Shogun
| Julkaisija: | Queen Games (2006) |
| Suunnittelija: | Dirk Henn |
| Pelaajamäärä: | 3-5 |
| Pelin pituus: | 120-150 min |
| Tähdet: |  |
Peli on ilmainen arvostelukappale.
Samanlaisia pelejä
Kaaosta Japanissa
Shogun on uusi versio Hennin aikaisemmasta Wallensteinista. Perusmekaniikka pitää, mutta 30-vuotisen sodan sijasta rymistellään feodaaliajan Japanissa. Vahvasti vuorovaikutteista moninpelisotaa ja rakentelua on kuitenkin tiedossa.
Pelin idea on valloittaa provinsseja ja rakentaa niihin linnoja, temppeleitä ja teattereita. Pisteitä heruu omistetuista alueista, rakennuksista ja enemmistöistä eri rakennustyyppejä kartan alueilla. Huolta on kannettava myös huollosta, eli rahaa ja riisiä kerättävä. Rahanpuute pysäyttää varustelun, riisinpuute johtaa mellakoihin. Mellakoita seuraa myös rahan ja riisin keräämisestä, pahimmillaan maalaiset kapinoivat.
Taistelu perustuu nokkelaan taistelutorniin, joka on pahvista ja muoviosista koostuva häkkyrä. Taistelun osapuolia edustavat kuutiot nakataan torniin ja katsotaan mitä tulee ulos: tornissa on sisällä hyllyjä, joihin osa kuutioista jää kiinni. Uudet kuutiot voivat toki lykätä liikkeelle tornissa jo olevia kuutioita.
Kummankin osapuolen kuutioista vähennetään häviölle jääneen pelaajan kuutiot ja yli jääneet palaavat kartalle asuttamaan taistelun kohteena ollutta provinssia. Välillä tulokset ovat outoja: puolustaja voi esimerkiksi voittaa taistelun ja saada tornista ulos enemmän joukkoja kuin sinne meni. Tämä on kummallista, mutta toisaalta jonkinlainen mallinnus entisaikojen sotimisen epävarmuudesta. Joukot eksyvät marsseillaan ja ilmestyvät joskus myöhemmin.
Epävarmuus on muutenkin päivän sana: Shogun on hyvin kaoottinen peli. Pelaajat ohjelmoivat kierroksen toiminnot yhtä aikaa, jonka jälkeen toiminnot käydään läpi satunnaisessa järjestyksessä. Tämä satunnaisuus ja tornin epävarmuus yhdistyvät muihinkin satunnaistekijöihin: tuloksena on peli, jossa ei voi liikaa suunnitella. Lopputulos ei sovi niille, jotka kaipaavat peleiltään varmuutta ja mahdollisuuksia suunnitteluun. Pelaajien välistä vuorovaikutusta sen sijaan riittää: tämä on niitä pelejä, joissa ei kannata puolivälipisteytyksen jälkeen olla johdossa!
Lopputulemana todettakoon, että Shogun ei todellakaan ole minun tyyppiseni peli. Pelin pituus (pari tuntia ja vähän päälle) varmistaa vielä sen, että keksin kyllä yleensä jotain kiinnostavampaa pelattavaa. Jos kuitenkin mieleni tekisi moninpelisotimista, Shogun on sinänsä oiva valinta.