| Julkaisija: | Rio Grande Games / Alea (2002) |
| Suunnittelija: | Andreas Seyfarth |
| Pelaajamäärä: | 3-5 |
| Pelin pituus: | n. 45-120 min |
| Tähdet: | |
Kategoriat
Samanlaisia pelejä
San Juan
Cuba
Age of Steam: Montréal Métro
Age of Steam: America / Europe
Race for the Galaxy
Kristoffer Kolumbus löysi Puerto Ricon 1400-luvun lopussa. Viisikymmentä vuotta myöhemmin siitä tuli kukoistava paikka. Pelaajat ovat vastuussa tämän kukoistuksen aikaansaamisesta toimiessaan Uudessa Maailmassa tavoitteenaan maallinen maine ja kunnia.
Andreas Seyfarthin aiempiin meriitteihin kuuluu Manhattan, jokseenkin kuivahko nappuloidenasettelupeli. Puerto Rico ei onneksi muistuta juuri Manhattania.
Kullakin pelaajalla on Princes of Florencen tapaan oma pelilauta, joihin on kuvattuna kaupunki ja maaseutua. Kaupunkiin pelataan rakennuksia, maaseudulle plantaaseja.
Plantaaseja ja samalla erilaisia tuotantohyödykkeitä on viittä eri lajia: maissia, indigoa, sokeria, tupakkaa ja kahvia. Rakennuksia on parisenkymmentä erilaista. Eri hyödykkeille on omat tuotantolaitoksensa, lisäksi on kauppoja, varastoja, yliopistoa, satamaa ja muuta mielenkiintoista.
Kaikkien rakennusten ja plantaasien käyttövoimana toimivat asukkaat, pienet pyöreät ruskeat nappulat. Rakennukset ja plantaasit ovat hyödyttömiä ja vailla vaikutusta ilman työläistä.
Pelin rakenteessa piilee Puerto Ricon edistyksellisin piirre, sen pelimekaniikan hienous. Sen sijaan, että kierroksen vaiheet toistuisivat joka kierroksella samassa järjestyksessä, vaihtelee niiden järjestys joka kierroksella ja vain osa vaiheista ylipäätään suoritetaan.
Kutakin vaihetta edustaa tietty "rooli" (pormestari, kauppias, rakentaja, uudisasukas, kapteeni, tuottaja ja kullankaivaja), joista jokainen pelaaja valitsee joka kierros yhden. Siis hieman Verräterin ja Citadelsin tapaan, erona tosin se, että valinta ei ole salainen.
Valinta ei ole salainen, koska kaikki pelaajat toteuttavat valitut vaiheet. Valinta tapahtuu lisäksi siten, että kierroksen aloittaja valitsee ensin, minkä vaiheen haluaa pelata, jonka jälkeen kyseinen vaihe pelataan ja vasta sitten seuraava pelaaja valitsee oman vaiheensa. Se pelaaja, joka vaiheen valitsee, hyötyy vaiheesta yleensä enemmän kuin muut pelaajat. Hyvin valitusta roolista hyötyy vain valitsija itse.
Pormestari vastaanottaa uudet asukkaat, eli kukin pelaajista saa tyypillisesti yhden asukkaan lisää. Pormestarivaiheen valinnut pelaaja saa lisäksi yhden ylimääräisen. Uudisasukas taas auttaa työllistämään asukkaita. Kukin pelaajista saa halutessaan perustaa uuden plantaasin.
Rakentaja mahdollistaa rakennusten pystyttämisen. Se maksaa, eikä rahaa ole koskaan liikaa. Rakennuksiakin on rajallinen määrä. Kauppiaalle myydyt tavarat sen sijaan tuottavat rahaa.
Tuottaja käynnistää tavarantuotannon. Jokainen pelaaja tuottaa tavaraa sen mukaan kun plantaasit ja tuotantolaitoksen antavat myöten. Kapteenin valinta tuottajan jälkeen on tyypillistä, pitäähän tavarat saada pois kuljeksimasta. Tuotteiden laivaaminen on helppo tapa saada voittopisteitä, jokainen laivattu tynnyri tarkoittaa yhtä voittopistettä.
Kullankaivaja on itsekäs rooli. Sen valinnut pelaaja saa pankista yhden dubloonin. Roolivalintaa tekee mielenkiintoikseksi se ominaisuus, että rooleja on aina kolme enemmän kuin pelaajia (alle viidellä pelaajalla jätetään kullankaivajia pois tarpeen mukaan, viidellä otetaan mukaan kaksi), jolloin kolme jää kullakin kierroksella käyttämättä. Näille kolmelle laitetaan kierroksen lopuksi yksi dublooni. Pian niistä tulee hyvinkin houkuttavia!
Kierroksia pelataan, kunnes joku loppuehdoista saavutetaan. Joko pormestarivaiheen jälkeen asukkaita ei enää riitä laivan täyttämiseen, voittopistemerkit loppuvat kesken tai joku rakentaa kaupunkinsa täyteen rakennuksia.
Tällöin kierros pelataan loppuun ja sen jälkeen koittaa pisteiden lasku. Pelin aikana kerättyihin voittopisteisiin lisätään rakennusten pistearvot ja mahdolliset pisterakennuksista saatavat pisteet (pelissä on viisi erittäin kallista rakennusta, jotka kukin antavat pelin loputtua lisäpisteitä erilaisin perustein). Eniten pisteitä saanut voittaa.
Puerto Rico on kiinnostava peli sekä strategisella että taktisella tasolla. Peliin kannattaa lähteä mielessään joku strategia. Kaksi peruslinjaa ovat voittopisteiden kerääminen laivaamalla (tyypillisesti maissia) tai rakentamalla rakennuksia.
