Phoenicia

Scifistä fantasian kautta Foinikiaan

Outpost on vanha peli, jossa pelaajat rakentelivat scifitukikohtiaan perinteiseen rakennuspelien malliin: ensin tuotantoa, sitten voittopisteitä. Peli on kuulemma hyvä, mutta ei tyystin ilman puutteita. Lookout Games teki siitä uuden fantasia-aiheisen laitoksen nimellä The Scepter of Zavandor (tai Das Zepter von Zavandor). Iskevästä nimestään huolimatta tämä peli ei minua sytyttänyt, vaikka perusidealtaan toki pätevä onkin.

Kun kuulin, että Phoenicia kierrättää samoja ideoita, mutta suurin muutoksin, innostuin, varsinkin kun suunnittelija Tom Lehmann vaikutti kokevan alkuperäisessä pelissä jokseenkin samat ongelmat kuin minä. Eikä tarvinnut pettyä: Phoenicia on selkeästi parempi kuin Zavandor.

Moottorit pyörimään

Talouspeli tämäkin. Pelaajat kehittelevät foinikialaisia sivilisaatioitaan. Alussa hallussa on yksinkertaisia perustekniikoita: metsästys ja maanviljelys tuottavat elannon. Pelin aikana pelaajat haalivat uusia kortteja, jotka tuottavat varallisuutta, voittopisteitä ja työpaikkoja työläisille.

Kehitys on hyvin vahvasti ohjelmoitua. Kortit on jaettu neljään eri ryhmään, jotka tulevat peliin tietyssä järjestyksessä. Ryhmän sisällä kortit tulevat satunnaisessa järjestyksessä. Tämä on tärkeää, jotta pelissä on kunnollinen kaari - halvat ja heikot kortit ensin, kalliit ja voimakkaat aivan lopussa - mutta peli voi kieltämättä tuntua itseään toistavalta.

Kortit myydään huutokaupalla. Peliin tulee joka kierros pelaajien määrän verran kortteja ja kierroksen aloittaja valitsee, mikä korteista myydään. Korkeimman tarjouksen tehnyt vie kortin, jonka jälkeen aloittaja valitsee uuden kortin myyntiin ja niin edelleen. Kun aloittaja ei halua enää jatkaa, seuraava pelaaja pääsee valitsemaan ja niin edelleen.

Huutokauppamekanismi on selkä ja toimiva. Tuotteilla on minimihinnat, mikä varmistaa sen, että erittäin hyviä diilejä ei saa vain siksi, että muilta on rahat loppu. Toisaalta kaiken lähtöhinnoilla ostava menestyy usein hyvin.

Hyviä ideoita

Raha on toteutettu mielenkiintoisella tavalla. Periaatteessa yksi tuotanto on yksi raha, mutta pelissä on kahta valuuttaa: kolikoita ja kortteja. Neljällä tuotannolla saa yhden kortin: korttien arvo vaihtelee neljästä kuuteen, keskiarvon ollessa viisi. Hyppäys kolmesta kolikosta yhteen korttiin on siis varsin merkittävä, vaikka tuotanto nouseekin vain kolmesta neljään.

Toisia rahan satunnaisuus ärsyttää. On tietysti kurjaa nostaa nippu nelosia, mutta itse en ole kokenut tätä ongelmaksi. Tietty epävarmuus on vain hyvä juttu huutokaupoissa. Tähän on lisäksi helppo tehdä korjauksia poistamalla nelosen ja kuutosen arvoisia kortteja rahapakasta, esimerkiksi.

Varastointi on myös tärkeä mekanismi: pelaajilla on tietyt rajoitukset, montako korttia ja kolikkoa varastoihin mahtuu. Näitä rajoja katsellaan kierroksen aikana pari kertaa. Suuria rahamääriä ei siis voi hamstrata, ellei hanki kunnon varastoja. Rahantuloon keskittyvä pelaaja huomaa heittävänsä joka kierros rahaa pois.

Tämä kaikki tasoittaa Phoeniciaa jonkin verran: pelkkä tuotannon määrä ei ratkaise. Loppupelissä on tärkeää, että rahaa tulee riittävästi - kalleimmat kortit maksavat 25-30, joten ainakin sen verran rahaa on pelin lopussa pystyttävä tuottamaan - mutta heikoillekin tuloille jäänyt pelaaja voi menestyä ihan hyvin, jos ei välttämättä voitakaan. Tässä Phoenicia eroaa jyrkästi vaikkapa St. Petersburgista, jossa tuloissa jälkeen jääminen tietää varmaa tappiota. Ennen kaikkea: rikkain pelaaja ei automaattisesti voita.

Tiettyä rikkaat rikastuvat -ilmiötä (tai köyhät köyhtyvät) Phoeniciassa on kuten muissakin genren peleissä, mutta ainakin Zavandoriin verrattuna Phoenicia vetää pidemmän korren. Muutenkaan vaihdos rahankeruusta voittopisteisiin ei ole niin selkeä kuin yleensä: voittopisteitä voi ja täytyy kerätä jo pelin alkuvaiheissa.

