Tigris & Euphrates (Euphrat & Tigris)

Valtakuntien nousu...

Nimensä mukaisesti Tigris & Euphrates sijoittuu Kaksoisvirtain maahan, sivilisaation alkulähteille. Saksalaispeleille tyypillisesti teema on melko pinnallinen ja helposti vaihdettavissa, mutta pidän siitä silti.

Pelin pohjimmaisena tarkoituksena on kehittää kuningaskuntia keräten voittopisteitä. Kuningaskuntien perusosasia ovat sivilisaatiolaatat (vastedes "laatat") ja johtajat.

Johtajia ja laattoja on neljää eri väriä: punaisia temppeleitä ja pappeja, mustia asutuksia ja kuninkaita, sinisiä peltoja ja maanviljelijöitä sekä vihreitä kauppapaikkoja ja kauppiaita.

Yksittäiset laatat eivät vielä merkitse mitään, ne ovat vain sekalaisia alueita. Vasta kun alueisiin liittää johtajan, tulee niistä kuningaskuntia. Kun kuningaskuntaan liittää uuden laatan, saa laatan värisen johtajan siinä kuningaskunnassa omistava pelaaja yhden samanvärisen voittopisteen. Johtajia saa pelata vain tyhjille alueille temppelien viereen.

...ja tuho

Luonnollisesti rauhanomainen laajeneminen on mahdollista vain tiettyyn rajaan asti. Kussakin kuningaskunnassa voi olla vain yksi tietyn värinen johtaja. Kilpailijan pelaamisesta syntyy sisäinen konflikti (kapina tai sisällissota).

Sisällissodissa vaikuttaa temppelien tuki, eli laudalla johtajien vieressä olevat temppelit. Lisävoimaa saa pelaamalla kädestä punaisia laattoja. Voimakkaampi johtaja jää, heikompi poistuu.

Ulkoinen konflikti (avoin sota) syttyy silloin, kun joku pelaa laatan, joka yhdistää kaksi kuningaskuntaa. Jos yhdistämisen tuloksena syntyvässä kuningaskunnassa olisi kaksi samanväristä johtajaa, toisen täytyy mennä.

Sodissakin lasketaan tukijoita, tällä kertaa valtakunnassa olevia samanvärisiä laattoja. Tukea voi pelata myös kädestään, samoin kuin sisällissodissa. Häviäjä menettää kaikki tukenaan olevat laatat, myös laudalta, ja voittaja saa näiden määrän verran pisteitä.

Jos konflikteja oli enemmän, siirrytään seuraavaan - jos valtakunta on vielä laattojen poistamisen jälkeen koossa siten että konflikti on olemassa! Mikä pirullisinta, ulkoisia konflikteja voi aloittaa kuka tahansa, laattoja kun saa pelata minne vain. Usein onkin varsin hyödyllistä aloittaa sotia kilpailijoidensa välillä.

Valtakuntien loppu

Peli päättyy, kun laatat loppuvat. Lopuksi paljastetaan pisteet. Pisteidenlaskussa on eräs pelin hienoimmista piirteistä: voittaja ei ole se, jolla on ylipäätään eniten pisteitä vaan se, jolla on eniten pisteitä siinä värissä, jota hänellä on vähiten. Siis: 15-15-15-4 häviää pistesarjalle 5-5-5-5. Tämä pakottaa pelaajat kehittämään itseään tasaisesti. Nerokas oivallus!

Pisteiden kerääminen pelin aikana on tasaista kehittämistä laattoja pelaamalla. Tasaisesti pisteitä tuottavat monumentit, joita laudalle voi rakennella, ovat edullisia, mutta niiden puolustaminen käy työstä. Sotimallakin voi yrittää saada aikaan pisteiden heilahtelua, mutta se on epävarmaa, ja valtavaa läjää yhden värin pisteitä ei koskaan tarvitse.

Ulkoasu

Alkuperäinen saksankielinen laitos on Doris Matthäusin kuvittama; valitettavasti tämä Mayfairin versio ei ole. Pelin on kuvittanut Stephen Graham Walsh, jonka työtä on muun muassa Mayfairin Settlers of Catan.

Kansi on hieman nuiva ja vaalea, mutta itse peli on melko hyvän näköinen. Sälää, etupäässä laattoja ja pisteytyksessä käytettäviä puukuutioita pelin mukana tulee paljon ja ne ovat selkeitä ja käteviä. Myös ohjekirja on värillinen ja hyvälaatuinen.

