| Julkaisija: | Suntex International (1982) |
| Suunnittelija: | ei tiedossa |
| Pelaajamäärä: | 2-6 |
| Pelin pituus: | 10 min / jako |
| Tähdet: | |
Kategoriat
Korttipelit
Parhaat kaksinpelit
Samanlaisia pelejä
Battle Line (Schotten-Totten)
Kadonneet kaupungit (Lost Cities)
Balloon Cup
Bohnanza
Lord of the Fries
Mhing on Kiinasta lähtöisin oleva rommipeli. Kuten länsimaisissakin rommipeleissä, tarkoitus on muodostaa kädessä olevista korteista tietynlaiset sarjat. Jako päättyy, kun joku pelaajista saa kätensä järjestykseen. Länsimaisissa rommipeleissä rangaistaan usein häviäjiä; Mhingissä pisteet kerää voittaja, ja pisteiden määrä riippuu siitä, kuinka hyvällä kädellä voittaa.
Pelaajilla on kädessään 13 korttia. Jokaisen vuoron alussa nostetaan kortti. Jos kortit eivät muodosta voittokättä, yksi kortti on heitettävä pois, jonka jälkeen vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Vuorojärjestystä voi rikkoa ottamalla toisen pelaajan poisheittämän kortin itselleen; niin saa tehdä, jos pystyy muodostamaan sarjan käyttäen kyseistä korttia. Sarja pöydätään, ja peli jatkuu.
Voittava käsi on sellainen, jossa on neljä kolmen kortin muodostelmaa (joko kolme samaa korttia tai kolme perättäistä numeroa samasta maasta) ja pari. Pisteitä saa tekemällä erilaisia suorituksia; suoritusten määrä lasketaan yhteen ja muutetaan pisteiksi loivennetun logaritmisen asteikon mukaan. Siten esimerkiksi kolmen suorituksen käsi on kahdeksan pisteen arvoinen, mutta neljällä suorituksella saa jo 16 pistettä.
Suoritukset on valittu hyvin ja ne tarjoavat monenlaisia tavoitteita käden kehittämiseen. Helpoimmasta päästä löytyy esimerkiksi parin tekeminen kakkosista, vitosista tai kahdeksikoista, kolme suoritusta lohkeaa vaikkapa tekemällä kaksi identtistä numerosarjaa ja huikeat kahdeksan suoritusta saa esimerkiksi pelkästään yhtä maata olevalla kädellä. Teoreettinen maksimi on 41 suoritusta, eli 131072 pistettä.
Mhingin ratkaisu piilee usein aloituskädessä. Se pitäisi pystyä arvioimaan ja päättää sitten, mihin suuntaan kättä lähtee kehittämään. Saatuihin kortteihin tulee tietysti mukautua, mutta liialla mielenmuuttamisella ei saa aikaiseksi yhtään mitään. Mieluista voittokättä suunnitellessaan on myös tasapainoteltava nopean valmistumisen ja korkeiden pisteiden välillä. On täysin mahdollista (joskin aika hankalaa) saada aikaan tyystin arvoton käsi, mutta joskus nopeus on hyve. Arvokaskin käsi on hyödytön, jos sillä ei ehdi ensimmäisenä valmiiksi.
Toisaalta kannattaa seurata myös pistetilannetta. Jos joku pelaajista saa aikaiseksi kallisarvoisen huippukäden, peliä on hyvin vaikea voittaa parin suorituksen käsillä. Johtajan kiinniottamiseen tarvitaan silloin vahva, arvokas käsi. Johdossa olevan pelaajan tavoitteena on tietysti lopettaa jako mahdollisimman lyhyeen ja napata pisteet muiden nenän edestä.
