Niagara
| Julkaisija: | Zoch Verlag (2004) |
| Suunnittelija: | Thomas Liesching |
| Pelaajamäärä: | 3-5 |
| Pelin pituus: | 30 min |
| Tähdet: |  |
Kategoriat
Parhaat perhepelit
Spiel des Jahres -voittajat
Samanlaisia pelejä
Virtaavat vedet
Niagaran kuohuvien putousten yläpuolella joenpenkat ovat täynnä arvokkaita jalokiviä. Pelaajat laskevat kanoottinsa vesille ja yrittävät kerätä jalokivet talteen. Se ei ole helppoa, sillä joki painaa kanootteja koko ajan lähemmäksi putousta. Putouksen reunan yli putoaminen ei ole luonnollisestikaan suositeltavaa.
Joen varsilla on viidenvärisiä jalokiviä. Pelin voittaa keräämällä neljä samanväristä jalokiveä, yhden kutakin väriä tai yhteensä seitsemän jalokiveä. Valinnanvaraa siis riittää, joskin neljän samanvärisen kerääminen on varsin vaikeaa, jos muut pelaajat vain ovat tajuissaan.
Kolmiulotteista tunnelmaa
Niagara on näyttävä peli. Pelilauta on erikoinen: se asetetaan pelilaatikon puolikkaiden päälle. Lauta on Vimmaisten vampyyrien tapaan tuplapaksu, keskellä kulkee syvennys jokea varten. Syvennykseen asetellaan läpinäkyviä muovikiekkoja, jotka muodostavat joen. Kiekot ovat "ruutuja", joilla pelaajien kanootit kulkevat.
Joka vuoro joki virtaa putouksiin päin. Se tapahtuu lisäämällä jokeen kiekkoja yläjuoksun suunnasta. Määrä vaihtelee, tyypillisesti joki virtaa pari-kolme kiekkoa vuorossa. Kun kiekkoja lisätään yläjuoksun suunnasta, jo joessa olevat kiekot luonnollisesti kulkeutuvat alavirtaan ja lopulta putouksesta alas. Hieman ennen putousta joki haarautuu kahtia. Kiekot kulkevat yleensä vuorotellen puolelle ja toiselle. Haarauma hidastaa hieman joen virtausta putoukseen.
Melomisen riemua
Pelaajat melovat kanoottejaan käyttäen numeroituja laattoja. Jokaisella pelaajalla on laatat 1-6 ja säähän vaikuttava pilvilaatta. Näistä joka kierros pelataan yksi - valinta tehdään salaa muilta pelaajilta. Laatat ovat kertakäyttöisiä. Kun kaikki laatat on käytetty, ne saa uudestaan käyttöön.
Laattojen valitsemisen jälkeen alkaa melominen. Pelaajat liikuttavat kahta kanoottiaan kumpaakin numerolaatan arvon verran. Liikkumista rajoittavat yllättävän monet säännöt. Tärkeää on se, että kanootti saa liikkua vain ylä- tai alavirtaan samalla vuorolla. Jalokivien ottaminen ja jättäminen kuluttaa kaksi liikkumispistettä.
Jalokiviä saa rehdin keräämisen lisäksi myös varastaa. Jos osuu toisen pelaajan kanootin kanssa samaan ruutuun ylävirtaan noustessa, saa kanootista napata jalokiven itselleen. Vuorossa myöhemmin tulevat ovat tässä tietysti etulyöntiasemassa. Ensin pelaavien onkin yritettävä varmistaa, että pystyvät keräämään jalokiviä ilman, että myöhemmin vuorossa tulevat saavat ne varastettua.
Putouksen imu
Alimpana olevien jalokivien kerääminen on luonnollisesti mielenkiintoinen haaste. Punaisia jalokiviä voi kerätä vain aivan viimeisistä ruuduista ennen putousta. Pelin perusperiaatteen oppiikin nopeasti: virran mukana mennään pienillä numeroilla ja viimeiset osuudet mennään joen viemänä. Takaisin tullaan sitten isoilla numeroilla.
