Mamma Mia!

Pizza on hyvää

Mamma Mia!:n teema on herkullinen: pelaajat yrittävät valmistaa mahdollisimman monta kahdeksasta pizzatilauksestaan. Tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan hieman hyvää muistia ja ripaus tuuria! Uwe Rosenberg on tunnettu ennen kaikkea Bohnanzastaan ja nämä pelit yhdessä todistavat, että Rosenberg osaa toden totta kehitellä mitä eriskummallisempia pelejä.

Mamma Mia! on vaikea peli opettaa. Se on varsin yksinkertainen pelata, mutta niin erilainen kaikkiin muihin peleihin verrattuna, että pelin kulun ymmärtäminen pelkän selityksen perusteella on vaikeaa. Yhden harjoituskierroksen jälkeen pelin idea kuitenkin selkiytyy ja kunnollinen pelaaminen voi alkaa. Ongelma on tismalleen sama kuin Bohnanzassa ja samasta syystä.

Vain parhaista aineksista

Pakka on täynnä pizza-aineksia: ananasta, paprikaa, salamia, herkkusieniä ja oliiveja. Aineksia ei ole sattumalta viittä eri lajia, sillä jokaisella pelajalla on oma aines, jota löytyy pelaajan jokaisesta pizzasta. Muuten reseptit ovat samanlaisia. Pizzaresepti voi siis olla vaikkapa yksi ananas ja neljä paprikaa, tai yksi herkkusieni ja neljä oliivia. Lisäksi on muutama erikoisuus, huipennuksena Pizza Bombastico, johon käyvät mitkä tahansa ainekset, kunhan kortteja on vähintään viisitoista.

Pelaajat pinoavat kortteja pinoon vuorotellen. Pinoon voi laittaa haluamansa määrän aineskortteja, kunhan kaikki kortit vain ovat samanlaisia. Ainesten perään voi laittaa pizzatilauksen niin halutessaan. Sen jälkeen käsi nostetaan täyteen joko ainespakasta tai omien pizzatilausten pinosta. Tätä jatketaan, kunnes pakka loppuu.

Sitten koittaakin pelin erikoisin vaihe. Pakka käännetään ylösalaisin ja sitä aletaan purkamaan pohjalta käsin. Ainekset lajitellaan pinoihin, kunnes vastaan tulee pizzatilaus. Jos pinoista löytyy tarpeeksi aineksia pizzan tekemiseen, hyvä - pelaaja ottaa pizzatilauksen ja laittaa sen tehtyjen pizzojen pinoon, käytetyt aineskortit laitetaan syrjään ja pakan selaaminen jatkuu. Puuttuvia aineksia voi paikata myös kädessään olevista korteista. Jos pizzan tekeminen ei onnistu, epäonnistunut pizzatilaus menee tilauspakan pohjalle odottamaan uutta yritystä. Pelin aikana pakka pelataan läpi kolme kertaa, jonka jälkeen eniten pizzoja tehnyt voittaa.

Muistipeliä

Hyvä muisti auttaa. Jos tietää, mitä ainespinosta löytyy, pystyy pelaamaan oikeat pizzat oikeaan aikaan. Jos oma muisti ei tällaisiin suorituksiin veny, ei kuitenkaan ole syytä huoleen. Peliä voi pelata huomattavasti vähemmän vakavasti, jolloin lopputulos on jopa hauskempi. Jos keskittyy peliin, saa kyllä ihan tarpeeksi hyvän käsityksen siitä, mitä kaikkea pakassa on. Jos jotain puuttuu, kädestä voi aina täydentää. Kädestä täydentäminen johtaa myös siihen, ettei koskaan voi olla täysin varma, mitä aineksia pakassa on jäljellä.

Pakankääntömekanismi on mainio. Se, jos mikä tekee Mamma Mia!:sta niin ainutlaatuisen. On yleensä varsin viihdyttävää seurata pizzojen onnistumista ja naureskella muiden surkeille epäonnistumisille. Kehnot italialaiset aksentit tietysti parantavat pelinautintoa!

Kortit ovat varsin korkealaatuiset ja kuvitukseltaan miellyttävät. Taustaksi olisi voinut tietysti keksiä jotain muuta kuin Abacuksen logon, mutta minkäs teet (myöhemmissä painoksissa taustana onkin Mamma Mia! -logo). Etupuoli on kuitenkin kunnossa ja se on tärkeintä. Pizzeriatunnelma on kohdallaan.

Viihdyttävää korttipeliä etsiville Mamma Mia! onkin erinomainen valinta. Se on alkukynnyksen jälkeen helppoa ja hauskaa pelattavaa ja sopii kyllä pienemmillekin lapsille (testattu noin kahdeksanvuotiailla). Myös peliharrastajat viihtyvät tämän ainutlaatuisen korttipelin parissa.

Suosittelen muuten seuraavaa sääntömuunnelmaa: Mamma Mia! -kortin nostaja ei paljasta korttia ennenkuin jaon lopussa. Koska Mamma Mia! -kortista on pelkästään hyötyä, on vain kohtuullista, että sen saava pelaaja joutuu hieman kärsimään siitä hyvästä. On myös hyvä asia, etteivät muut pelaajat voi varautua seuraavan vuoron alkuun, kun eivät tiedä, kuka aloittaa.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Nopea. Päätökset ovat pääasiassa helppoja ja peli ei hyydy pohtimiseen.	Mutkikkuus: Kohtalainen. Alussa on jonkinlainen oppimiskynnys, mutta yhden harjoituskierroksen jälkeen peli selkiytyy huomattavasti.
Onnen vaikutus: Kohtalainen. Normaali korttipeli, pakasta tulee mitä tulee eikä siitä kannata murehtia.	Jännitys: Kohtalainen. Pakan selaaminen on lähinnä se jännittävä osuus peliä.
Ilkeys: Matala. Ilkeily on korkeintaan epäsuoraa, jos oma pizza sattuu viemään juuri ne ainekset, mitä toinen pelaaja olisi tarvinnut - vaan miksi piti pelata pizza heti perään...	Vuorovaikutus: Kohtalainen. Toisten peliä on pakko seurata tarkalla silmällä, jotta muistaa, mitä kaikkea pakassa on, mutta muuten tavoitteena on nimenomaan omien pizzojen tekeminen.
Ulkonäkö: Miellyttävä. Kortit ovat yksinkertaisen viehättäviä ja sympaattisia kuvitukseltaan.	Teema: Hyvä. Pizzanväsääminen on mukavaa puuhaa.
Pelaajille: Hyvä, kaikessa omaperäisyydessään. Taatusti erottuu lukuisista muista korttipeleistä.	Ei-pelaajille: Hyvä. Hauska teema, helppo pelata, sopii monenikäisille.
Kaksinpelattavuus: En ole kokeillut, mutta en usko, että kummoinen.	Uudelleenpelattavuus: Hyvä.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu vankkaan kokemukseen.
Hyvä 3-5 pelaajalla. Parhaimmillaan 3-5 pelaajalla.

Linkit

Suomenkieliset säännöt
Bruno Faiduttin arvostelu
Matthew Baldwinin arvostelu
Kumpulan pelikerhon arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-02-02.