St. Petersburg
| Julkaisija: | Rio Grande Games / Hans im Glück (2004) |
| Suunnittelija: | Bernd Brunnhofer |
| Pelaajamäärä: | 2-4 |
| Pelin pituus: | 45-60 min |
| Tähdet: |  |
Kategoriat
Samanlaisia pelejä
Pietarin rakentajat
St. Petersburg asettaa pelaajat Pietari Suuren alaisiksi täyttämään kaupunkia koreilla rakennuksilla. Pelaajat pyrkivät tehokkuuteen: rajalliset rahat on muutettava pisteiksi mahdollisimman tehokkaasti.
Tämä peli sijoittuu samaan optimointipelien genreen kuin Puerto Rico tai San Juan. Aivan näiden pelien tasolle ei kuitenkaan päästä, vaan St. Petersburg muistuttaa enemmän Industrial Wastea: hyvä, mutta jotain uupuu.
Sinänsä lähtökohdat ovat hyvät. Michael Tummelhofer -salanimen takaa paljastuu Bernd Brunnhofer, mies Hans im Glückin huippupelien takaa. Ainakin kokemusta pelien toimittamisesta pitäisi olla, miksei sitten suunnitteluosaamista.
Yksinkertainen korttipeli
St. Petersburgin laatikon ei kannata antaa hämätä: kysymys on oikeastaan korttipelistä. Pelaajat keräävät itselleen kortteja, joiden kuvaamat rakennukset, työläiset ja aristokraatit tuottavat omaisuutta ja arvovaltaa.
Pelin kierrokset jakautuvat neljään vaiheeseen. Kunkin vaiheen alussa markkinat täytetään ajankohtaisilla korteilla (pakkoja on neljä: työläiset, rakennukset, aristokraatit ja bonuskortit), jonka jälkeen pelaajat ostavat kortteja yksi kerrallaan.
Kun ostaminen on suoritettu, pisteytetään kulloisenkin vaiheen pelatut kortit. Työläisvaiheessa siis työläiset tuottavat rahaa, myös aikaisemmin hankitut. Sama rakennuksille (pääasiassa pisteitä) ja aristokraateille (pisteitä ja rahaa). Vain bonuskorttivaiheessa ei enää tapahdu mitään.
Sen hienostuneemmasta pelistä ei ole kyse. Korteilla on perin vähän mitään erikoisominaisuuksia, vain erilaisia hinta-laatusuhteita. Kalliimmat kortit tuottavat enemmän pisteitä ja rahaa kompensoimaan hankkimisen vaikeutta, mutta sen enempää väriä korteissa ei ole.
Palautesilmukka ja aristokraattipulma
St. Petersburgin ytimessä on voimakas palautesilmukka: rikkaat rikastuvat. Vaikutus on niin vahva, että säännöissä suorastaan komennetaan ostamaan ensimmäisellä kierroksella kaksi työläistä; jos joku pelaajista ostaisi vain yhden, häviäjä ja voittaja selviäisivät ensimmäisellä kierroksella.
Tämä on yksi pelin heikkouksista. Riittävän voimakas kortti ensimmäisellä kierroksella voi olla vaikea voittaa. Jos joku pelaajista saa etumatkaa, voittaja on helppo ennustaa aikaisessa vaiheessa. Peli ei ole pitkä, vain kuusi-seitsemän kierrosta, joten pitään ei joudu tappioasemaansa katselemaan, mutta onhan se silti hieman latteaa.
Toinen ongelma liittyy aristokraatteihin. Pelin lopussa aristokraateista maksetaan bonus sen mukaan, montako erilaista aristokraattia pelaaja on kerännyt. Bonus on niin iso, että varsinkin nelinpelissä aristokraattien kerääminen on käytännössä ainoa tapa voittaa. Rakennukset vaikuttavat lopputulokseen, mutta aristokraattien määrä on ensisijainen lopputuloksen määrittäjä.
Kolmantena mainittakoon erittäin vähäinen vuorovaikutus pelaajien kesken; onko se puute vai hyvä ominaisuus, riippuu pelaajasta. Johdossa oleva pelaaja voi olla pysäyttämätön, mutta ainakin voitto menee parhaalle pelaajalle, eikä sille, joka oli eniten kaikkien kaveri - paitsi että tasaisissa peleissä voiton ratkaisee usein korttituuri.
Yhteenveto
Näistä puutteistaan huolimatta St. Petersburg on hyvä peli. Itse viihdyin pelin parissa mainiosti jonkun 50 peliä, nyt into pelata on jonkin verran hiipunut. Parempiin pisteisiin peli kaipaisi enemmän väriä ja vaihtelua strategioihin; esimerkiksi enemmän erikoisrakennuksia. Spielbox-lehdessä julkaistu The Banquet -laajennos on askel oikeaan suuntaan.
Suosittelisin peliä pelaajalle, joka kaipaa vauhdikasta optimointiviritystä vähäisellä pelaajien välisellä vuorovaikutuksella. Strategiat ovat ehkä ilmeisiä, mutta kyllä niiden kanssa vähän aikaa saa puuhastella. Puerto Ricon kestävyyttä pelillä ei ole, mutta puutteistaan huolimatta St. Petersburg viihdyttää aikansa.
Faktalaatikko
Selitys eri kenttien merkityksistä
| Tahti: Ripeä. Yksittäiset toiminnot ovat nopeita, kierrokset etenevät vauhdikkaasti. | Mutkikkuus: Matala. Peli on helppo oppia ja opettaa. Strategioissa on hieman mietittävää, mutta niihinkin pääsee kiinni aika nopeasti. |
| Onnen vaikutus: Yleensä kohtalainen, mutta voi joskus olla ratkaisevakin, jos voittoon tarvittavaa korttia ei yksinkertaisesti nouse. Korttipelissä on aina tuurielementti mukana, niin myös tässä. | Jännitys: Korkea. Tiukka rahankäyttö pistää istumaan tuolinreunalla, myös tuurielementti tuo oman jännityksensä. |
| Ilkeys: Matala. Ei pelaajien välistä vuorovaikutusta = ei turhaa kiusantekoa. | Vuorovaikutus: Hyvin matala. Pelaajat ostavat kortteja samoilta markkinoilta, siinäpä se. |
| Ulkonäkö: Hyvä. Kaunis ja käytännöllinen, tosin ulkonäkö ei taatusti ole joka makuun. Miinusta tulee vain paperirahoista, jotka kannattaa oitis korvata pelimerkeillä tai muulla kätevämmällä. | Teema: Köykäinen, mutta erikoinen. |
| Pelaajille: Hyvä, jos ei vuorovaikutuksen puutteesta ole kiinni. | Ei-pelaajille: Hyvä, tosin voi olla vähän liian kuiva. |
| Kaksinpelattavuus: Toimii hyvin. | Uudelleenpelattavuus: Hyvä, tosin riippuu siitä, kuinka ahdistavaksi ja rajoittavaksi aristokraattien tärkeyden kokee. |
| Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat. | |
| Arvostelu perustuu vankkaan kokemukseen. |
|
| Hyvä 2-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 3-4 pelaajalla. |
|
Linkit
Tom Vaselin arvostelu BoardGameGeekissä
Shannon Appelclinen arvostelu RPGNetissä
Brian Banklerin arvostelu
Kumpulan pelikerhon arvostelu
BoardGameGeek