Pikkupuutteita

JKLM Games ei ole tainnut vielä tähän päivään mennessä tehdä kaunista peliä, eikä Phoenicia valitettavasti poikkea firman linjasta. Edistystä on tapahtunut, mutta totuus on karu: Phoenicia on melko ruma ja ennen kaikkea kärsii käytettävyysongelmista. Tärkeää informaatiota on korteissa pikkupräntillä, pääasiassa pisteenlaskuratana toimiva pelilauta on muuten täysin hyödytön, kehno ohjekirja tekee sinänsä yksinkertaisesta pelistä tarpeettoman sekavan... Parantamisen varaa olisi paljon. Ongelmat eivät kuitenkaan ole ylitsepääsemättömiä, vaan haittaavat lähinnä uusia pelaajia - pelinkin kokemuksella pärjää jo paremmin.

Phoenicia toimii suhtkoht siististi eri pelaajamäärillä. Skaalaamista tehdään vähentämällä pelin tulevien korttien määrää: kaikki kortit ovat pelissä, mutta niiden määrä vaihtelee. Tämä johtaa siihen, että kaksinpeli on mielestäni aika tylsä juttu. Itse en mielelläni kaksinpeliä pelaa. Muuten pelaajamäärällä ei ole juuri merkitystä.

Epäilyksiä ja suositus

Lopullinen arvosana antaa vielä odottaa itseään, mutta joka tapauksessa Phoenicia on vuoden 2007 parhaita pelejä. En usko, että arvosana nousee viiteen tähteen - lähinnä kyse on siitä, pysyykö se tässä vai putoaako alemmas. Se taas riippuu siitä, kuinka hyvin peli kestää toistoa.

Vaikuttaisi siltä että kestää: peli on netissä pelattavissa JKLM Interactivessa, jossa aktiivisimmalla pelaajalla on yli 500 peliä - vieläpä pääasiassa kaksinpelejä. Erilaisia lähestymistapoja pelissä riittää ihan tarpeeksi: alennuksia toisiin kortteihin tuottavat korttien kerääminen ja työläisiin panostaminen ovat esimerkiksi kaksi hyvin erilaista tapaa pelata.

Phoenicia ei ole sellainen helmi, jota suosittelisin aivan kaikille, mutta optimointiviritysten ystäville se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Melko ripeä, huutokaupat pitävät pelaajat mukana pelissä ja hallinnointivaiheita voi tehdä samanaikaisesti. Kokeneet pelaajat pelaavat Phoeniciaa nopeasti.	Mutkikkuus: Kohtalainen. Pääasiassa selkeä, mutta pelissä on muutama hankalampi juttu. Epäselvä sääntökirja ei auta, pelin opetteleminen voi olla työn takana. Kannattaa vilkuilla BoardGameGeekistä sääntökeskusteluja ja FAQ:eja, ne auttavat.
Onnen vaikutus: Melko matala. Rahakorteissa on tuurielementtiä jonkun verran, mutta en usko sen olevan ratkaisevassa asemassa.	Jännitys: Korkea, peliin on saatu - vaihtelun menettämisen hinnalla - hyvää jännitystä kun kortit muuttuvat arvokkaammiksi pelin edetessä.
Ilkeys: Melko matala. Toisten himoitsemia kortteja voi viedä nenän edestä, mutta vain jos on tienannut paremmin rahaa... Huutokauppa on huutokauppaa, siinä ei sinänsä voi juuri ilkeillä.	Vuorovaikutus: Melko matala. Huutokaupassa toki mitellään kenen rahat riittävät, mutta muuten pelaajat kehittelevät omaa peliään. Suoraa vuorovaikutusta pelaajien välillä on vähän.
Ulkonäkö: Kohtalaisen siisti, mutta ei missään nimessä kaunis. Jonkin verran käytettävyysongelmiakin.	Teema: Ihan hyvä, jos nyt ei fantastinenkaan. Foinikialaiset ovat sentään hieman harvinaisempi aihe.
Pelaajille: Erittäin hyvä valinta optimointipelien ystäville, mutta ei sellainen mestariteos, joka kaikkien täytyisi testata.	Ei-pelaajille: Huono, turhan kuivakka ja mutkikas. Ei ainakaan ilman kokeneen pelaajan osallistumista.
Kaksinpelattavuus: Toimii, mutta itse pidän pahasti tylsänä. Toiset tykkäävät kuitenkin enemmän.	Uudelleenpelattavuus: Hyvä, joskin korttien toistuminen suhtkoht samassa järjestyksessä herättää pieniä epäilyksiä pelin kestävyydestä.
Kieliriippuvuus: Pelin komponenteissa on jonkun verran tekstiä, apulapuilla pärjää.
Arvostelu perustuu useisiin peleihin.
Hyvä 2-5 pelaajalla. Parhaimmillaan 3-5 pelaajalla.

Linkit

Brian Banklerin arvostelu BoardGameGeekissä
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-03-15.