Sunda to Sahul

Australiassakin osataan

Montaa australialaista peliä en tiedä, mutta Sunda to Sahul antaa ainakin vakuuttavan kuvan australialaisten kekseliäisyydestä. Pelin nimi ei peruseurooppalaiselle juuri aukene. Jos on kuullut Sundamerestä, on jo vähän jäljillä. Sundameri sijaitsee jossain Indonesian paikkeilla, ja siellä sijaitsivat myös Sundan ja Sahulin muinaismantereet. Pelin teemana on siis kivikautiset kansainvaellukset Oseanian merillä. Hämärämpää teemaa tai varsinkaan nimeä on jo vaikea keksiä.

Epäilykset pelin järkevyydestä saavat uutta pontta, kun laatikon avaa. Peli on laattojenasettelupeli ja laatat ovat vähintäänkin kummallisia. Tuttujen ja turvallisten heksojen tai neliöiden sijasta laatat ovat kummallisen muotoisia palapelipaloja. Tämä tarjoaa tietysti huomattavasti enemmän mahdollisuuksia mitä laattojen yhdistelemiseen tulee. Kuvioina laatoissa on merta ja maata. Maasta on tarkoitus koota saaria ja mantereita.

Pelisysteemin alkeet

Sunda to Sahul on enemmän kuin peli. Se on oikeastaan pelisysteemi, niin monella tavalla sitä pystyy pelaamaan. Pelaajamäärä vaihtelee yhdestä neljään. Yksin pelattuna peli on harvinaisen mielekäs. Palapelimäisiä puzzleja on erilaisia, tehtävänä voi olla esimerkiksi koota mallin mukainen saari paloista. Ei ole ihan helppoa, jos mallista näkyy vain ääriviivat!

Toisen soolopelin tarkoituksena on yhdistää kaikki pelin palat yhdeksi saaristokokonaisuudeksi, jossa yksikään saari ei jää keskeneräiseksi. Sekään ei ole aivan pieni tavoite. Yksinpelin olennaisin merkitys on kuitenkin totuttelu paloihin ja niiden eri mahdollisuuksien oppiminen. Se on hyödyllinen taito siinä vaiheessa kun käydään varsinaisten pelien pariin.

Kokoa oma peli

Sunda to Sahul on hyvin modulaarinen peli. Säännöt koostuvat perussäännöistä, joihin voi liittää haluamansa määrän kehittyneitä sääntöjä. Peruspeli pyörii solmujen ympärillä. Solmu on risteyskohta, jossa kolmesta kuuteen palaa kohtaa. Kun solmu on valmis, siihen laitetaan pelimerkki. Se voittaa, joka saa eniten pelimerkkejä pelattua. Lisäsäännöt lisäävät järvien pisteytyksen, heimojen muodostamisen pelimerkeistä, heimojen väliset taistelut ja resurssit, joista saa lisäpisteitä ja joiden omistuksesta taistella.

Sitten on vielä yksi vaihtoehto: pelataanko vuorotellen vai reaaliajassa! Tässä piilee Sunda to Sahulin vetovoima ainakin minulle. Reaaliaikainen vuoroton peli muistuttaa lähinnä palapelin rakentamista kilpaa ja on sellainen adrenaliiniläjäys, ettei moni muu peli pärjää kilpailussa mukana.

Oma pelikokemukseni onkin varsin rajoittunutta. Olen pelannut vuoropohjaista peliä kahdesti. Ensimmäinen kerta, kaksinpeli vaimon kera oli leppoisaa palojen asettelua. Toinen kerta oli neljän hengen porukalla enemmän kilpaillen pelattu peli, joka ei vain toiminut. Luulen, että vuoropohjainen peli voisi olla kelvollista pelattavaa mutkikkaammilla säännöillä. Peruspeli on ainakin tylsä, noin kahden tähden arvoinen. Enempää en vuoropohjaista peliä tuomitse, ennen kuin olen pelannut sitä enemmän.

