Kadonneet kaupungit (Lost Cities)

Indiana Jonesin kootut seikkailut

Lost Citiesin teema on puoleensavetävä. Samoin kuin Tikalissa, pelaajat etsivät kadonneita aarteita. Indiana Jones -henkinen teema onkin mitä oivallisin, vaikka ei aivan yhtä tehokkaasti toimikaan kuin Tikalissa.

Pelaajien tavoitteena on tehdä mahdollisimman onnistuneita tutkimusmatkoja. Erilaisia matkakohteita on viisi: tulivuori, viidakko, valtameren pohja, vuoristo ja aavikko. Pelin edetessä pelaajat pääsevät lähemmäs kohdettaan - se, saavuttaako sen, on itse asiassa melko yhdentekevää, tärkeintä on se, kuinka perusteellisesti matkaa tekee.

Lost Cities on ilmestynyt suomenkielisenä kaksi kertaa. Erikoisliikkeissä on myyty Midgaard Gamesin yhteispohjoismaista versiota, jonka lisäksi Marektoy julkaisi pelin vuonna 2005 kokonaan suomenkielisenä nimellä Kadonneet kaupungit.

Pelin kulku

Jännittävän teeman takaa löytyy melko yksinkertainen sarjojenkeräilypeli. Kutakin kohdetta edustaa yhdeksän korttia numeroarvoiltaan 2-10. Lisäksi joka värissä on kolme valmistelukorttia. Kummallekin pelaajalle jaetaan aluksi kahdeksan korttia.

Kukin pelaaja hankkiutuu vuorollaan yhdestä kortista eroon ja nostaa sen jälkeen uuden kortin tilalle. Kortin voi joko pelata tai heittää pois, noston taas voi tehdä pakasta tai poisheitetyistä korteista.

Jos kortin haluaa pelata, se tulee johonkin viidestä pinosta (yksi kutakin matkakohdetta varten). Pelatun kortin täytyy olla aiemmin pelattua suurempi. Valmistelukortteja ei saa pelata, jos on jo pelannut yhdenkään numerokortin.

Jos haluaa heittää kortin pois, se tulee kyseisen matkakohteen poistopinon päällimmäiseksi. Tämä on kerrassaan nokkela idea. Pelissä (kuten monissa rommipeleissä) pitää olla varsin tarkkana sen kanssa, mitä heittää pois, ettei anna vastapelaajalleen liian hyviä kortteja.

Pisteytys

Peli päättyy, kun pakan viimeinen kortti nostetaan. Sen jälkeen lasketaan pisteet. Jokaisen tutkimusmatkan aloittaminen maksaa 20 pistettä. Tähän lisätään pinoon pelattujen korttien pistearvot. Tulos kerrotaan tutkimusmatkan kertoimella ja lopuksi lisätään 20 pisteen bonus, jos pinossa on vähintään kahdeksan korttia.

Matkan kerroin on normaalisti yksi, mutta sitä voi nostaa pelaamalla valmistelukortteja. Ensimmäinen kortti nostaa kertoimen kahteen, toinen kolmeen ja kolmas neljään. Valmistelukorteilla voi lisätä riskiä, mutta on syytä olla melkoisen varma siitä, että saa pelattua itsensä pois miinuksilta.

Peli on sen verran lyhyt, että kannattaa pelata vaikkapa kolme peliä ja laskea pisteet yhteen tai pelata johonkin tiettyyn pistemäärään. Tällöin yhden pelin huono korttionni ei haittaa niin paljoa.

Vertailua

Lost Citiesiä on vaikeaa olla vertaamatta Knizian toiseen kaksinpeliin, Battle Lineen. Kaksikosta Battle Line tuntuu tällä hetkellä hieman syvällisemmältä ja taktisemmalta, mutta toisaalta Battle Linessä joutuu tyytymään siihen pakanpuoliskoon minkä saa, Lost Citiesissä korttien poistamisen kautta peliin tulee vähän toisenlaista taktikointia.

Joka tapauksessa kummassakin joutuu usein vaikeiden valintojen eteen, kummatkin ovat nopeita ja kiinnostavia pelata ja parempia kuin monet muut kaksinpelit. Hyvinkin suositeltavia, siis. Oma suosikkini on Battle Line, mutta Lost Citiesiä olen pelannut aika laillakin enemmän.

Nelinpeli

Lost Citiesiä voi pelata myös nelinpelinä yhdistämällä kahden pelin kortit. Tällöin pelaajat pelaavat pareittain yhteisiin tutkimusmatkoihin. Peli on varsin mielenkiintoinen muunnelma peruspelistä. Pari voi viestiä keskenään vaihtamalla kortteja normaalin vuoron sijasta. Kokeneiden tutkimusmatkailijoiden kannattaa kokeilla tätä mielenkiintoista muunnelmaa. Jos Lost Citiesisi sääntökirjasta ei nelinpelin sääntöjä löydy, kysy minulta.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Nopea. Valinnat voivat tosin joskus olla sen verran pahoja, että miettimäänkin joutuu, mutta yleensä peli etenee nopeasti.	Mutkikkuus: Todella yksinkertainen. Säännöt oppii hetkessä, pelin hienouksien oppiminen vaatii muutaman pelin.
Onnen vaikutus: Melko korkea. Kortit ovat mitä ovat, pelaamisellaan voi kuitenkin vaikuttaa lopputulokseen.	Jännitys: Kohtalainen. Jotain tiettyä korttia voi joutua odottamaan hyvinkin piinallisesti.
Ilkeys: Matala. Tarjoaa jonkin verran mahdollisuutta kuittailla toiselle pelaajalle, mutta ei ole kuitenkaan mitenkään erityisen ilkeä.	Vuorovaikutus: Melko matala, vaikkakaan peli ei ole aivan niin kaksinpelipasianssia kuin ensin saattaa kuvitella.
Ulkonäkö: Hyvä. Kortit ovat ihan miellyttävän näköisiä, kunhan niiden ylisuureen kokoon tottuu.	Teema: Kohtalainen. On ilmeistä, ettei pelimekaniikan ja teeman välillä ole minkäänlaista yhteyttä, mutta teema on silti ihan sopivan tuntuinen.
Pelaajille: Hyvä välipeli lisäpelaajia odotellessa, nopea ja haastava.	Ei-pelaajille: Hyvä, riittävän yksinkertainen sopiakseen hyvin lastenkin pelattavaksi, mutta mielekäs myös aikuisille.
Kaksinpelattavuus: Erinomainen. Puhdas kaksinpeli (nelinpelattava pariversiokin on kyllä hyvä).	Uudelleenpelattavuus: Erinomainen. "Vielä yksi erä"-ilmiö toimii hienosti.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu vankkaan kokemukseen.
Hyvä 2 tai 4 pelaajalla. Parhaimmillaan 2 pelaajalla.

Linkit

Lasse Märsyn arvostelu
Bruno Faiduttin arvostelu
Stefan O'Sullivanin arvostelu
Matthew Baldwinin arvostelu
Tom Vaselin arvostelu BoardGameGeekissä
Kumpulan pelikerhon arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-02-02.