Sticheln

Tikkaaminen tekee kipeää

Sticheln on, kuten saksantaitoinen voi nimestä päätellä, tikkipeli. Tikkipeli on korttipeli, jossa pelaajat pelaavat vuorotellen yhden kortin tikkiin. Isoimman kortin pelannut voittaa tikin ja kerää tikkiin pelatut kortit itselleen. Jaon päätteeksi (tikkipeleissä jaetaan usein koko pakka pelaajien kesken) pisteet lasketaan ja kirjataan ennen uuden jaon aloittamista. Pisteitä saa yleensä joko tikkien voittamisesta tai tietyistä korteista.

Sticheln on hieman erikoinen tikkipeli. Merkittävin erikoisuus on se, että pelissä ovat valttia kaikki muut maat paitsi tikin avausmaa. Jos tikki siis alkaa punaisella kortilla, ovat kaikki muut värit valttia. Tikin voittaa siis isoin ei-punainen kortti - punainen kortti voittaa vain jos kaikki pelaajat pelaavat punaista. Maata ei ole myöskään pakko noudattaa, eli pelaajat saavat pelata sen värisiä kortteja kuin haluavat.

Tästä kaikesta seuraa ennen kaikkea se, että aloittamaansa tikkiä on vaikea voittaa. Vaan sepä ei haittaa - Stichelnissä kun tikkien voittaminen ei ole aina hyvä asia. Periaatteessa korttien kerääminen on hyödyllistä. Jokainen kortti on nimittäin yhden pisteen arvoinen - eräin poikkeuksin. Jokainen pelaaja nimittäin valitsee jaon alussa kipumaan itselleen. Kipumaan korteista saa miinusta niiden numeroarvon verran, pahimmillaan siis jopa yli 15 pistettä!

Pelin taktiset kuviot pyörivätkin hyvin paljon sen ympärillä, kuinka saada sujautettua vastapelaajille heidän kipumaansa kortteja ja kuinka välttyä itse keräämästä omaa kipumaataan. Välttely ei ole aina helppoa ja jos tekee virheen, ovat vastapelaajat yleensä nopeasti rankaisemassa siitä. Ei ole harvinaista nähdä pelaajien joutuvan pahasti miinuksille pelin aikana.

Ulkoiset seikat

Pelin kortit ovat Franz Vohwinkelin kuvittamat. Sitä ei huomaa niiden häikäisevän hienosta ulkoasusta - päinvastoin, kortit ovat hyvin minimalistiset. Toisaalta ne ovat hyvin selkeät, joten minä ainakin olen tyytyväinen. Pakassa on kuusi maata, joista jokaisessa on kortit 0-18 ja kolmessa värissä vielä kahteenkymmeneen asti. Nopeasti voi huomata, että pakka kelpaa hyvin moneen tarkoitukseen: tavallisen korttipakan korvikkeeksi, Battle Linen tai Lost Citiesin pelaamiseen... Uudemmassa laitoksessa (ja minun suomennoksessani) onkin mukana säännöt Hattrick-peliin.

Pelikelpoisuus eri pelaajamäärillä

Itse olen pelannut Stichelniä lähes yksinomaan kolmella pelaajalla, joten en arvioi peliä muuten. Kolminpelinä se on erinomainen taktinen korttipeli. Kolminpeli on helppo hallita ja osaavat pelaajat pystyvät yleensä välttämään kipukorttien keräämistä - jos kaikki menee hyvin. Peli onkin parhaimmillaan hermojaraastavaa tuskailua. Neljällä pelaajalla kontrolli onkin hukassa ja kipukorttien keräämistä on vaikeampi välttää. Luulisin, että useammalla pelaajalla peli muuttuu vähemmän vakavaksi, kun rankaisua kipukorttien muodossa jaellaan puolelle ja toiselle.

Suosittelen peliä ehdottomasti kolminpelattavaksi, se on ehdottomasti oma suosikkini mitä kolmen hengen korttipeleihin tulee. Useammalla pelaajalla se lienee hauskaa ajanvietettä, mutta vähemmän vakava peli.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Nopea. Vuorot ovat lyhyitä, joskin valinnat voivat olla vaikeitakin.	Mutkikkuus: Kohtalainen. Alkuun haastava tikkipeleihin tottuneillekin, mutta pelin omituisuudet oppii yhdellä pelaamisella.
Onnen vaikutus: Kohtalainen, kuten aina korttien kanssa pelattaessa.	Jännitys: Kohtalainen. Vaikka peliä voikin hallita kohtalaisen hyvin, on epäonnistumisen riski aina läsnä.
Ilkeys: Korkea. Peli tarjoaa paljon oivallisia tilaisuuksia olla häijy. Kun vastustaja tekee virheen, kuuluu siitä rankaista antamalla kipukortti.	Vuorovaikutus: Melko korkea. Tikkien ohjailu sopivalle pelaajalle on mahdollista ja suositeltavaa.
Ulkonäkö: Kohtalainen. Enemmän käytännöllinen kuin kaunis.	Teema: Ei ole.
Pelaajille: Hyvä valinta perinteisiin korttipeleihin kallellaan oleville.	Ei-pelaajille: Hyvä perinteisyytensä vuoksi, mutta tarjoaa kuitenkin jotain uutta ja mielenkiintoista.
Kaksinpelattavuus: Ei toimi kahdella pelaajalla.	Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Uusi jako, uudet kuviot.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu vankkaan kokemukseen.
Hyvä 3-? pelaajalla. Parhaimmillaan 3 pelaajalla.

Linkit

Suomenkieliset säännöt
Bruno Faiduttin arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-01-30.