Blitzspiel

Vuoroton peli on kuitenkin loistohupia ja siitä hyvästä peli ansaitsee neljä tähteä helposti. Olen pelannut pääasiassa peruspeliä järvisäännöllä lisättynä. Muutaman kerran kokeilimme heimojen käyttämistä, mutta se ei ollut hyvä ratkaisu - yhden pelaajan oli liian helppoa muodostaa viiden nappulan heimoja, joista saa tolkuttoman paljon pisteitä. Jos pelaajat ovat tasaisia taidoiltaan, heimojen käyttäminen voi olla paras ratkaisu. Peruspeli riittää kuitenkin pitkälle.

Ongelmana on kuitenkin pelaajien epätasaisuus. Olen pyöritellyt paloja paljon itsekseni ja olen siitä syystä huomattavasti nopeampi pelaamaan kuin pelaajat, joilta sama kokemus puuttuu. Vuorottomassa pelissä ei tunneta armoa, vaan nopein voittaa. Jos pelaajien välillä on suuria tasoeroja, pelin vetovoima kärsii.

Ulkoiset tekijät

Peli on varsin mainion näköinen. Laatikko on poikkeuksellisen tukeva ja palat paksua laserleikattua puuta. Palat sopivat yhteen ongelmitta ja tuntuvat kestäviltä. Nuhjaantumista on kuitenkin odotettavissa, koska palat joutuvat kestämään melko rankkaakin käsittelyä pelattaessa. Nappulat ovat pahvilätkiä ja muuten kelvollisia, mutta osa on muodoiltaan turhan samanlaisia.

Pistelauta on ainoa huono osa, se kun meni mutkalle parin viikon säilytyksen jälkeen. Onneksi sitä ei tarvitse pelattaessa, sitä käytetään vain pelin lopussa pisteiden laskun apuna ja siinäkään se ei ole välttämätön. Omakustanteiseksi (käytännössä, sillä Sagacity Games on Don Bonen oma, vasta toimintansa aloittanut firma) peliksi Sunda to Sahul on todella hyvin tehty ja osiltaan ainakin hintansa arvoinen.

Yhteenveto

Palapelifriikeille Sunda to Sahul on ainakin loistava valinta, samoin reaaliaikaisten pelien ystäville. Se on selvästi paras reaaliaikainen peli, jota olen pelannut. Ihan jokaisen makuun Sunda to Sahul ei sovi, sen verran erikoinen peli on niin hyvässä kuin pahassa. Kannattaa kuitenkin kokeilla erilaisia pelitapoja, jos niistä löytyisi omaa makua vastaava.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Reaaliaikaisessa pelissä nopea ja painostava, muuten rauhallisen leppoisa.	Mutkikkuus: Periaate on hyvin yksinkertainen. Säännöt koostuvat osista, joten vaikeustasoa voi kätevästi lisätä vähitellen.
Onnen vaikutus: Ei ole. Lisäsäännöissä tosin tulee nopanheittoja mukaan, mutta muuten ei. Palansa saa aina valita vapaasti.	Jännitys: Reaaliaikainen peli on yhtä adrenaliinivirtaa, vuoropohjainen rauhallisempaa.
Ilkeys: Kohtalainen. Hyvinkin törkeitä kiilaussiirtoja voi tehdä ja nyysiä palat, joita toinen olisi tarvinnut.	Vuorovaikutus: Matala, varsinkaan pikapelissä ei juuri ehdi toisten peliä miettiä, omassakin riittää tekemistä yltäkylläisesti.
Ulkonäkö: Todella hyvä. Palapelipalat ovat todella upeita ja hyvän tuntuisia.	Teema: Outo. Ei toisaalta huonokaan, toimii käytännössä ihan kivasti.
Pelaajille: Hyvin, varsinkin reaaliaikainen peli on puhtaasti taitoon perustuva, jännittävä peli.	Ei-pelaajille: Palapeleistä pitäville suosittelen, miksei muillekin. Vuoropohjainen peli on helpompi, siitä kannattaa aloittaa.
Kaksinpelattavuus: Hyvä. Toimii varsin mukavasti kahdestaankin pelattuna.	Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Joka peli muotoutuu aina erilaiseksi.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu vankkaan kokemukseen.
Hyvä 1-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 3-4 pelaajalla.

Linkit

Sagacity Games
Lisää kuvia
Tom Vaselin arvostelu BoardGameGeekissä
Kumpulan pelikerhon arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-03-15.

Taustatukena Louhi Networks.