Die Sieben Siegel

Tikkien taikaa

Die Sieben Siegel eli Seitsemän sinettiä on tikkipeli. Aina yhtä luotettavan Card Games -sivuston luokituksen mukaan peli kuuluu exact bidding -ryhmään, eli peleihin, joissa on ennustettava tarkalleen keräämiensä tikkien määrä. Patalupaus on melko lähellä samaa ja tunnetumpi kuin useimmat exact bidding -pelit.

Die Sieben Siegelissä ei kuitenkaan riitä pelkkä tikkien määrän tietäminen. Pelaajien on myös ennustettava keräämiensä tikkien maa. Tehtävä on haastava. Tavoitteena on pysytellä nollilla; sakkoja tulee yli- ja alitarjoamisesta. Alitarjoaminen eli muiden kuin luvattujen tikkien ottaminen on pahempi juttu. Peliä sekoittaa myös se, että yksi pelaajista voi ottaa sabotöörin roolin: sabotööri ei tee ennustusta, vaan yrittää turmella muiden peliä.

Sinetit jakoon

Jaon aluksi pelaajille jaetaan 15 korttia, jonka jälkeen alkaa tarjouskierros. Pelaajat tekevät tarjouksensa ottamalla erivärisiä sinettejä. Kun tikin voittaa, saa luopua samanvärisestä sinetistä. Jäljelle jääneet sinetit ovat kahden sakkopisteen arvoisia. Jos ei pysty antamaan oikeanväristä sinettiä, joutuu ottamaan mustan sinetin, joka on kolmen miinuksen arvoinen.

Sabotöörin ottaja ei välitä sineteistä, mutta joutuu silti maksamaan. Sabotöörin hinta on neljä sakkopistettä. Jokainen muiden pelaajien ottama musta sinetti laskee kuitenkin tätä pistemäärää, joten jos sabotööri pelaa korttinsa hyvin, nollatulos on mahdollinen. Se vain ei ole aivan helppoa.

Hyvät ja huonot kortit

Käden hyvyys ja huonous on Die Sieben Siegelissä astetta hankalampi juttu. Jos käsi on täynnä isoja kortteja, tiedossa on paljon voitettuja tikkejä. Iso määrä sinettejä on kuitenkin aina iso riski: jos tikit eivät menekään suunnitelmien mukaan, osa sineteistä jää helposti lunastamatta. Helpoimmat kortit ovatkin usein vaatimattomat kortit, joissa on pari selvästi isoa korttia, joilla on helppo voittaa pari tikkiä.

Sabotöörillä on oma arvotuksensa korteille. Itselleni sabotööri on selvä valinta, jos käsi on täynnä valttia - silloin sinettien ottaminen on erityisen hankalaa. Tällainen käsi ei ole kuitenkaan hyvä käsi sabotöörille. Sabotöörin kannattaa välttää tikkien voittamista: mitä enemmän tikkejä pystyy syöttämään muille pelaajille, sitä todennäköisempää on, että jonkun arvio jää liian pieneksi ja tämä joutuu ottamaan mustan sinetin.

Pelaajamäärän merkitys

Die Sieben Siegel toimii kolmella, neljällä tai viidellä pelaajalla. Itse pidän pelistä eniten neljällä tai viidellä pelaajalla pelattuna. Kolmella pelaajalla sakkopisteiden määrä nousee merkittävästi. Sabotööristä tulee lähes varma valinta, olivat kortit millaiset tahansa. Neljällä ja viidellä pelaajalla on helpompaa pelata hyvää, ehjää peliä, jolloin sabotöörin valinnasta tulee mielenkiintoisempi pulma. Peli toimii kuitenkin vähintään tyydyttävästi kaikilla pelaajamäärillä. Kolmella pelaajalla pelaisin kuitenkin mieluummin vaikkapa Stichelniä (jota muuten voi pelata Die Sieben Siegelin pakalla).

Sabotöörin hinnasta on ollut paljon keskustelua netissä. Parannusehdotuksiakin on. Jos tuntuu siltä, että sabotööri on liian helppo valinta, kannattaa korottaa sen hintaa viiteen tai kuuteen pisteeseen. Sen luulisi vähentävän mielenkiintoa ottaa aina sabotööri.

Hinta-laatu -suhde

Peli on hyvä, mutta urputtamista löytyy. Die Sieben Siegel on vähän liian isossa laatikossa ja siten vähän liian kallis. Pakka on samantyyppinen kuin Stichelnissä, mutta pienempi (vain viisi väriä ja 1-15) ja huonolaatuisempi. Korttien ulkoasu on ok (taustaväri ei tosin istu minun makuuni), mutta niiden kova ja kiiltävä pinta ei ole hyvä. Mieleni tekisi pelata Stichelnin korteilla. Sinetit ovat sentään toimivia ja sabotöörin merkki hieno pystyssä pysyvä pahvihahmo.

Lopulta kyse on siitä, kuinka innokas tikkipelien ystävä on. Die Sieben Siegel ei tarjoa mitään sellaista, mitä muutkaan ovelammat tikkipelit eivät tarjoaisi. Peli hoitaa kuitenkin korttituurin eliminoimisen varsin mallikkaasti. Tikkipelien ystävä löytää siitä mainion haasteen itselleen, korttipeleistä muuten vain kiinnostunut pitänee myös, mutta vähemmän perinteisestä korttipeleistä välittävän peruspelaajan kannattaa ehkä jättää väliin.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Ripeä, välillä joutuu miettimään, mutta usein maapakon vuoksi valinnanvaraa ei ole paljoa.	Mutkikkuus: Melko yksinkertainen. Jos tikkipelit ovat tuttu juttu, Die Sieben Siegelin oppii helposti. Taktiikoissa on vähän enemmän pohtimista.
Onnen vaikutus: Keskivertokorttipeliä vähäisempi. Die Sieben Siegelissä on vähemmän kyse siitä, kuinka hyvät kortit saa ja enemmän siitä, kuinka korttejaan käyttää.	Jännitys: Melko hyvä.
Ilkeys: Kohtalainen. Varsinkin kolmella pelaajalla ilkeydelle on tilaa, varsinkin jos pelaa sabotööriä.	Vuorovaikutus: Kohtalainen. Sabotöörillä on paljon mahdollisuuksia toisten pelin sotkemiseen, joten vuorovaikutusta riittää.
Ulkonäkö: Kohtalainen. Ihan tyylikäs, mutta korttien laadussa on parantamisen varaa.	Teema: Ei ole.
Pelaajille: Hyvä, jos on kiinnostunut tikkipeleistä.	Ei-pelaajille: Hyvä, jos pitää korttipeleistä.
Kaksinpelattavuus: Ei toimi.	Uudelleenpelattavuus: Kohtalainen.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu useisiin peleihin.
Hyvä 3-5 pelaajalla. Parhaimmillaan 4-5 pelaajalla.

Linkit

Säännöt suomeksi
Phil Schwarzmannin arvostelu BoardGameGeekissä
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-02-02.