Louis XIV
| Julkaisija: | Rio Grande Games / Alea (2005) |
| Suunnittelija: | Rüdiger Dorn |
| Pelaajamäärä: | 2-4 |
| Pelin pituus: | 100 min |
| Tähdet: |  |
Kategoriat
Samanlaisia pelejä
Viva il Re! (King Me!)
Queen's Necklace
Carcassonne
Samurai
Feudo
Aurinkokuninkaan hovissa
Ludvig XIV, Aurinkokuningas, oli merkittävä hallitsija. Versaillesissa majaillut hovi oli palatsijuonittelujen ja valtapelien keskus; siihen maailmaan sijoittuu tämä Rüdiger Dornin kerrassaan näppärä peli. Aivan turhasta pelistä ei ole kyse, siitä kertoo peliharrastajien äänestämä Deutsche Spielerpreis -palkinto vuodelta 2005.
Alean isojen laatikoiden sarja tunnetaan laadukkaista peleistään (Puerto Rico, Princes of Florence...) ja pikkusarjassakin on helmensä (erityisesti San Juan). Louis XIV avaa Alean uuden keskikokoisen sarjan. Ei pieni, mutta ei isokaan - raskaudeltaan Louis XIV on kuitenkin joitain ison sarjan pelejä raskaampi.
Louis XIV on laudaton lautapeli. Selkeästi lautapelimäisen pelin lauta kootaan Aurinkokuninkaan hovin henkilöitä esittävistä laatoista ruudukoksi. Laattoja käännellään ympäri pelin kuluessa, muuten pelin olisi voinut toteuttaa kiinteälläkin laudalla. Ratkaisu on mielenkiintoinen; ei tyylikäs, mutta lisää kyllä sisältöä peliin.
Hovikontrollia
Pohjimmiltaan Louis XIV on aluehallintapeli (genren tunnetuin edustaja lienee El Grande). Pelaajat pelaavat vaikutusvaltaansa kuvaavia merkkejä hovin henkilöille, jotka antavat palkintoja yhdelle tai useammalle pelaajalle. Palkinnoilla saalistetaan sitten pisteitä.
Peli käyttää kortteja ja laudan rakennetta rajoittamaan pelaajien tekemisiä. Kukin pelaajista aloittaa kierroksen käsi täynnä eri henkilöitä osoittavia kortteja. Näistä pelataan kaikki paitsi yksi. Pelaamalla kortin saa laittaa korkeintaan kolme vaikutusmerkkiä kortin kuvaamalle henkilölle. Sen jälkeen merkkejä saa siirtää muille, viereisille laatoille, kunhan jättää jokaiselle käydylle laatalle vähintään yhden merkin.
Jos haluaa jonkun tietyn henkilön itselleen, vaikutusvaltaa pystyy yleensä pelaamaan jotain kautta, ainakin vähän. Voittaminen vaatii kuitenkin yleensä enemmän, joten korttiensa yhteisvaikutusta on mietittävä hieman. Joukossa on onneksi jokereita, joilla saa vähemmän vaikutusvaltaa haluamalleen henkilölle.
Vaikutusvaltamerkit on jaettu kahteen pottiin: vain toisesta saa pelata laudalle. Laudalla olevat merkit palaavat jompaan kumpaan, tilanteesta riippuen. Välillä on siis pakko uhrata vuoroja resurssien palauttamiseen.
Kuva: Alea
Palkinnot jakoon
Hovin jäsenet jakavat palkkioitaan eri tavoin. Osa jakaa palkkionsa vain eniten vaikutusvaltaa pelanneelle. Muut eivät saa mitään. Rahalle persot antavat voittajalle palkinnon ilmaiseksi, muut joutuvat maksamaan. Häviäjät saavat merkkinsä takaisin, voittaja joutuu palauttamaan vaikutusvaltansa myöhemmin itse. Osalle hovista riittää, kun paikalla on riittävä määrä vaikutusvaltaa, vaikka sitten useammalta.
Hovin väki muuttaa mieltään, tietysti! Jos pääpalkinto vietiin, laatta käännetään ympäri. Tyypillisesti laatalla vaihtelee raha- ja ykköspaikkapisteytys. Hovin ytimessä seilaa myös itse Ludvig: laatta, jolla Ludvig on, jakaa ylimääräisen palkkion voittajalle.
Palkinnot ovat pääasiassa symboleja, kolmea eri lajia ja jokerit päälle. Näillä suoritetaan tehtäviä. Tehtäviä on kolmea vaikeusastetta; vaikeusasteesta riippuu, millainen yhdistelmä tehtäväsymboleja tarvitaan. Kaikki ovat yhtä arvokkaita pisteytyksen kannalta, mutta kalliimmat antavat parempia etuuksia suorittajalleen.
Muitakin palkintoja hovista saa. Kortteja, vaakunoita, rahaa, vaikutusvaltaa muihin henkilöihin... Sekalaista pientä. Erilaisia mahdollisuuksia on paljon, peli vaatiikin jonkin verran tilannetajua. Kuten yleensä aluekontrollipeleissä, kiistellyimpien paikkojen väistely ja helppojen pisteiden keräily kannattaa.
