Mykerinos
| Julkaisija: | Ystari / Lautapelit.fi (2006) |
| Suunnittelija: | Nicolas Oury |
| Pelaajamäärä: | 2-4 |
| Pelin pituus: | 30-60 min |
| Tähdet: |  |
Peli on ilmainen arvostelukappale.
Kategoriat
Samanlaisia pelejä
Amun-Re
Thebes (Jenseits von Theben)
Tikal
Carcassonne
Web of Power (Kardinal und König)
Egyptin aarteet
Faarao Men-Kau-Ren kreikankielisen nimen mukaan nimetty Mykerinos on teemaltaan varsin löyhä. Pelaajat metsästävät muinaisen Egyptin aarteita mesenaattiensa kunniaksi, tavoitteenaan menestyä museon suuressa egyptologisessa näyttelyssä.
Pohjimmiltaan peli on perusnokkela aluehallintapeli, jossa kamppaillaan rajallisista resursseista sekä kaivauksilla Egyptissä että museossa. Ajoitus on tärkeässä osassa, kun pelaajat yrittävät menestyä pelissä.
Aluehallintaa
Pelin lauta muodostuu neljästä tontista, joista jokainen kootaan kahdesta kuuden ruudun kortista. Jokainen kortti kuuluu jollekin mesenaatille. Satunnaisesti koottava lauta tuo peliin paljon vaihtelua, sillä pelilaudan rakentuminen vaikuttaa monin tavoin pelin kulkuun.
Kuutioita pelataan laudalle joko yksi mihin tahansa tai kaksi jo laudalla olevan kuution viereen. Toisten pelaajien kuutiot ja laudalla olevat pyramidit estävät kuutioketjujen kulkua; pelistä tulee helposti tukkoista. Nopeus on valttia.
Kun tontit pisteytetään, katsotaan kenellä on eniten kuutioita kullakin kahden kortin tontilla. Kaksi parasta saavat valita, ottavatko toisen korteista vai pelaavatko kuutionsa museoon. Muut tontilla olevat pelaajat saattavat saada kortin, mikäli niitä jää yli.
Mesenaatit ja museo
Kortteja kerätään eri syistä. Osassa on suoraan pisteitä. Toisena tavoitteena on kerätä mesenaatteja. Jokaisella mesenaatilla on erikoisominaisuus, jota voi käyttää keräämällä kortteja. Lisäksi mesenaateista saa pelin lopussa pisteitä, sekä tietyistä mesenaateista että täysistä viiden erilaisen mesenaatin seteistä.
Museo määrää mesenaattien arvon. Museon huoneet ovat kahden, kolmen ja viiden pisteen arvoisia. Jos pelaajalla on kuutio museon keltaisen siiven viiden pisteen huoneessa, jokainen keltainen mesenaattikortti on viiden pisteen arvoinen! Ilman sijoitusta museossa mesenaattikortit ovat vain pisteen arvoisia.
Hyville pisteille pääsee siis keräämällä paljon mesenaatteja ja sijoittumalla museon arvokkaisiin huoneisiin niiden mesenaattien kohdalla, joita itsellä on eniten. Valitettavasti samaa yrittävät kaikki muutkin pelaajat.
Tiukkoja päätöksiä
Mykerinos on kaikinpuolin tiukka peli. Tonteilla ei ole hirveästi tilaa, varsinkaan jos pelaajat miettivät siirroissaan blokkausulottuvuutta. Museo on erityisen tiukka ja aikakriittinen paikka. Parhaisiin viiden pisteen huoneisiin pääsee vain huonompien huoneiden kautta, eli sellaisen valtaaminen edellyttää kahden mesenaattikortin ottamisen menetystä.
Tämän kaiken seurauksena Mykerinos onnistuu pakkaamaan lyhyeen kestoonsa varsin paljon tiukkoja päätöksiä. Aikaa on rajallisesti, samoin resursseja joista kilpaillaan. Ajoitus nousee tärkeään rooliin, samoin valintojen priorisointi.
Toteutus
Pienehköön laatikkoon pakattu Mykerinos on suhteellisen siisti tapaus. Suomenkieliset säännöt ovat selkeät ja hyvät, joskin sääntökirjan taustaväri saisi olla astetta hillitympi. Säännöt tulevat kuitenkin selväksi.
Pelin komponentit ovat ihan hyvät. Puukuutiot ovat himpun pieniä, mutta muuten mukavia. Pisteenlaskuradan ja museon sisältävä pelilauta on vähän sekava, mutta ajaa asiansa. Tontti- ja mesenaattikortit ovat paksuja ja toimivia. Mesenaateilla on värien lisäksi oma symbolinsa kullakin, mikä helpottaa tunnistamista.
Yhteenveto
Mykerinos on kaikin puolin tyylikäs tapaus. Lyhyt ja tiivis peli tarjoaa paljon haasteita pelaajille. Omalla kohdallani peli jätti hyvin toimivista mekaniikoistaan huolimatta himpun kylmäksi, koska en ole yleensä ottaen tämäntyyppisten pelien suuri ystävä.
Vertaisin Mykerinosta lähinnä Louis XIV:hen. Kummatkin ovat raikkaita, ideoiltaan toimivia aluehallintapelejä, joista kummastakaan en ole innostunut valtavasti. Mykerinos vie lyhyempänä kuitenkin voiton vertailussa.
Aluehallintapelien ystäville Mykerinos on joka tapauksessa hyvä valinta, enkä muutenkaan pidä peliä ollenkaan huonona valintana suomennettavaksi. Yksinkertainen ja tiivis peli on helppo oppia, teemaltaan hauska ja tarjoaa paljon mietittävää.
Faktalaatikko
Selitys eri kenttien merkityksistä
| Tahti: Ripeä, joskin tiettyä hyytymisvaaraa on pelaajien jäädessä miettimään siirtojaan. | Mutkikkuus: Melko yksinkertainen, aika helppo oppia säännöistä, eikä opettaminen ole paha juttu ollenkaan. |
| Onnen vaikutus: Melko matala. Satunnaisuus toimii hyvin vaihtelun tuojana. | Jännitys: Kohtalainen, varsinkin museon aikakriittisyys tuo hyvää jännityselementtiä peliin. |
| Ilkeys: Melko korkea: kun resurssit ovat näin rajalliset, kiilailua tapahtuu väistämättä. | Vuorovaikutus: Melko hyvä, pääasiassa kilpailua siitä, kuka ehtii paikalle (kaivauksille tai museoon) ensin. |
| Ulkonäkö: Hillitty, perustyylikäs ja toimiva. Paikoin vähän levoton kuvitus, mutta kokonaisuus toimii. | Teema: Egypti-teemat ovat aina hauskoja, samoin arkeologia. Tällä kertaa peli jää teeman suhteen aika pinnalliseksi. |
| Pelaajille: Hyvä, pituuden ja tiukkojen päätösten määrän suhde kohdallaan. | Ei-pelaajille: Hyvä, vähän haastavampi peli, joten ei ihan ensimmäinen pelihankinta, mutta hyvinkin seuraava askel Menolipun jälkeen. |
| Kaksinpelattavuus: Toiminee. Käyttää mielikuvituspelaajaa pitämässä pelin tiiviyttä yllä. | Uudelleenpelattavuus: Hyvä, pelimekaniikkaan on rakennettu paljon vaihtelua, joten pelit rakentuvat joka kerta eri tavalla. |
| Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat. | |
| Arvostelu perustuu yhteen peliin. |
|
| Hyvä 2-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 3-4 pelaajalla. |
|