Metropolys
| Julkaisija: | Ystari (2008) |
| Suunnittelija: | Sébastien Pauchon |
| Pelaajamäärä: | 2-4 |
| Pelin pituus: | 30-60 min |
| Tähdet: |  |
Samanlaisia pelejä
Die Dolmengötter (1.9)
Genial (Einfach Genial, Ingenious) (1.7)
Da Vincin haaste (1.7)
Flowerpower (1.7)
Touché (1.7)
Pilvenpiirtäjät kohoavat
Metropolys on huutokauppaa talonrakentamisesta: kuka saa oikeuden rakentaa talonsa haluamilleen alueille? Pelaajilla on kullakin 13 taloa, jotka on numeroitu 1-13 ja jaettu kolmeen eri kokoon: isoimmilla numeroilla isoimmat talot ja pienimmillä pienimmät.
Joku pelaajista aloittaa pelaamalla jollekin laudan tyhjistä alueista talon. Seuraava pelaaja voi rakentaa viereiselle alueelle isommalla numerolla varustetun talon. Tätä jatketaan, kunnes viereisiä tyhjiä alueita ei ole tai kukaan ei halua tai voi pelata suurempaa numeroa.
Viimeisenä pelattu talo jää laudalle; se käännetään numeropuoli alaspäin. Muut huutokaupassa käytetyt talot palaavat omistajilleen. Onnellinen voittaja saa aloittaa uuden huutokaupan haluamaltaan alueelta. Tätä jatketaan, kunnes joku pääsee eroon kaikista taloistaan.
Monipuolista pisteenlaskua
Pisteenlasku perustuu salaisiin tavoitteisiin, näkyviin bonuksiin ja enemmistöihin. Laudalla on viisi kaupunginosaa, joista jokaisen parhaimmat talot tehnyt pelaaja nettoaa pisteitä. Joillain alueilla on bonuspisteitä: rakenna talo, saat pisteet (joistain alueista saa myös miinuspisteitä).
Perhepelissä pelaajilla on yksinkertainen salainen tavoite, jonka toteuttamisesta kertyy pisteitä. Pelaajien on rakennettava alueille, jotka ovat joko sillan, patsaan, järven tai laudan reunan vieressä.
Kehittyneessä pelissä pelaajilla on tietty väri, josta saa pisteitä ja lisäksi mutkikkaampi tavoite, joka palkitsee tiettyjen aluemuodostelmien saavuttamisesta: esimerkiksi kolmen alueen ketju tai sillan molempien puolien rakentaminen tuottaa pisteitä.
Omat kokemukseni rajoittuvat vain kehittyneeseen peliin, eikä lautapeliharrastajien kannata juuri perhepeliin aikaansa käyttää. Se on kuitenkin mukava lisä, joka tekee pelistä hieman lähestyttävämmän myös nuoremmille ja vähemmän kokeneille pelaajille.
Tyylikäs tapaus
Metropolysin kansi on yksi tyylikkäimmistä. Pelilauta taas on kerännyt paljon "rumin lauta koskaan"-kommentteja. Ei se nyt niin kamala ole, mutta aika häijy kuitenkin, kunnes siihen tottuu. Voisihan se vähän selkeämpikin olla. Toimii kuitenkin, ja pelin ulkoasu muuten miellytti minua.
Varsin nokkela huutokauppasysteemi tekee pelistä hyvin kiinnostavan ja tarjoaa ihan mukavasti haasteita. Pelasin itseni ensimmäisestä pelistäni komeasti pihalle, kun tuhlasin arvokkaat rakennukseni liian nopeasti. Ostovoima meni, ja tappiohan siitä seurasi. Vaatii siis tuumimista tämä peli.
Ehkä vähän liikaakin? Jos liikaa sortuu miettimään, pelin saanee mukavasti jumiin. Loppupeli vaikuttaa muutenkin vähän kikkailuun taipuvaiselta. Tiedäpä tuota, mutta Metropolystä täytyy ehdottomasti pelata enemmän. Ensivaikutelma on ainakin erittäin lupaava, varsinkin kun pelin pelasi aloittelijapitoisella porukalla 50 minuuttiin. Geekin lupaama puoli tuntia ei ole mahdoton, riippuu tosin jonkin verran siitä, kuinka sutjakkaasti huutokauppaaminen käy.
Tutustumisen arvoinen tapaus, siis, ja vuoden 2008 kirkkaampaa satoa - vaikken erityisesti olekaan uutuuksiin tutustunutkaan.