Race for the Galaxy

Avaruuden asuttajat

Hyviä avaruusteemaisia pelejä saa hakea. Saksalaispeleissä scifiteemat eivät vedä, joten scifijuttujen tekeminen jää pääasiassa jenkkien vastuulle. Fantasy Flightiltä scifipelejä tulee, mutta niissä on usein teema kunnossa ja mekaniikat mitä sattuu.

Race for the Galaxy on kuitenkin jotain muuta. Vuonna 2007 hienon nousun (tai paluun) tehnyt Tom Lehmann (Phoenicia) on takuunimi suunnittelupuolella. Scifiteemakin toimii kaikessa geneerisyydessään, sillä tuttuja avaruuselementtejä pelistä löytyy aivan riittävästi. Vahvaa teemaa kaipaaville peli tosin voi olla pettymys. Korteilla on toki avaruushenkiset nimet, mutta korttien nimien ja toimintojen yhteydet ovat pääasiassa varsin etäisiä.

Pelin kuvitus tukee teemaa, kortit ovat tyylikkäitä jos hitusen turhan tummasävyisiä. Korttien symbolit ovat pieniä, joten taiteelle on runsaasti tilaa. Välillä ehkä vähän liikaakin, sillä ei haittaisi, jos korttien teksti olisi vähän isompaa. Symbolit sentään ovat erinomaisia: niiden omaksuminen vie aikansa, helposti muutaman pelin, mutta kun ne oppii, ne välittävät runsaasti informaatiota hyvin tiiviisti ja tyylikkäästi.

San Juan avaruudessa

San Juanin mainitsemiselta on tässä yhteydessä vaikea välttyä. Lehmann teki Richard Borgin kanssa oman ehdotuksensa Puerto Rico -korttipelistä ja vaikka Alea Andreas Seyfarthin peliin päätyikin, Lehmannin ideoita tuli mukaan. Nyt Lehmann on käyttänyt ideoitaan omassa pelissään, joten tutulta tuntuu.

Race for the Galaxyssä pöytään pelataan kahdenlaisia kortteja, planeettoja ja kehityskortteja. Tavalliset planeetat ja kehityskortit maksetaan kädestä poisheitettävillä korteilla. Osan planeetoista voi valloittaa sotilasvoimalla, jolloin planeetan pelaaminen on ilmaista, kunhan vain on rakentanut riittävästi sotilaallista mahtia.

Osa planeetoista tuottaa tuotteita, joiden arvo riippuu planeetan lajista. Halvimmat ovat luonnollisesti helpoimpia tuottaa, arvokkaimpia alien-tuotteita tuottavat planeetat taas ovat melko vaikeita valloitettavia. Sekä planeetat että kehityskortit kuluttavat tuotteita, tarjoavat erilaisia bonuksia toimintoihin ja tuovat voittopisteitä. Useimmilla korteilla on pari erilaista ominaisuutta, joten vaikka erilaisia ominaisuuksia on rajallinen määrä, jokaisella planeetalla ja kehityskortilla on omanlainen yhdistelmänsä.

Peli päättyy, kun voittopistemerkit loppuvat tai yleisemmin kun joku on pelannut 12 korttia. Peli loppuu aika nasevasti, joutokäyntiä ei ehdi olemaan. Lehmann kertookin hioneensa pelin loppuehtoa paljon ja todenneen 12 kortin olevan juuri sopiva määrä: viimeisillä kierroksilla tilanne ehtii vielä muuttua, mutta 12 kortin kohdalla johdossa oleva voitti testeissä yleensä myös pidempään jatkuneen pelin.

Samanaikaista toimintaa

Vuoromekanismi muistuttaa San Juania: pelaajat valitsevat, mitkä vaiheet vuorosta toteutuvat. Tällä kertaa valinta tehdään kuitenkin vuoron alussa yhtä aikaa ja sen jälkeen vaiheet pelataan läpi tietyssä järjestyksessä. Vain ne vaiheet, jotka joku pelaaja on valinnut, toteutetaan. Kaikki pelaajat, jotka valitsivat tietyn vaiheen saavat bonuksen, muut tekevät vaiheen perusmuodossaan.

Tämä on nokkela ja näppärä pelimekaniikka. Yhtäaikaisuus leikkaa pelistä pois odottelua. Nopeiden pelaajien kesken pelin pelaa noin 20 minuutissa, puoli tuntia lienee realistisempi arvio monilla. Aloittelijoiden kesken kannattaa varautua 45 minuuttiin, joskin itse suosittelisin, että aloittelijat lätkisivät ensimmäiset pari peliä mahdollisimman nopeasti liikoja miettimättä. Näin kortit ja pelin peruskuviot tulevat tutuiksi parhaiten.

Race for the Galaxyn edustaman optimointipelityypin peruspiirre on vähäinen vuorovaikutus pelaajien välillä. Sama pätee tässäkin tapauksessa ja San Juaniin verrattuna toimintojen valitseminen yhtä aikaa vielä jonkin verran vähentää vuorovaikutusta. Toisten peliä on kuitenkin seurattava, erityisesti pelattujen korttien määrää, mutta myös sitä, mitä pöytään on pelattu. Pelaajien välisen vuorovaikutuksen määrä on ainakin minun makuuni jotakuinkin kohdallaan.

Useita reittejä voittoon

Pelissä on useita eri mahdollisuuksia menestykseen. Tuotanto-kulutus-kuvion pyörittäminen tuottaa parhaassa tapauksessa runsaasti kortteja ja pisteitä. Vahva sotilasstrategia ja aggressiivinen planeettojen valloitus on nopeaa ja tehokasta, etenkin kaksinpelissä. Kalleimmat kuuden hintaiset kehityskortit tuottavat runsaasti voittopisteitä tietyillä ehdoilla ja sopivat hyvin strategioiden viitoittamiseen. Niistä on myös apua pelin aikana, toisin kuin San Juanin ja Puerto Ricon vastaavista bonuspisterakennuksista.

