Pentago
| Julkaisija: | Tactic (2006) |
| Suunnittelija: | Tomas Flodén |
| Pelaajamäärä: | 2 |
| Pelin pituus: | 5-15 min |
| Tähdet: |  |
Peli on ilmainen arvostelukappale.
Samanlaisia pelejä
Palkintovoittaja
Pentago on voittanut lukuisia palkintoja; Suomen Vuoden peli (2006) on näistä läheisin. Palkinnot eivät tässä tapauksessa kerro pelin laadusta, vaan palkintoraatien konservatiivisuudesta; sen verran ilmeinen voittajavalinta Pentago on.
Peli on erittäin helppo, jossain määrin syvällinen, näyttää nätiltä... siis kaikin tavoin tuttu ja turvallinen valinta. Pelin ostettuaan tuntee ostaneensa laadukkaan tuotteen, jonka parissa saa hyvinkin kätevästi kulumaan hetken jos toisen.
Ristinollaa käänteellä
Pohjimmiltaan Pentago on vanhaa kunnon ristinollaa: pelaajat latovat kuulia 6x6-ruudukkoon, tavoitteenaan viiden suora. Pelin uutuusarvo on tässä vaiheessa tasan nolla, mutta pelissä on sentään oma käänteensä: laudan neljännekset ovat irrallisia, ja jokaisen siirron jälkeen pelaajan on käännettävä yhtä neljännestä 90 astetta.
Tämä tekee tutusta pelistä juuri sen verran omaperäisen, että sen kehtaa julkaista uutena pelinä. Pelin perusstrategia muuttuu jonkin verran ja tilanteiden ennakointi vaatii yhden ylimääräisen muuttujan seuraamista. Tavallista ristinollaa kiinnostavammaksi peli ei muutu; pelaan itse edelleen mieluummin Gomokua, eli ristinollaa 19x19-kokoisella laudalla.
Sohvapöydän koristeeksi
Pentago sopii oivallisesti nättiä ja yksinkertaista sohvapöytäpeliä kaipaavalle. Kauniin tammisen pelilaudan jättää mielellään esille ja vieraat on helppo saada pelaamaan, koska kuka tahansa osaa pelata Pentagoa noin viiden sekunnin selityksen jälkeen.
Kiinnostavaa olisi tietää, millaiseksi Pentago menee kahden kokeneen pelaajan välillä: onko peli jännittävää ajojahtia, jossa ensimmäisenä virheen tekevä häviää, vai tylsää, jatkuvaa tasapeliä? En tiedä, kun en ole pelannut tarpeeksi, enkä oikeastaan välitä pelatakaan.
Jos haluaa nimenomaan hyvää pelattavaa, parempia ja omaperäisempiä pelejä löytyy runsaasti. Jos kaipaa erityisesti Pentagon kaltaisia kaksinpelattavia abstrakteja pelejä, suosittelen tutustumaan Gipf-sarjaan (Dvonn, Zèrtz); jos taas haluaa muuten vain helposti lähestyttävän pelin, Genial on erinomainen valinta, joka toimii myös kolmella ja neljällä pelaajalla.
Faktalaatikko
Selitys eri kenttien merkityksistä
| Tahti: Ripeä, vuorot ovat yleensä lyhyitä ja peli nopeasti ohi. | Mutkikkuus: Erittäin yksinkertainen; säännöt osaa jo valmiiksi. Syvyyttä riittää jonkin verran. |
| Onnen vaikutus: Erittäin matala. | Jännitys: Kohtalainen. |
| Ilkeys: Melko matala, joskin ikäväähän se on, jos vastapuoli jallittaa ansaan, jossa ei voi kuin hävitä. | Vuorovaikutus: Kaksinpeliksi kohtalainen. |
| Ulkonäkö: Erittäin tyylikäs, tämän kehtaa hyvin jättää esille koriste-esineeksi. | Teema: Ei ole. |
| Pelaajille: Turhan yksinkertainen, parempia vaihtoehtoja on paljon. | Ei-pelaajille: Hyvä, jos haluaa nätin ja helpon pelin. Parempiakin on, mutta ei tämäkään huono valinta ole. |
| Kaksinpelattavuus: Erinomainen. | Uudelleenpelattavuus: Nopea, joten uusintaerän ottaa vaivattomasti. |
| Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat. | |
| Arvostelu perustuu muutamaan peliin. |
|
| Hyvä 2 pelaajalla. Parhaimmillaan 2 pelaajalla. |
|