Itse asiassa pelin laatat ovat saksalaisversiota selkeämpiä, pelilauta tosin häviää alkuperäiselle. Noloimpana yksityiskohtana lautaan on piirretty pieni joen sivuhaara kohtaan, johon ei kuitenkaan saa pelata maanviljelijöitä.

Loppuyhteenveto

Tigris & Euphrates on erinomainen peli. Peli on raskas ja vaatii paljon ajattelua. Säännöt eivät ole vaikeat (paitsi konfliktityyppien välinen ero tuntuu olevan joillekin vaikea hahmottaa), mutta pelin menestyksekäs pelaaminen voi olla.

Peli vaatii ajattelutavan muutosta: pelit alkavat useimmiten siten, että jokainen pelaaja aloittaa rakentamaan omaa kuningaskuntaa nurkkaansa ja ennen pitkää konfliktit syttyvät ja kuningaskunnat sortuvat. Viimeistään tällöin on syytä ymmärtää eräs T&E:n perusasia: "omaa kuningaskuntaa" ei ole.

Kuka tahansa saa pelata laattojaan ja johtajiaan minne vain pystyy. Sen sijaan että keskittyy rakentamaan omaa kuningaskuntaa muusta välittämättä ja taistellen tunkeilijoita vastaan, kannattaa ehkä kuitenkin pyrkiä keräämään pisteitä sieltä mistä niitä on saatavilla.

Monia (jossain määrin myös minua) ärsyttää pelin tietty riippuvuus nostetuista laatoista. Yleensä saamansa laatat voi käyttää jollain tapaa hyödyllisesti, mutta ongelmia voi tulla etenkin jos ei saa lainkaan punaisia laattoja. Tällaiset sattumat ovat väistämättömiä, mutta onneksi melko harvinaisia.

Tigris & Euphrates on vakavien saksalaispelien ystäville osa yleissivistystä, peli, joka vain on tunnettava. Siksi sen pelaamista ei kannata jättää väliin, jos tilaisuus tarjoutuu kohdalle.

Faktalaatikko

Selitys eri kenttien merkityksistä

Tahti: Kohtalainen. Vaatii keskimääräistä enemmän miettimistä.	Mutkikkuus: Kohtalainen. Säännöt ovat kohtuumutkikkaat (lähinnä konfliktien välinen ero vaatii selitystä), lisäksi hyvien taktiikoiden keksiminen vaatii paljon harjoitusta.
Onnen vaikutus: Kohtalainen. Vaikka muut mitä väittäisivät, sanon silti, että laattojen nostaminen (tai nostamatta jättäminen) voi ratkaista pelejä.	Jännitys: Korkea. Usein tarvitsisi tehdä useampia asioita kuin voi.
Ilkeys: Kohtalainen. Häijyä valtauspeliä voi harrastaa, ja saattaapa siitä joskus olla jotain hyötyäkin.	Vuorovaikutus: Korkea. Kun valtakunnat eivät ole kenenkään omia, eri pelaajien intressit törmäävät mielenkiintoisilla tavoilla.
Ulkonäkö: Hyvä. Minusta parjattu Mayfairin versio on muutamaa pikkuvikaa lukuunottamatta ihan hyvän näköinen.	Teema: Kohtalainen. Väittävät ohueksi, mutta kyllä pelistä kuitenkin jonkinlainen valtakuntien nousun ja tuhon tunnelma syntyy.
Pelaajille: Ehdottomasti. Klassikkoainesta, ehdottomasti osa yleissivistystä.	Ei-pelaajille: En suosittele. Raskas ja vakava peli. Hyviä perhepelejä on maailma täysi.
Kaksinpelattavuus: Kohtalainen. Hieman erilainen luonteeltaan kuin moninpeli.	Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Aina voisi tehdä jotain paremmin tai edes erilailla.
Kieliriippuvuus: Pelin komponentit ovat sääntöjä ja pelkästään temaattisia osia lukuunottamatta kielivapaat.
Arvostelu perustuu vankkaan kokemukseen.
Hyvä 2-4 pelaajalla. Parhaimmillaan 3-4 pelaajalla.

Linkit

Pelaa peliä BoardGameGeekissä
Bruno Faiduttin arvostelu
Lasse Märsyn arvostelu
Shannon Appelclinen arvostelu RPGnetissä
Kumpulan pelikerhon arvostelu
BoardGameGeek

Takaisin hakemistoon.

Sivujen tekstit © 2008 Mikko Saari. Kaupallinen käyttö ilman lupaa kielletty.
Palautetta otetaan vastaan osoitteessa palaute (at) lautapelaaja.net.
Sivua päivitetty viimeksi 2008-01-30.