Mhing on yksinkertaisettu versio Mahjongista. Ero on sekä pelivälineissä (kortit ja tiilet) että säännöissä. Mhingissä on vähemmän erilaisia pistekäsiä. Mahjongissa erilaisia pistekäsiä on valtavasti, ja ennen peliä onkin sovittava jotkut talosäännöt, joilla pelataan, jos pelaajat ovat lähtöisin eri peliporukoista. Lisäksi pisteitä voidaan laskea monin eri tavoin (esimerkiksi kiinalainen ja japanilainen pisteenlasku ovat aivan erilaisia).
Aloittelijalle Mhinginkin pisteenlaskussa on kuitenkin tekemistä. Suosittelen aloittamaan välittämättä pisteistä. Pelaaminen pelkästään siitä, kuka saa voittokäden valmiiksi ensimmäisenä on ihan mielekästä. Pisteenlaskua voi tuoda peliin myöhemmin.
Mikään ei myöskään estä kokeneempia pelaajia lisäämästä Mahjongin monimutkaisempia ominaisuuksia (hienostuneita pistekäsiä, neljä samaa -sarjoja ja niin edelleen). Pidän joka tapauksessa Mhingin pisteenlaskua varsin näppäränä ja hyvänä tasapainona helpon ja mielenkiintoisen välillä.
Kortteihin suhtaudun hieman kaksijakoisesti. Mahjong-tiiliä miellyttävämpiä pelivälineitä on vaikea löytää. Laadukkaat tiilet ovat sekä näyttävät katsella että mukavat koskettaa. Kortit ovat tylsempi vaihtoehto, vaikka Mhingin korttien kuvitus onkin ihan kelvollista.
Korttien edut ovat kuitenkin merkittävät. Korttipakka kulkee paljon helpommin mukana kuin useiden kilojen painoinen laukku tiiliä. Pelaaminen vaatii vähemmän tilaa ja mikä tärkeintä, sujuu huomattavasti nopeammin. Tiilien sekoittaminen ja muurin kokoaminen on Mahjongissa mukava rituaali, mutta kestää kauan. Kortit sekoittaa ja jakaa äkkiä. Jos haluaa nimenomaan pelata, kortit ovat huomattavasti tehokkaampi vaihtoehto.
Useamman jaon pelaaminen on muutenkin hyvä asia, sillä kyse on varsin tuuripitoisesta pelistä. Vasta useamman jaon myötä pelaajien taitotasojen erot alkavat näkyä, varsinkin jos pelataan uhkapelipisteytyksellä, jossa voittokortin voittajalle antanut pelaaja joutuu maksamaan voittajan pisteet. Kuka tahansa voi voittaa isotkin pisteet onnekkaalla kortinnostolla, mutta tasainen menestys ja häviämisen välttäminen edellyttää taitoa. Mitä useampia jakoja pelaa, sitä parempi on pelikokemus.
Pelin pelaajamääräksi luvataan optimistisesti 2-8. Se on laajempi skaala kuin Mahjongissa, joka toimii käytännössä vain neljällä ja ehkä jotenkuten kolmella. Itse olen kokeillut Mhingiä kahdella, kolmella ja neljällä pelaajalla. Parhaimmillaan peli on kolmella ja neljällä. Kaksinpelinä Mhing on varsin leppoisaa ajanvietettä.
Viidellä pelaajalle pelaisin siten, että yksi pelaajista on kullakin kierroksella jakaja, joka ei pelaa. Jakovuoro kiertää, jolloin kaikki pitävät taukoa joka viidennen kierroksen. Vaikka peliä voi pelata isommallakin porukalla, arvelisin pelin kiinnostavuuden laskevan tasaisesti pelaajamäärän kasvaessa. Jos porukkaa on säännöllisesti seitsemän tai kahdeksan, suosittelen hankkimaan toisen setin kortteja ja jakautumaan kahteen ryhmään.
Mhing on vanha peli, eikä siksi enää saatavilla. Jos haluaa pelin hankkia, suosittelen kääntymään nettihuutokauppojen puoleen. Suomestakin peliä voi löytää, sillä se on julkaistu joskus suomeksikin. Varmin kanava taitaa kuitenkin olla eBay, josta löysin omani. Hintaa pelillä on noin 20 dollaria.
