Power Grid (Funkenschlag)

Pääosassa sähköverkko

Power Grid saavutti suosiota jo vuonna 2001 alkuperäisessä muodossaan Funkenschlagina. Friesen oman 2F-Spielen saksankielisenä ja erittäin vaatimattomin komponentein julkaisema peli jäi kuitenkin pienen piirin iloksi. Pelistä saatiin onneksi uusi laitos, joka julkaistiin myös englanniksi. Uusi laitos on huomattavasti aikaisempaa parempi, sekä ulkoasultaan että pelillisesti.

Pelaajien tehtävänä on rakentaa sähköverkko ja tuottaa sähköä voimalaitoksilla. Lopullisena tavoitteena on rakentaa tietyn kaupunkimäärän kattava verkko; lopussa voittaa se, joka pystyy viimeisellä kierroksella tuottamaan sähköä useimpaan kaupunkiin.

Komponentit

Nopea katsaus pelin komponentteihin: tyylikkäälle ja melko selkeälle pelilaudalle pelataan tyypillisiä pieniä puutönöjä. Polttoaineita kuvataan niin ikään puisilla päniköillä. Voimalakortit ovat hienoja ja selkeitä. Ainoa napinan aihe on kehno paperiraha, joka on aina huono juttu peleissä, joissa rahaa siirrellään jatkuvasti.

Voimalaitoksen omistajaksi

Peli rakentuu erilaisista vaiheista ja osista. Kierrokset alkavat huutokaupalla, jossa pelaajat ostavat itselleen voimalaitoksia. Erilaiset voimalat tarjoavat pelaajille erilaisia mahdollisuuksia: erot näkyvät polttoaineessa (vaihtoehtoina ovat hiili, öljy, molempia käyttävä hybridi, jätteet, uraani ja ympäristöystävälliset tuulivoima ja ydinfuusio), käytetyn polttoaineen määrässä ja kaupunkikapasiteetissa.

Voimalat tarvitsevat poltettavaa tuottaakseen virtaa kotitalouksille. Polttoainetta ostetaan markkinoilta, hinta riippuu siitä, miten kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Jos jotain polttoainetta ostetaan enemmän kuin sitä tulee markkinoille, sen hinta nousee tasaisesti. Jos tavaraa tulee markkinoille tarvetta enemmän, hinta laskee.

Rakentamaan

Alkuperäisessä Funkenschlagissa rakennusvaihe toteutettiin piirtämällä sähköverkkoa kartalle vahaliiduilla. Power Gridissä käytetään valmiita verkostoja, joissa yhteydet kaupunkien välille on määritelty. Muutos nopeuttaa ja selkiyttää peliä paljon.

Kartat (laudan toisella puolella on USA, toisella Saksa) ovat mielenkiintoisia ja kaikkea muuta kuin tasaisia. USAssa esimerkiksi on keskukset itä- ja länsirannikoilla, ja mantereen ylittäminen on erittäin kallista. Saksassa Ruhrin alue on halpa keskus. Kartan kanssa tutuksi tuleminen ja sen analysoiminen onkin osa pelissä menestymistä.

Kartat on näppärästi jaettu alueisiin, joista jokaisella on sama määrä kaupunkeja. Alueita otetaan peliin yhtä monta kuin pelissä on pelaajia, joten tiedossa on aina yhtä jännittävä ja tiivis peli. Pelilautakin saa mukavasti vaihtelua, sillä pelaajat valitsevat mukaan otettavat alueet joka kerralla erikseen.

Voimalanpidon haasteet

Pelin tarjoamat haasteet keskittyvät erityisesti kolmelle osa-alueelle. Selkeästi erottuu voimalahuutokauppa, jossa pelaajat kilpailevat saadakseen parhaat voimalat. Kyse ei ole vain yksittäisten hyvien voimaloiden hankkimisesta, vaan pelaajien tulee ajatella myös suurempaa kokonaisuutta: pelin kuluessa on kerättävä kolme voimalaa, joilla on tuotettava lopussa virtaa mahdollisimman moneen kaupunkiin voitonmahdollisuuksien maksimoimiseksi. Turhia ostoksia, eli nopeasti paremmaksi päivitettäviä välikapasiteettien voimaloita on vältettävä.

Toinen osa-alue on polttoainemarkkinat, joilla on tehtävä hyviä ratkaisuja. Osittain tämä nivoutuu voimaloiden hankkimiseen, sillä eri voimalatyyppien esiintyminen pelaajilla vaikuttaa olennaisesti polttoaineiden kysyntään ja sitä kautta hintaan - luonnollisesti kannattaa käyttää voimaloita, joiden polttoaine on edullista. Taktisella ostamisella voi ja pitää lisäksi manipuloida polttoaineen hintoja.