Vaakunalottoa
Peli päättyy neljän kierroksen jälkeen, jolloin lasketaan pisteet. Pelaajat saavat ensin ylimääräisiä vaakunoita pelin lopussa jäljelle jääneistä resursseistaan. Sitten seuraa pelin vihatuin osa: vaakunalotto. Vaakunat, joita on kertynyt pelin aikana satunnaisesti, käännetään ympäri. Vaakunoita on muutamaa eri lajia: kussakin lajissa enemmistön saanut (saamiensa vaakunoiden lajia ei voi valita, joten kyse on arpaonnesta) saa bonusvaakunoita.
Lopuksi lasketaan pisteet: jokainen suoritettu tehtävä on viisi pistettä, jokainen vaakuna yhden. Jos jää tehtävissä jälkeen, kannattaa kerätä vaakunoita tarmolla! Yksi tehtävä vähemmän ei ole vielä mahdoton ero, mutta kahdessa on jo kiinniottamista.
Vaakunalottoa vihataan, koska se on ylimääräinen tuurielementti muuten varsin vähätuuriseen peliin. Se ei ole kuitenkaan isokaan ongelma, sillä arvonnassa pärjää parhaiten, jos on pelin aikana panostanut vaakunoiden keräämiseen. Sekin on mahdollista.
Yhteenveto
Dorn ei ole suosikkisuunnittelijoitani. Goa ei tehnyt suurtakaan vaikutusta ja Raub Ritter (joka muuten käyttää samaa nappuloidensirottelumekanismia kuin Louis XIV) oli aivan hirveä elämys. Louis XIV on Space Walkin ja Gargonin ohella Dornin parempaa tuotantoa.
Vaan ei silti oikein täysin klikkaa. Louis XIV on minulle ehkä asteen hidas ja pitkä. Pelin voi pelata alle tunnissa - se on käytännössä testattu - jolloin se maistuisi minullekin paremmin, mutta yleensä pelin kanssa menee pidempään.
Toinen miinus pelille on sen mutkikkuus. Peli ei ole valtavan vaikea, mutta ihan riittävän mutkikas sittenkin. Sen selittämisessä on oma vaivansa, mikä syö motivaatiotani pelata peliä, koska joutuisin kuitenkin selittämään työläät säännöt. Pisteitä kuitenkin Alealle hyvästä ohjekirjasta; peli on helppo oppia ohjeista.
Lopullisena arviona voisinkin todeta, että Louis XIV on ihan hyvä peli, mutta ei minulle. Pelaan kyllä, jos joku ehdottaa, mutta myin hyvillä mielin omani pois parin pelin jälkeen. Hieman erilaista aluekontrollipeliä hakeville Louis XIV ei ole huono valinta.
Faktalaatikko
Selitys eri kenttien merkityksistä
| Tahti: Kohtalainen, riippuu pelaajista. Vuoronsa voi suunnitella melko hyvin etukäteen tai miettiä sitä mukaa kun pelaa - aikaa kuluu paljon tai vähemmän. | Mutkikkuus: Melko monimutkainen, vaikka ei sinänsä olekaan vaikea. Pelissä on paljon liikkuvia osia. |
| Onnen vaikutus: Melko matala. Lopun vaakuna-arvonnassa ratkaisee aikaisemmin kerättyjen vaakunoiden määrä arpaonnea enemmän, veikkaisin. Korttituuri vaikuttaa hieman, mutta ei paljoa. | Jännitys: Kohtalainen, pelit ovat kokemukseni perusteella melko tasaisia ja siten jännittäviä loppuun asti. |
| Ilkeys: Melko korkea, aluekontrollipelit tahtovat mennä kovaksi väännöksi parhaista alueista. | Vuorovaikutus: Melko korkea, pelaajat kisaavat hovin jäsenten hallinnasta. |
| Ulkonäkö: Ihan tyylikäs ja melko toimiva, joitain pieniä käytettävyysongelmia (kullanvärinen kuvio kullanvärisellä taustalla ei ole hyvä ratkaisu, samoin kolmen erisävyisen sinisen käyttäminen tehtäväkorttien taustoina). | Teema: Hovijuonittelu on sinänsä hyvä aluehallintapelin aihe, mutta hieman pinnalliseksi ja kuivaksi teema jää. |
| Pelaajille: DSP-palkinto sen sanoo: hyvä. Ei kuitenkaan kaikille, sanon minä. Aluehallintapeleihin kyllästyneille tämä on kokeilemisen arvoinen erilaisuudessaan! Minkäänlaisia tuurielementtejä sietämättömien ei kannata vaivautua. | Ei-pelaajille: Huono valinta, aivan liian työläs ja monimutkainen. |
| Kaksinpelattavuus: En ole testannut, kuulemma toimii. | Uudelleenpelattavuus: Lienee ihan hyvä, vaikka pelin alkuasetelma onkin aika kiinteä. |
| Kieliriippuvuus: Pelin komponenteissa on jonkun verran tekstiä, apulapuilla pärjää. | |
| Arvostelu perustuu muutamaan peliin. |
|
| Hyvä 2-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 2-4 pelaajalla. |
|
Linkit
Shannon Appelclinen arvostelu RPGnetissä
Kumpulan pelikerhon arvostelu
BoardGameGeek