Tätä toimivaa perusstrategiaa haittaa tosin yksi pikku juttu: joen virtaus riippuu pelaajista. Pienin pelattu numerolaatta kertoo, kuinka monta kiekkoa joki virtaa. Jos kaikki kiiruhtavat isoilla numeroilla virtaa vastaan, joki virtaa hullun lailla. Virtaukseen vaikuttaa lisäksi sää, jota säälaatan pelanneet pelaajat voivat muuttaa. Kyse on mittarista, jonka asteikko on miinus yhdestä plus kahteen - sen verran lisätään tai vähennetään joen virtauksesta.
Niagara on varsin taktinen peli. Vuoroja ei voi suunnitella paljoakaan etukäteen - joku idea on hyvä olla numerolaattaa valitessa ja pitkän tähtäimen suunnittelua tarvitaan sen verran, ettei jää toivottomaan tilanteeseen putouksen reunalle vain säälaatta kädessä, mutta muuten peli on pitkälti reagoimista muiden tekemisiin ja joen virtaukseen. Varastetaan, jos tilaisuus tulee, muuten kerätään sitä, mitä on sopivasti saatavilla.
Yhden tempun poni
Niagara on lopulta aika yksinkertainen peli. Siinä on omat taktiset jujunsa, mutta pelin vetovoima perustuu hyvin pitkälle näyttävään ulkoasuun ja hauskaan jokimekanismiin. Pelimekaniikka on yksinkertainen ja monesti nähty, eikä tarjoa varsinkaan peliharrastajalle suurenmoisia pelielämyksiä.
Perhepelinä Niagara kuitenkin loistaa. Pelin ulkoasu viehättää takuuvarmasti pieniä ja isompiakin pelaajia, lisäksi jokimekanismi on kekseliäs, hauska ja jännittävä. Koko perheen peliksi voinkin suositella Niagaraa varauksetta (sen vahvistaa jo pelin voittama Spiel des Jahres -palkinto), peliharrastajien kannattaa miettiä ennen ostopäätöstä.
Faktalaatikko
Selitys eri kenttien merkityksistä
| Tahti: Melko ripeä. Numerolaatat valitaan yhtä aikaa, paljon miettimistä tehdään kuitenkin vuoron aikana. | Mutkikkuus: Melko yksinkertainen. Näinkin yksinkertaiseksi peliksi sääntöjä on kuitenkin vähän turhan paljon. |
| Onnen vaikutus: Matala. Varsinainen tuuripeli Niagara ei ole, kyse on enemmänkin toisten pelaajien tekemisten vaikutuksista. | Jännitys: Melko korkea. Vesiputouksen konkreettisuus luo tunnelmaa hyvin. |
| Ilkeys: Kohtalainen. Varastaminen on rumaa, mutta tehokasta. | Vuorovaikutus: Kohtalainen. Pelaajat seilaavat joella itsekseen, mutta toisilta pelaajilta varastaminen tuo peliin vuorovaikutusta. |
| Ulkonäkö: Erittäin hyvä. Kaikin puolin todella tyylikäs paketti. | Teema: Hyvä, kiitos nokkelien pelimekanismien ja hyvän fyysisen toteutuksen. |
| Pelaajille: Kohtalainen rennompi peli, kaoottisen ja taktisen ystäville. | Ei-pelaajille: Erittäin hyvä: näyttävä, hauska ja helppo. |
| Kaksinpelattavuus: Toiminee, mutta on luultavasti vähän tylsää. | Uudelleenpelattavuus: Kohtalainen. |
| Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat. | |
| Arvostelu perustuu muutamaan peliin. |
|
| Hyvä 3-5 pelaajalla. Parhaimmillaan 4-5 pelaajalla. |
|
Linkit
Diamanten Joe -lisäosan säännöt
The Spirits of Niagara -lisäosan säännöt
BoardGameGeek