Mhing on tyylikäs paketti. Peliä on Suntexin julkaisemana kahta eri versiota. Itselläni on Deluxe, jonka ero tavalliseen on käsittääkseni laatikko muovisia pelimerkkejä uhkapeliversiota varten. Ilmankin pärjää, vaikka pelimerkit ovatkin ihan peruskäteviä.
Askarteluhenkisille mainittakoon Gareth ja Jane Saundersin Mahjong-sivut, joilta löytyy tulostettavat Mahjong-kortit. Saundersien sivuilta saa tavallisen pelikorttimallin lisäksi kapeampia kortteja, joilla pelaaminen on mukavampaa, jos 13 täysikokoisen kortin pitäminen kädessä tuntuu hankalalta.
Pidän Mhingistä erittäin paljon. Se on pelinä käytännössä Mahjongia parempi. Se, mikä tyylissä ja monipuolisuudessa menetetään, saadaan moninverroin takaisin siinä, että mielekkään pituisen pelin voi pelata inhimillisemmässä ajassa. Harvoin on aikaa tai halua omistaa koko iltaa yhden pelin pelaamiseen. Mhingiä pelaa jo puolessatoista tunnissa ihan hyvän pelin. Yhtä pitkään Mahjong-matsiin menisi helposti neljäkin tuntia.
Vaikka peliä voi olla hieman hankala saada, suosittelen kuitenkin metsästämään. Mhingin selkeiden sääntöjen avulla Mahjongin maailmaan on helppo tutustua. Kun peli tulee tutuksi, voi siihen helposti lisätä uusia ominaisuuksia ja uutta syvyyttä Mahjongista.
Kokeneille Mahjong-guruille suosittelen aasialaisten korttien hankkimista ja pelaamista samoilla säännöillä kuin tiilien kanssa; Mhingin yksinkertaisemmat säännöt ja karusti länsimaistetut kortit ovat luultavasti jokseenkin lattea kokemus.
Selitys eri kenttien merkityksistä
| Tahti: Ripeä, jos pelaajat keskittyvät peliin tarpeeksi. Reippailla pelaajille peli etenee miellyttävän nopeasti. | Mutkikkuus: Melko yksinkertainen. Peliin on helppo päästä sisään, jos ei ota aivan kaikkia ominaisuuksia mukaan heti alusta pitäen. |
| Onnen vaikutus: Korttipeliksikin melko korkea, mutta tasoittuu useamman jaon pelaamisen myötä. | Jännitys: Korkea. Siinä vaiheessa kun huikean arvokas käsi lähestyy voittoa, korttien kyttääminen on erittäin jännittävää. |
| Ilkeys: Matala. Toiselle pelaajalle on vaikeaa tehdä jäynää ainakaan tietoisesti. Kaikki pelaavat vähän omaa peliään. | Vuorovaikutus: Aloittelijoilla matala, mutta menestyvän pelaajan on seurattava tarkkaan muiden peliä. |
| Ulkonäkö: Hyvä, itseäni ainakin korttien tyyli miellyttää, vaikka Mahjong-tiilien tasoista tyyliä ei tavoitetakaan. | Teema: Ei ole. |
| Pelaajille: Hyvä korttipeli, erityisesti rommipelien ystäville jotakuinkin parasta mitä löytyy. Rommipelien Bridge. | Ei-pelaajille: Hyvä, helppo ja jännittävä peli. Sopii myös nuoremmille pelaajille. |
| Kaksinpelattavuus: Toimii. Toiset pitävät hulluna, toiset välittävät vähemmän. Itse tykkäsin. | Uudelleenpelattavuus: Hyvä. |
| Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat. | |
| Arvostelu perustuu vankkaan kokemukseen. |
|
| Hyvä 2-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 2-4 pelaajalla. |
|