Manhattan

Puerto Ricon pilvenpiirtäjät

Puerto Ricon suunnittelija Andreas Seyfarth tunnettiin aiemmin (jos tunnettiin) Manhattanista, joka on pariin otteeseen palkittu - Suomen vuoden perhepeli 1995, Spiel des Jahres 1994 - pilvenpiirtäjäteemainen perhepeli.

Pelin teema on yksinkertainen: pelaajat rakentavat kuudessa eri kaupungissa mahdollisimman paljon mahdollisimman korkeita pilvenpiirtäjiä. Rakennuksien lisäksi pisteitä tuottaa kaupunkien hallitseminen ja korkeimman rakennuksen omistaminen.

Korkeita taloja

Pelaajat rakentavat pilvenpiirtäjiä pienemmistä osista, joita pinotaan laudalla olevien kaupunkien ruutuihin. Kortti määrää, mihin ruutuun kaupungissa taloa saa rakentaa, ja muiden pelaajien työtä jyrättäessä peliin tulee muitakin rajoituksia. Taloa hallitsee se, jonka elementti on siinä ylimpänä.

Peliä pelataan neljä kierrosta, joiden välissä jaetaan pisteitä. Paras pistesampo on kaupunkien hallitseminen (eli enemmistö kaupungin taloista hallussa) ja talojen rakentaminen, mutta myös korkeimman pilvenpiirtäjän omistaja palkitaan.

Yhteenveto

Manhattan on kuiva ja ilkeä peli. Tiukka jyrääminen on päivän sana, mutta parhaiten pärjää kun antaa muiden tapella keskenään ja kerää mahdollisuuksia sieltä, missä niitä tarjotaan. Tiettyä häijyyttä ja pelaajien välistä vuorovaikutusta pelissä siis riittää sitä kaipaaville. Perhepelinä tämä saattaa tuottaa pahaa mieltä.

Parhaiten Manhattan toimii neljällä pelaajalla. Kolminpelissä kolmas hyötyy usein kahden pelaajan tappeluista turhankin paljon, ja kaksinpeli on jotenkin vaisu. Vaisu on myös pelin ulkoasu: tylsä lauta, latteat värit ja aika kamala kuvitus eivät juuri innosta pelaamaan, vaikka peli ihan kelvollinen onkin.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Nopea. Vaihtoehtoja on varsin rajallinen määrä, joten kovin pitkää miettimistä ei tarvitse.	Mutkikkuus: Yksinkertainen. Säännöt ovat melko selkeät, pelin tavoitteen ymmärtää niin ikään helposti.
Onnen vaikutus: Matalahko. Korttien vaikutus rakentamismahdollisuuksiin on harvoin ratkaiseva.	Jännitys: Matala. Todellista jännitystä saa kokea harvoin.
Ilkeys: Korkea. Kilpailu voi olla kovaa, ja varsinkin kolminpelissä hyvä taktiikka on usuttaa muut pelaajat kilpailemaan keskenään.	Vuorovaikutus: Korkea, peli on yhtä kamppailua alueista ja toisten pelaajien pilvenpiirtäjien valtaamista.
Ulkonäkö: Ruma. Lauta on ehkä rumin kokoelmissani ja nappuloiden värit ovat lähes vastenmieliset.	Teema: Toimii. Pilvenpiirtäjät nousevat komeasti ja korkealle.
Pelaajille: Hyvä, pelin ilkeilyelementti ei tosin kaikkia miellytä. Jos se ei haittaa, on Manhattan mainio peli.	Ei-pelaajille: Hyvä. Perhepelipalkinto ei ole turha, vaikeustasoltaan sopii perheen pienemmillekin.
Kaksinpelattavuus: Kohtalainen, kun kumpikin pelaa kahta väriä.	Uudelleenpelattavuus: Kohtalainen. Jostain syystä on jäänyt vähän muiden pelien varjoon.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu useisiin peleihin.
Hyvä 2-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 3-4 pelaajalla.

Linkit

Lasse Märsyn arvostelu
Bruno Faiduttin arvostelu
Tom Vaselin arvostelu BoardGameGeekissä
Kumpulan pelikerhon arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-02-02.