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-02-02.