Intrige (Intrigue)

Työnhakijat liikkeellä

Stefan Dorran Intrige on jo iäkäs peli. Se ilmestyi alun perin vuonna 1994 ja onnistui keräämään vuosien varrella sen verran kulttimainetta, että vuonna 2003 julkaistiin hieman muokattu uusi laitos (jonka Mayfair julkaisi englanniksi vuonna 2005 nimellä Intrigue). Pelillä on ansaitusti maine pahana, ilkeänä pelinä.

Pelaajat ovat aatelisia, jotka yrittävät työllistää laiskoja sukulaisiaan. Jokaisen pelaajan linnassa on tarjolla neljä eri työpaikkaa, joista maksetaan eritasoista palkkaa. Surkeimmasta työstä saa vain 1000 rahaa kierroksessa, kun mahtavin asema tienaa 10000 rahaa kuussa.

Rumaa peliä työkkärissä

Omia sukulaisiaan ei saa työllistää omaan linnaan, joten kaikki pistävät väen pari surkimusta kerrallaan työnhakuun muiden linnoihin. Työnhakijoita on enemmän kuin töitä on tarjolla ja hakijoiden ammatit rajoittavat virkoja, joita heille voi tarjota. Konflikteja syntyykin varsin pian.

Kun väkeä työllistetään, työnantaja kuuntelee alkuun tovin lupauksia ja uhkauksia - työnantajan omat sukulaisethan ovat samaan aikaan hakemassa töitä muualta. Tässä on oivallisesti tilaa roolipelaamiselle, legendanheitto sukulaisten kommelluksista piristää peliä mukavasti.

Kun puhetta on kuultu tarpeeksi, raha puhuu: työnhakijat lahjovat työnantajaa. Kun lahjukset on annettu, työnantaja jakaa työt. Kaikille on pakko antaa töitä, mutta kunkin ammatin edustajia saa olla linnassa vain yksi kerrallaan töissä. Kaikki eivät siis aina pääse töihin.

Tässä vaiheessa peli käy rumaksi. Mitkään lupaukset, uhkaukset ja ennen kaikkea lahjukset eivät ole sitovia. Jos työnantaja sai hakijalta kymppitonnin lahjuksen vastineeksi lupauksesta antaa hakijalle paras työ, saa työnantaja antaa hakijalle huonoimman työn jos siltä tuntuu.

Juuri tämä fiilispohjaisten julmuuksien tekeminen tekee Intrigestä niin pahan pelin. Jos kestää petoksia ja ilkeyttä ja pystyy unohtamaan pelissä tehdyt vääryydet pelin jälkeen Intrige ei ole pahakaan juttu, mutta muussa tapauksessa pelin parissa pahoittaa mielensä varmasti.

Pieni on kaunista

Ulkoisesti Intrige on melko vaatimaton peli. Amigon laitoksessa peliä lyhennettiin ja tiivistettiin hieman ja komponentitkin ovat hieman karummat kuin aikaisemmin. Pelaajien linnat kootaan korteista ja työnhakijoita kuvataan yksinkertaisilla pahvilätkillä. Rahat ovat paperia. Toteutus on hieman karu, mutta toimiva. Paketti ei ole onneksi erityisen iso.

Komponenteista hauskin on pahvinen saari, jonne potkut saaneet ja töitä vaille jääneet sukulaiset heivataan. Lätkä on tyystin turha, mutta onpahan hauska yksityiskohta.

Yhteenveto

Itse pidän pelistä sopivassa seurassa, mutta ymmärrän kyllä, miksi peli ei kaikkien mieleen ole. Itsekin harkitsisin huolella, kenen kanssa peliä pelaisin. Oikealla porukalla Intrige on ensiluokkaista hupia: kuin hyvä peli Diplomacyä tiivistettynä kolmeen varttiin. Väärällä porukalla peli on melkoista tuskaa.

Päädyin lopulta myymään pelin pois parin matsin jälkeen. Ensimmäinen kerta oli mainio, mutta useimmat pelaajat eivät halunneet pelata peliä uudestaan. Toinen kerta oudommassa seurassa jäi vaisuksi. Totesin, että oma peliporukkani ei ole Intrige-yhteensopiva.

Parhaimmillaan peli on takuuvarmasti neljän tähden arvoista hupia, mutta siihen liittyy paljon varauksia: pelaajien on oltava oikeanlaisia, pelaajia on luultavasti oltava täydet viisi eikä peli sittenkään sovi joka tilaisuuteen. Jos nämä varaukset täyttyvät, Intrige on herkullinen peli.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Kohtalainen. Jos ei ole mukana neuvotteluissa, joutuu odottelemaan hetken.	Mutkikkuus: Melko matala. Peli on aika helppo oppia, säännöt eivät ole ongelma.
Onnen vaikutus: Ei ole.	Jännitys: Kohtalainen.
Ilkeys: Erittäin korkea. Tätä peliä ei kannata pelata, jos suuttuu herkästi tai on pitkävihainen.	Vuorovaikutus: Erittäin korkea. Peli perustuu yksinomaan pelaajien väliseen vuorovaikutukseen, neuvotteluihin ja pettämiseen.
Ulkonäkö: Kohtalainen. Vähän ruma, mutta ihan toimiva.	Teema: Toimiva, joskin ohut. Auttaa kuitenkin pelin mekaniikkojen ymmärtämistä.
Pelaajille: Hyvä, jos pitää julmista neuvottelupeleistä.	Ei-pelaajille: Hyvä, jos peliä ei koe liian pahaksi.
Kaksinpelattavuus: Ei toimi.	Uudelleenpelattavuus: En osaa sanoa.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu muutamaan peliin.
Hyvä 5 pelaajalla. Parhaimmillaan 5 pelaajalla.

Linkit

Greg Schloesserin arvostelu BoardGameGeekissä (vanha laitos)
Shannon Appelclinen arvostelu RPGnetissä (uusi laitos)
Variantteja suunnittelijalta
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-02-02.

Taustatukena Louhi Networks.