Metro

Metroverkkoa rakentamaan

Pariisin maailmannäyttely, 1898. Metroverkko kaipaa hiomista, jotta se on käyttökunnossa maailmannäyttelyä varten. Pariisin kaupunki palkkaa tehtävään useamman kilpailevan firman, ja sotkuksihan se menee. Ei kai olisi kannattanut maksaa palkkiota vedettyjen tunnelien määrän mukaan...

Noin jotenkin taitaa mennä Metron taustatarina. Järkevällä metroverkon rakentamisella ei nimittäin ole mitään tekemistä tämän pelin kanssa, vaan verkosto tahtoo mennä mahdollisimman pahasti sekaisin. Sehän ei tunnelmaa haittaa, suinkaan.

Nosta ja pelaa

Luonteeltaan Metro muistuttaa hieman Carcassonnea. Kummassakin pöydälle ladotaan laattoja, joiden reunojen on sovittava yhteen aikaisempien kanssa. Metrossa se ei ole ongelma, sillä kaikki palat sopivat kyllä kaikkialle - se, ovatko ne pelaajalle eduksi, on sitten asia erikseen.

Pelilautaa kiertävät metroasemat täytetään aluksi pelaajien junilla. Asemat jaetaan tasan pelaajien kesken. Sen jälkeen alkaa rakentaminen: tavoitteena on yhdistää omat junat päätepysäkeille. Kohteella ei ole väliä, vain reitin pituudella: lopussa yhteydestä tulee pisteitä sen pituuden verran. Jos onnistuu yhdistämään reitin laudan keskellä oleville asemille, pisteet saa tuplana.

Tuuria vähentää hieman se, että käytössä on periaatteessa kaksi laattaa: kädessä on koko ajan yksi, mutta jos sitä ei halua käyttää, voi nostaa pinosta uuden, joka on sitten pakko käyttää. Usein laatan voi käyttää jotenkin hyödykseen.

Toistenkin reittejä saa rakentaa aivan vapaasti. Ainoa rajoitus on se, ettei toista saa kääntää samantien asemalle. Muuten toisten reittejä voi torpata vapaasti, ja se onkin vahvasti pelin henki. Jos voit edistää omaa reittiäsi, hyvä, jos et, niin kiusaa muita. Se on syytä ottaa huomioon, kun peliä lähtee pelaamaan: Metrossa on vaikeaa olla kiltti.

Sotkua

Rataverkosto on melkoisen monimutkainen, sillä laatoissa kiertää jos jonkinlaista silmukkaa. Periaatteessa radat ovat aika selkeä juttu: oikealla puolella menee sisäänmenevä rata, vasemmalla ulostuleva. Sitä ei ole kuitenkaan aivan helppo hahmottaa laudan sotkuista, joten peli on melkoinen haaste visuaaliselle hahmotuskyvylle. Kaikille radan sotkut eivät aukene yhtä hyvin.

Muuten pelin komponentit näyttävät kuitenkin hyviltä. Itse tukevampiin laattoihin mieltyneenä koin ratalaatat kovin ohuiksi, mutta senkin kestää. Ulkoasussa ei ole muuten mitään valittamista. No, ehkä se, että värejään ei saa valita vapaasti, vaan tietyillä pelaajamäärillä pitää käyttää tiettyjä värejä, mutta kun laskee, montako palikkaa pelissä pitäisi olla enemmän, ymmärtää kyllä pelifirman päätöksen järkevyyden.

Peli on Alhambran tapaan suomenkielinen (ja ruotsin-, norjan- ja tanskankielinen). Suomenkielinen toteutus on samaan tapaan mainio ja suomenkielisiä ohjeita lukuunottamatta uskollinen alkuperäiselle.

Lopputulos

Metro on siis oikeastaan aika hyvä peli. Pelin pahin ongelma on se, että yksi pelaaja voidaan savustaa melko helposti pois pelistä ajamalla tämän junat nopeasti asemille. Herrasmiessopimuksella tästä päästään, mutta muutenkin peli jättää lopulta aika tyhjän vaikutelman. Pelaaminen on hauskaa, mutta entä sitten? Laattojen lätkiminen on lopulta aika tyhjänpäiväistä hommaa.

Mikään mestariteos Metro ei siis ole. Kaksinpelinä se on hieman köyhä ja isoimmilla pelaajamäärillä (viisi tai kuusi) todennäköisesti holtittoman kaoottinen (en ole kokeillut, mutta en tiedä haluankokaan). Kolme tai neljä pelaajaa saa siitä kuitenkin kepeän taktisen ja sopivasti ilkeän pelin, jonka parissa viihtyy aikansa.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Melko nopea, tai ainakin pitäisi olla.	Mutkikkuus: Säännöt ja idea ovat hyvin yksinkertaisia, pelilaudalle muodostuvat radat taas hyvinkin mutkikkaita.
Onnen vaikutus: Melko korkea. Kädessä voi pitää yhtä laattaa, joten täysin nosto-onnen varassa ei olla, mutta melkein.	Jännitys: Kohtalainen, varsinkin loppupeliä kohden, kun reitit alkavat valmistua.
Ilkeys: Hyvin korkea. Jonkun pelaajan voi porukalla sulkea kokonaan pois pelistä.	Vuorovaikutus: Melko korkea, toisten pelaajien peliä voi sotkea aika lailla.
Ulkonäkö: Hyvä. Riittävän selkeä, melko laadukkaat komponentit.	Teema: Hölmö, mutta toimii ainakin kuvituksen tasolla.
Pelaajille: Hyvä kevyeksi viihteeksi, sopivan ilkeästi pelaamalla aika tiukkakin taisto.	Ei-pelaajille: Hyvä, suomenkielisyys ja helppous ovat plussaa. Hauska ja kevyt, mutta ehkä hieman ilkeä?
Kaksinpelattavuus: Toimii, mutta ei tarjoa suuria elämyksiä.	Uudelleenpelattavuus: Kohtalainen.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu muutamaan peliin.
Hyvä 3-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 3-4 pelaajalla.

Linkit

Kumpulan pelikerhon arvostelu
Shannon Appelclinen arvostelu RPGnetissä
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-01-31.