Tärkein strateginen kysymys on kuitenkin sama kuin esimerkiksi St. Petersburgissa: milloin alkupelin rahan- ja resurssientavoittelu on syytä muuttaa pisteidenkeräämiseksi? Alkuvaiheessa tarvitaan rahaa ja tuotantoa, mutta lopussa on keskitytttävä pisteiden keräämiseen.
Taktisella tasolla kannattaa miettiä tarkkaan roolivalintoja. Tuottaja on usein melkoinen katastrofivalinta, joka tuottaa pisteitä muille. Tarkkaan valittu rooli auttaa itseä, mutta ei muita. Vaikka pelaajien välinen suora vuorovaikutus onkin vähissä, hyvä pelaaja miettii myös muiden peliä roolia valitessaan.
Pelin on kuvittanut Franz Vohwinkel ja ihan laadukkaasti onkin, joskin kansikuva on vähän vaisu. Mukana tulee paljon kaikenlaista sälää: erilaisia rahoja, voittopistemerkkejä, rakennuksia, plantaaseja, kortteja, lautoja ja nappuloita moneen makuun. Osat ovat laadukkaita.
Miinusta tulee pyöreistä asukasnappuloista, ne tahtovat vieriä vähän mihin sattuu. Englanninkielisessä laitoksessa on lisäksi yksi valitettava kirjoitusvirhe (Guild Hall -rakennus koskee tuotantorakennuksia, tekstin pitäisi kuulua for each large/small production building
- nyt sana production puuttuu ja hämmentää suuresti).
Muuten pelin ulkoasussa ja toteutuksessa ei ole valittamista. Sääntökirja varsinkin on miellyttävän selkeä, tuttuun tapaan Alealta. Peli toimii yhtä lailla kolmella, neljällä tai viidellä pelaajalla, itse pidän ehkä eniten kolmin- tai nelinpelistä.
Puerto Rico ei ole suotta klassikkoasemaansa saavuttanut. Peli ei ole täydellinen, mutta erittäin hyvä. Vahvaa pelaajien välistä vuorovaikutusta haluaville sitä en kuitenkaan suosittelisi, sillä se on Puerto Ricon suurin heikkous. Itseäni se ei kuitenkaan haittaa yhtään.
Peli ei ole aivan helppo oppia, enkä suosittelisi sitä ihan ensimmäiseksi lautapeliksi, enkä välttämättä toiseksikaan Carcassonnen jälkeen. Mikään mahdottoman vaikea tapaus Puerto Rico ei kuitenkaan ole, vaan aukenee kyllä muutamalla pelillä, kunhan rakennukset ja eri roolit tulevat pelaajille niin tutuiksi, ettei niitä tarvitse miettiä ja muistella sen kummemmin pelin aikana.
Puerto Ricosta kiinnostuneiden kannattaa myös tutustua pelin korttipeliversioon San Juaniin. Itse pidän tästä pikkuveljestä jopa enemmän kuin Puerto Ricosta.
Selitys eri kenttien merkityksistä
| Tahti: Ripeä. Vuorot ovat lyhyitä, kun jokainen pelaaja tekee jotain joka vaiheessa. | Mutkikkuus: Kohtalainen. Ei aivan helpoimmasta päästä, mutta rakenteeltaan selkeä ja looginen. Pari peliä riittää sääntöjen oppimiseen, taktiikoiden hiominen vaatii useita pelejä. |
| Onnen vaikutus: Alhainen. Joitain satunnaistekijöitä, mutta niiden merkitys on vähäinen. | Jännitys: Kohtalainen. Peli on usein melko tiukkaa, joten toisten tekemisiä saa seurata jännityksellä. |
| Ilkeys: Melko alhainen. Joitain satunnaisia mahdollisuuksia tehdä jäynää muille, mutta ei kuitenkaan usein. | Vuorovaikutus: Kohtalainen. Vuorovaikutus on melko epäsuoraa, mutta menestyäkseen on mietittävä, mitä muut pelaajat mistäkin toiminnosta hyötyvät; pelkästään omaa etuaan ajatteleva pelaaja auttaa huomaamattaan muita. |
| Ulkonäkö: Hyvä. Osat selkeitä ja miellyttävän näköisiä. | Teema: Kohtalainen. Ei erityisen kiinnostava, mutta ihan toimiva. |
| Pelaajille: Ehdottomasti. Pelien parhaimmistoa, varsinkin jos ei kaipaa pelaajien välistä toimintaa. | Ei-pelaajille: Kokeilemisen arvoinen, mutta ei välttämättä aivan ensimmäiseksi tuttavuudeksi. |
| Kaksinpelattavuus: Kuuleman mukaan suorastaan hyvä. En ole kuitenkaan itse kokeillut. Itse pelaan kahdestaan mieluummin San Juania. | Uudelleenpelattavuus: Erinomainen. Aina on uusi taktiikka, jota voi kokeilla. |
| Kieliriippuvuus: Pelin komponenteissa on jonkun verran tekstiä, apulapuilla pärjää. | |
| Arvostelu perustuu vankkaan kokemukseen. |
|
| Hyvä 3-5 pelaajalla. Parhaimmillaan 3-4 pelaajalla. |
|
Bruno
Faiduttin arvostelu
Lasse Märsyn arvostelu
Shannon Appelclinen arvostelu RPGnetissä
Kumpulan pelikerhon arvostelu
Seyfarth kertoo, mistä peleistä sai ideoita Puerto Ricon tekemiseen
BoardGameGeek