Kuten San Juanissakin, Race for the Galaxyssä tarvitaan sekä joku ajatus strategiasta että runsaasti joustavuutta. Kortteja tulee, jos on tullakseen, ja kovin vahvasti tiettyihin kortteihin perustuva strategia on joustavaa strategiaa helpommin vaikeuksissa, varsinkin jos muut pelaajat huomaavat mitä on tekeillä ja panttaavat toisia hyödyttäviä avainkortteja kädessään mahdollisimman pitkään.

Tiettyä tuuripelin vikaa Racessa onkin, mutta taidon ja tuurin osuus taitaa sittenkin olla aika hyvin kohdallaan. Hyvä pelaaja voittaa kyllä varmasti useammin, mutta toisinaan kortit yksinkertaisesti kieltäytyvät yhteistyöstä tai pakka syöttää juuri oikeat kortit käteen tasaisella tahdilla.

Pelaajamäärällä ei ole suurta merkitystä pelin toimivuudelle. Kaksinpeliä voi pelata halutessaan siten, että kumpikin pelaajista voi valita planeettojen asuttamisen tai kehityskorttien pelaamisen kaksi kertaa samalla kierroksella. Tämä muuttaa peliä jonkin verran ja tekee sotilasstrategiasta vähän vahvemman. Muuten pelaajamäärä ei kummemmin vaikuta.

Tosipelaajan valinta

Race for the Galaxy on tosipelaajan peli. Helppoja pelejä on maailma täysi, mutta tämä ei ole yksi niistä. Aloittelijat ovat auttamatta hukassa, sillä korttien tunteminen on avain menestykseen ja pelistä nauttimiseen. Race for the Galaxy palkitsee ahkeran pelaajan, sillä pelissä on paljon opittavaa, mutta äkkinäisempi voi pitää peliä sekavana ja hankalana. Kunhan pelaa riittävän monta peliä, kortit sisäistää ja peli paljastaa kaiken kauneutensa. Ymmärrän kuitenkin niitäkin, jotka eivät viitsi nähdä tätä vaivaa - onhan helpomminkin aukeavia pelejä tarjolla aivan riittämiin.

Ongelma koskettaa tietysti kokenuttakin pelaajaa, joka pelaa vaihtelevassa seurassa, jolloin vastassa on usein aloittelijoita. Tällaiseen käyttöön Race for the Galaxy on hieman hankala, etenkin jos peliseura ei ole riittävän sitkeähenkistä. Tämä on pieni, mutta välttämätön hinta siitä, että peli jaksaa viehättää kokenutta pelaajaa vielä kymmenienkin pelien jälkeen. Olen itse viihtynyt San Juanin parissa lähes sata peliä, enkä näe mitään syytä miksei Race for the Galaxy olisi tässä suhteessa yhtä hyvä ellei parempi.

Itselleni Race for the Galaxy oli Agricolan ohella selkeästi vuoden 2007 paras peli ja ylipäätään yksi parhaista peleistä koskaan. Pidän paljon San Juanista, mutta Race on vielä parempi, enkä keksi juuri tilanteita, joissa pelaisin mieluummin San Juania. Mikä parasta, Race for the Galaxyyn on tulossa lisäosia, jotka laajentavat korttivalikoimaa ja rikastavat peliä vielä entisestäänkin.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Ripeä, peli on suunniteltu nopeaksi. Pelaajat voivat pelata vuoronsa yhtä aikaa, eikä toisten peliä tarvitse paljoa seurata.	Mutkikkuus: Kohtalainen. Aloittelijoille varsinkin peli on vaikea, vaikka perusidea onkin sinänsä yksinkertainen.
Onnen vaikutus: Keskitasoa. Toisinaan hyviä kortteja ei vain kuulu, toisinaan käsi on täynnä herkkuja, yleensä jotain siitä välistä. Mitä enemmän kortteja saa nostettua, sitä enemmän saa hyviä kortteja, joten vaikuttamisen mahdollisuuksia on.	Jännitys: Kohtalainen. Pelin loppu tulee varsin pian, joten tunnelma on tiivis.
Ilkeys: Matala, toisten pelaajien kiusaaminen on varsin rajallista.	Vuorovaikutus: Vähäistä, vastapuolen pelin seuraaminen auttaa, mutta varsinaisesti toisen peliin ei juuri voi vaikuttaa.
Ulkonäkö: Tyylikäs ja toimiva, kuvitus tukee teemaa, jos nyt ei varsinaisesti loistakaan. Symboliikka ei ole ihan selkeintä mahdollista, mutta kun sen oivaltaa, korttien symbolit toimivat hyvin.	Teema: Perushyvä, käytetty scifiteema on aika pinnallinen ja tyypillinen, mutta tämän pelin houkutus ei varsinaisesti ole teema.
Pelaajille: Erittäin hyvä rakentelupeli San Juanin hengessä. Jos San Juanista pitää, tykkää tästä luultavasti vielä enemmän.	Ei-pelaajille: Oppimiskynnys on korkea, en suosittele tätä peliä vähemmän pelanneille.
Kaksinpelattavuus: Toimii hyvin.	Uudelleenpelattavuus: Erinomainen, varsinkin jos tiedossa on lisäosia.
Kieliriippuvuus: Pelin komponenteissa on paljon tekstiä; osta peli kielellä, jota osaat.
Arvostelu perustuu useisiin peleihin.
Hyvä 2-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 2-4 pelaajalla.

Linkit

Brian Banklerin arvostelu BoardGameGeekissä
Bruno Faiduttin arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-04-24.