Kolmas selkeä alue on sähköverkon rakentaminen. Kyse on vähemmän reittien valinnasta (siirtyminen piirtämisestä valmiiden reittien käyttöön vähensi sitä painotusta merkittävästi) ja enemmän ajoituksesta. Kaupunkien yhdistämiseen liittyy toisaalta tulojen hankkiminen tuottamalla sähkövirtaa mahdollisimman moneen kaupunkiin, toisaalta pysytteleminen sopivalla paikalla vuorojärjestyksessä. Ensimmäisenä olevaa rangaistaan, joten todellinen menestyjä ei ykköspaikkaa pidä.

Erilaiset pelimekaniikat nivoutuvat mielenkiintoisella tavalla yhteen. Lopputulos ei ole aivan täysin elegantti, vaikka peli onkin onneksi varsin helppo opetettava. Lisäksi peli on varsin matemaattinen. Tarvittava matematiikka on puhtaasti yhteenlaskua, mutta joka vuoro pitää laskeskella hintoja yhteen - tämä ei ole ehkä kaikkien mieleen. Kokonaisuutena sanoisinkin, että Power Grid on peliharrastajan peli.

Pelissä on puutteensakin. Loppupeli on niistä pahin - se on jotenkin kömpelö. Loppu voi tulla turhankin yllättäen, jolloin voi olla hieman sattumastakin kiinni, montako kaupunkia pystyy ruokkimaan ratkaisuvuorolla. Polttoainemarkkinoilla voi lisäksi pelata jonkin verran kuninkaantekijää. Nämä ovat tietysti asioita, jotka pitää huomioida.

Yhteenveto

Muutokset Funkenschlagista ovat hyviä; pelistä on poistettu epäolennaisuuksia, jolloin pelin pituutta on onnistuttu karsimaan tuntuvasti. Sittenkin kyseessä on varsin pitkä ja raskas peli, euromittapuulla, ja pelisessioon onkin syytä varata pari tuntia. Parhaimmillaan peli on luultavasti neljällä tai viidellä pelaajalla.

Peli toimii jopa kahdella pelaajalla, mutta se on omanlainen elämyksensä ja itse ainakin pelaan mieluummin muita pelejä, jos pelaajia ei kahta enempää löydy. Kuusikin pelaajaa laudan ympärille sopii, mutta silloin odotteluaika venynee todennäköisesti jonkin verran.

Power Grid on joka tapauksessa mainio peli taloudenpidosta ja huolellisesta suunnittelusta ja laskelmoinnista pitävälle. Se on myös erinomainen osoitus siitä, millaisia ihmeitä tiukalla editoinnilla peleille voidaan tehdä.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Kohtalainen. Eniten odottelua on rakenteluvaiheessa, koska rakentaminen edellyttää laskelua ja pähkäilyä, ja toisten pelaajien rakentamiset vaikuttavat siihen, mitä voi tehdä, mikä rajoittaa ennakkoon miettimistä.	Mutkikkuus: Kohtalainen. Power Grid on haastava peli, jonka säännöt ovat kuitenkin melko intuitiiviset. Pelin opettaminen on helppoa, opetteleminen vaikeampaa.
Onnen vaikutus: Melko matala. Huutokaupassa voi joskus käydä hyvä tuuri, jos pääsee viimeisenä ostamaan hyvän voimalan ilman kilpailua.	Jännitys: Melko korkea. Power Grid on pitkälti kyttäämistä ja sopivien tilaisuuksien odottelua. Huutokauppa tuo oman jännityksensä.
Ilkeys: Melko korkea. Vaikka toista on vaikea rakentamalla blokata, polttoainemarkkinoilla käydään erittäin kovaa peliä varsinkin loppukähinöissä.	Vuorovaikutus: Kohtalainen. Vuorovaikutus toisten pelaajien kanssa on rajallista, mutta huutokaupoissa on oma vuorovaikutuselementtinsä, samoin kaupunkien blokkailussa ja polttoaineiden ostamisessa.
Ulkonäkö: Tyylikäs ja toimiva. Pelin graafinen ilme on varsin omaperäinen ja paperilappurahoja lukuunottamatta varsin käytännöllinen.	Teema: Hyvä. Pienillä muutoksilla tästä saisi junapelin, mutta sinänsä teema toimii vahvasti.
Pelaajille: Erittäin hyvä peli, ei ansiotta BoardGameGeekin listojen kärjessä.	Ei-pelaajille: Liian mutkikas useimmille, mutta jos tosissaan haastavan pelin haluaa, Power Grid on ehkä sittenkin selkeimmästä päästä ja siksi parhaita valintoja.
Kaksinpelattavuus: Toimii, mutta parempiakin kaksinpelejä on.	Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Kaksi karttaa, joiden muoto vaihtelee pelistä toiseen lisäävät pelin mielenkiintoa.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu useisiin peleihin.
Hyvä 3-6 pelaajalla. Parhaimmillaan 4-5 pelaajalla.

Linkit

Bruno Faiduttin arvostelu
Richard Fawkesin arvostelu BoardGameGeekissä
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-03-15.