Leonardo da Vinci

Leonardon pajassa

Leonardo da Vinci on kulunut aihe pelille, mutta tämä italialainen peli on sentään melko tuoretta tavaraa. Pelaajat rakentavat erilaisia keksintöjä tilauksesta ja yrittävät kerätä itselleen keksintöjen tekemiseen tarvittavia resursseja mahdollisimman edullisesti.

Leonardo da Vinci on melko nopeasti etenevä, brutaali peli, joka on täynnä haastavia valintoja. Jo pelin alkuasetelma, jossa pelaajat voivat muokata lähtökohtiaan mieleisikseen, tarjoaa peliin paljon vaihtelunmahdollisuuksia. Samalla peli on armoton vasta-alkajia kohtaan: menestys edellyttää sääntöjen osaamisen lisäksi pelin kulun ymmärtämistä.

Pelin kulku

Pelissä on seitsemän varsinaista kierrosta. Kierroksen aluksi pelaajat päättävät, mitä tarjolla olevista keksinnöistä ryhtyvät tekemään. Valinnat tehdään salaa, ja voi olla, että useampi pelaaja päätyy tekemään samaa keksintöä.

Sen jälkeen pelaajat asettavat työläisensä töihin. Duunarit voi pistää laboratorioihin kehittämään keksintöjä tai kaupungille hankkimaan resursseja. Kaupungilla on tarjolla resurssien lisäksi myös erilaisia etuja, kuten rahaa, ylimääräisiä työntekijöitä ja uusia laboratorioita.

Työläisten asettelu on pienimuotoista enemmistöpeliä. Pelaaja, jolla on eniten työläisiä kussakin kohteessa, saa kohteen tarjoaman edun ilmaiseksi. Seuraava maksaa 2 rahaa, seuraava 3 rahaa ja neljäs pelaaja 4 rahaa. Raha on tiukassa (ja samalla voittopisteitä), joten monessa paikassa ei ole varaa maksaa. Toisaalta jos rahaa on, samasta kohteesta voi kerätä itselleen useammankin tuotteen.

Kun työläiset ovat työnsä tehneet, on tutkimuksen aika. Valmiista keksinnöstä tienaa itselleen kortin ja rahaa. Jos useampi pelaajista saa saman keksinnön valmiiksi samalla vuorolla, kortin omistajuudesta käydään huutokauppa - keksintökorteilla kun saa sekä alennuksia myöhemmistä keksinnöistä että bonuspisteitä lopussa, jos kokoaa oikeanlaisen setin.

Tiukkaa vääntöä

Leonardo da Vinci on, kuten sanottua, varsin julma peli. Peli on helppo mokata hankkimalla tarpeettomia resursseja liian suurella hinnalla, valitsemalla jatkuvasti samoja keksintöjä kuin muut pelaajat ja niin edelleen. Mitä paremmin pelaaja tuntee pakasta esiin tulevat keksinnöt, sitä parempia ovat menestyksen mahdollisuudet. Järjestys on puolisatunnainen: pakka sekoitetaan, mutta ei täysin satunnaisesti. Varsinkin pelin lopussa toiminto, jolla saa katsoa tulevia keksintöjä ja vaihtaa niiden järjestystä, on erinomaisen arvokas.

Pelin lopussa on vielä kahden kierroksen jäähdyttelyvaihe, jonka aikana ei saa tehdä muuta kuin tutkimustyötä. Tämä vaihe on jotenkin tylsä; loppupeli on muutenkin jotenkin epämiellyttävä, erityisesti jos ei tiedä mitä on tekemässä. Loppupeliä varten on tehtävä suunnitelma ja vieläpä hyvissä ajoin.

Resurssioptimointipelien ystäville Leonardo on kuitenkin ihan kelpo valinta ja monien mielestä vuoden 2006 parhaita julkaisuja. Itse kuitenkin koen, että joku tässä tökkii. Ainakaan mekanismi, joka rankaisee huonosta tuurista keksintöjen valinnassa ei ole minun mieleeni; sen voi onneksi kiertää valitsemalla keksinnöt avoimesti. Osittain tyytymättömyyteni selittyy sillä, että Leonardosta nauttiminen edellyttää selvästi pelin kulun tuntemista - muuten ei yksinkertaisesti tiedä, mitä on tekemässä.

On silti hienoa, että tällaisia raskaampiakin pelejä julkaistaan suomeksi, se on tukemisen arvoista toimintaa. Vaikka Leonardo da Vincissä ei varsinaisesti uusia ja yllättäviä pelimekaniikkoja ole, se on kuitenkin varsin tuore sekoitus vanhoja ideoita. Kannattaa ehkä sittenkin kokeilla ennen ostamista.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Melko nopea, peli on pelattavissa tunnissa, mikäli pelaajat toimivat ripeästi. Tietty analyysihalvauksen riski on kuitenkin olemassa.	Mutkikkuus: Melko mutkikas, säännöt eivät ole erityisen yksinkertaiset tai selkeät. Varsinkin loppupelin pelaaminen oikein tuntuu haastavalta.
Onnen vaikutus: Melko matala, joskin huono onni keksintöjen valinnassa voi haitata menestystä pahasti.	Jännitys: Korkea, resurssit ovat tiukassa, joka suuntaan pitäisi revetä ja rahakin loppuu kesken... Leonardo da Vinci on varsin kireätunnelmainen peli.
Ilkeys: Melko matala. Tietoista kiusantekoa toisia pelaajia kohtaan on melko hankala harjoittaa.	Vuorovaikutus: Kohtalainen, vuorovaikutus on tyypillistä resurssioptimointipeliä rikkaampaa. Enemmistöpelissä on mietittävä varsin paljon sitä, mitä muut pelaajat haluavat tehdä.
Ulkonäkö: Toimiva; pelin graafinen ilme ei miellyttänyt suuresti minun silmääni, mutta kuvitus on makuasia.	Teema: Kulunut eikä aivan täysin istu peliin. Toimii kuitenkin.
Pelaajille: Hyvä, keskiraskasta ja vuorovaikutteista resurssioptimointipeliä etsiville erinomainen valinta.	Ei-pelaajille: En suosittele, Leonardo da Vinci on turhan raskas ja armoton kokemattomille pelaajille.
Kaksinpelattavuus: En ole kokeillut, enkä luultavasti aiokaan kokeilla. Lukemani mukaan vaatii hieman säätöä ollakseen kiinnostava.	Uudelleenpelattavuus: Hyvä, varsinkin vaihteleva alkuasetelma tarjoaa kiinnostavia vaihtoehtoja kokeiltavaksi.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu muutamaan peliin.
Hyvä 3-5 pelaajalla. Parhaimmillaan 4-5 pelaajalla.

Linkit

Bruno Faiduttin arvostelu
Brian Banklerin arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-02-02.